Anteeksipyyntöjä!

Blogistanian pohjasakkaa oleva bloggari ilmoittautuu. Anteeksi yli viikon päivitystauko! Olen ollut rehellisesti sanottuna niin pirun väsynyt, ettei ole tippaakaan huvittanut ajatellakaan koko blogia. Olen mennyt pää kolmantena jalkana paikasta toiseen ja iltaisin luikerrellut peiton alle nukahtaen saman tien.

Ella alias Eltsu alias Junnu alias Pentu on ollut mahtavan hieno ja vetänyt kahteen otteeseen kärryjä - kummallakin kerralla viilipyttymäisen tyynesti ja lähinnä ihmetellen, miksei saa jo juosta! Kertaakaan se ei ole säpsähtänytkään aisojen osuessa kylkiin, vaan lähinnä kotipihassa ensimmäisessä 90 asteen käännöksessä katsoo taakseen kuin sanoakseen, että voisitko akka nostaa niitä kärryjä jotta olisi helpompi kääntyä :D Eipä me varmaan montaa kertaa avustajaa tarvita, kun neiti menee ihan mahdottoman hienosti, eikä ole millänsäkään vetämisestä saati kääntyilystä. Hieno poni!

Tänään poneilla on hammaslääkäri ja ainakin Eltsulle on tulossa vähän isompaa remonttia suuhun syöntityylistä päätellen. Tulossa siis pari kuolainvapaata päivää.

Kurre oli superärsyttävä sunnuntaina. Häselsi koko ajan jotakin ja lopputulos oli meikäläkäisen sormi pikalukon välissä kärryjä kiinnittäessä. Huomasin vain kesken lenkin, että hanska alkoi muuttua punaiseksi... Vahingot olivat kuitenkin pienemmät, mitä turvonnut ja verinen sormi antoi sunnuntaina vielä ymmärtää. Ajoin vetoja, 3 + 2 ja lisää olisi poni  jaksanut. Ensimmäinen oli aivan täyttä pelleilyä, en olisi mukamas saanut liikahtaakaan kärryillä, vähän voisin laukata tähän, no en varmaan anna laukkaa alas... Normaalisti herkkäsuinen Kurre lähinnä heitteli päätään ja kiukkusi. Tempaisin sen kerran melkein istumaan asti, kun oli pakko jatkaa melkein käyntinopeudella laukkaa mutta ei, en varmana anna alas! Hieman aiheesta keskusteltiin ja suoran päästä kääntyessä ei yhtäkkiä ollutkaan enää mitään väliä, vaikka olisin seisonut päälläni kärryillä. Eka veto oli tosiaan ihan täyttä kiukkuamista, toisen neljä olivat kuin ihan eri ponin juoksemia. 

Sanna oli Himoksella viikonlopun ja olen liikuttanut Deeboa ahkerasti. Lauantaina Janita oli kuvaamassa, joten saan toivon mukaan seuraavaan postaukseen kuviakin :)

Torstaina ja perjantaina Deebo oli l-a-i-s-k-a. Kiima päällä ja Deebosta tulee sellainen tahmakavio, ettei helpolla uskoisi. Lauantaina se ottikin sen kaiken takaisin korkoineen ja kiivetessäni selkään totesin, että on turvallisempaa alkaa vain suoraan keventämään, eikä yrittää mitään pitkiä kävelyjä... Deebo kiehui korviensa välissä ja hain sitä alkuun ihan vaan rauhalliseen tahtiin ja kuuntelemaan. Päätyihin pääty-ympyrät ja pitkille sivuille loivaa kiemuraa, koko ajan vähän jotain tekemistä. Ravien jälkeen Deebo malttoikin kävellä jo jonkin aikaa. En oikein edes muista mitä tehtiin, vähän lisäyksiä pitkillä sivuilla, laukkaa ympyrällä. Veto ei tuntunut loppuvan lainkaan, joten suunnattiin vielä viimeiseksi pellolle vähän rallittelemaan. Ensin ihan ravia, sitten laukkaa, joka oli mukavan hallittua vielä vasempaan kierrokseen. Oikeaa laukkaa nostaessani viereisestä puskasta alkoi kuulua raivoisa fasaanin... ääntely, miten sitä ääntä voi kuvailla? ja siipien läpytys. Tilanteesta on aika mahtava kuva, kun Deebo heittää pään taivaisiin ilmeellä "nyt muuten MENNÄÄN!" ja minä yritän pysyä kyydissä. Oli kuulemma hurjan näköinen hetki :D Loppuun vielä ravia ja kunnon kävelyt. Deebo vaikutti tyytyväiseltä kunnon liikutuksen jälkeen oltuaan kaksi päivää lähinnä eteenpäin pungettava. :)