Ella poistui tänään ensimmäistä kertaa kotitontilta narulenkille metsään, Viivi oli ratsastaen Kurrella mukana. Oli mukava nähdä, kun Kurre ihan todella rentoutui kävelemään pitkin ohjin, eikä tapansa mukaan kiirehtinyt. :)
Ella oli positiivinen yllätys, sillä se oli todella uteliaana ja vauhdikkaasti menossa. Toki Kurren läsnäolo taatusti vaikutti, mutta vastaantuleva ravuri ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen - paitsi ehkä siten, että Ella olisi halunnut käydä sanomassa moi lähietäisyydeltä - ja poni marssi reippaasti eteenpäin sen suuremmin mitään pelkäämättä. Itse asiassa niin reippaasti, että Kurre meinasi jäädä jälkeen! Tosin Kurre on kyllä hidas kävelijä... Kotona otettiin vielä pieni yksinoloharjoitus, eli olin Ellan kanssa poni narussa tarhassa odottamassa, että Viivi riisuu Kurrelta suitset ja heittää ulkoloimen takaisin päälle. Aikaa tässä meni viitisen minuuttia, alkuun varsaparalla meinasi olla hätä, mutta alistui kohtaloonsa kuitenkin. Ja voi sitä riemun määrää, kun Kurre tuli tarhaan :)
Eiköhän se pikkuhiljaa opi siihenkin, ettei poniparka jää maailmaan yksin vaikka hetken joutuisi olemaan näennäisesti yksinään tarhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti