Vihdoin kuvaaja mukana!
Aika tiiviisti on viime päivät menneet hevostellessa... Deebo rokotettiin maanantaina, joten ratsastin sen keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikkona tarkoituksella kevyesti ja torstaikin meni hyvin kevyelle linjalle sattuneesta syystä.
Deebo oli tosi kiva keskiviikkona. Hyvin ohjan ja pohkeen välissä, Deeboksi rauhallinen ja pohje sai olla hyvin lähellä. Kiemurtelin sen kanssa kaikenlaisia kuvioita kentällä ja tein paljon käyntityöskentelyä, laukattu ei lainkaan jottei hiottaisi. Nautiskeltiin pitkästä aikaa auringonpaisteesta ja vaan käveltiin pitkin ohjin, meillä kun ei ole aurinkoa näkynyt varmaan kuukauteen kunnolla! Ihana sininen taivas ja keväinen ilma.
Kevättä oli rinnassa myös Murulla, jonka luo suuntasin Deebon jälkeen. Kävelin alkukäynnit rataa pitkin ja Murunryökäle otti ja pukitti, peräti kahteen kertaan - käynnistä! Ekalla kerralla yllätyin aivan täysin, mutta koulusatulan muhkeat tuet pitivät liikahtamatta kyydissä. Keräilin paketin kasaan ja nauroin ponia, vain todetakseni sen pukittavan uudelleen muutaman sadan metrin jälkeen. Mentiin siis kentälle ja väännettiin käynnissä ja ravissa ja poni naksahti oikein kunnon peräänantoon pysyen siellä. En tiedä mikä oli, mutta hienosti Muru toimi ja ratsastus oli helppoa. Muru oli myös melko väsynyt treenin jälkeen, joten käveltiin kunnon loppukäynnit ja takaisin heinille ulos.
Tänään piti olla Suskan tunti, mutta aamulla tuli viestiä Suskan olevan edelleen sairaana. Olin varannut Mian kuvaajaksi, joten mentiin kuitenkin heti aamusta leikkimään Murun kanssa. Oli itse asiassa hyvä - että tunti siirtyi näillä näkymin sunnuntaille, sillä nukuin oikein ekstrahuonosti normaalin huonosti nukkumisen sijaan ja silmät ristissä haahuiltiin ympäri kenttää. Sain Murua hiukan myötäämään, mutta kunnolla se ei ollut töissä tänään. Ravissa paremmin kuin käynnissä, mutta koska en muistanut ladata kameran akkua, se loppui ennen ravityöskentelyä. Just my luck. No, josko Janita tulisi kuvaamaan sunnuntaina.
Muru on kuitenkin kehittynyt (vai palautunut?) ihan älyttömän nopeasti tähän missä nyt ollaan. Aloitettiin kunnolla suoristelu ja taivuttelu vasta kolme viikkoa sitten ja jo nyt hevonen hakee itse kuolaintuelle eikä juokse täysin takajalat tallissa. Näistä kuvistakin näkee, kuinka lanteen asento muuttuu ratsastuksen edetessä. Tänään ei tosiaankaan kumpikaan oltu parhaimmillamme, mutta hiljaa hyvä tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti