Kurremuru ryhmähiitillä

(c) Viivi

Eilen ajeltiin se kuuluisa ryhmähiitti Turussa! Meillä ainakin oli kivaa vaikka yötyöläistä väsyttikin kovasti, sain paljon enemmän luottoa Kurreen ja sen toimivuuteen. 

Oli melkoisen puheliaita poneja vaan liikkeellä. Jo katoksilla piti vähän hirnua toisilleen, mutta lähtiessämme lämmittämään oli melkoinen meteli! Kaikki neljä huusivat vuorotellen koko ajan kovempaa ja radan varteen tuli peräti autolla joku katsomaan, mitä sikaa siellä tapetaan. Lapsukaiset kykenivät kuitenkin myös hölkkäämään nätisti porukassa parin kierroksen lämmityksen, vaikka välillä pitikin muistaa kysyä, onko ne muut varmasti edelleen kolmen metrin säteellä saatavissa.

"Mä oon niin leija!"
(c) Satamo, kiitos!

Lämmityksen jälkeen käytettiin ponit katoksessa suurinpiirtein puolen tunnin ajan. Ajettiin itse hiitti vasta sitten ja kokeiltiin niinsanottua volttilähetystä... Meidän osalta se oli ainakin enemmän neliö kuin voltti :) Kurre ei oikein jaksa käsittää, miksi ihmeessä pitää ensin pyöriä tietyssä kohtaa rataa ja lähteä vasta sitten, mentiin aika väkäleukaisina aina kilpailusuunnasta pois kääntyessä eli volttia tehdessä. No, eiköhän se vielä opi.

Ajettiin yhdessä porukassa 1500m, hitaimpien vauhtia. Ensimmäiset 500m Ida kellotti 3.05 ja tuhannen 2.55, viimeiset 500m ajettiin omaa vauhtia maaliin. Ajoin Kurren kanssa loppuviimeksi 3100m hiitin kun muut ajoi 2100m, eli laskettelin siitä 1500m vielä kovempaa yksin. Ihan hyvä fiilis jäi, ei maataräjäyttävä mutta poni käyttäytyi ryhmässä ja katoksilla tosi hyvin ja suostui jopa jättämään muun porukan kun ajoin kovemman kierroksen.

Kovemmalta kierrokselta
(c) Viivi

Sain kyllä kovasti luottoa poniin tältä reissulta. Vastasi kivasti hiittikaverille sen tullessa vierelle ja juoksi suorana omasta halustaan. Ehkä sitä uskaltaa kuin uskaltaakin ilmoittaa ponineidin ensimmäiseen starttiin, Ypäjällä on 22.4. mukavan kuuloinen 2.40-sarja joka olisi pehmeä lasku kilpailumaailmaan :)

8.4. me kaivetaan näyttelysuitset naftaliinista ja huristellaan Huittisiin K&K-tallin match show'hun! Aika korkata näyttelykausi ja käydä vähän muistelemassa esiintymistä mieleen ennen kesän rotunäyttelyitä. Russien rotunäyttelyt ovat tänä vuonna Vermon lisäksi Turussa ja Tampereella, joihin ajattelin kumpaankin Kurren ilmoittaa. Jos näistä tulee edes kohtalaista menestystä, voidaan lähteä Vermoon asti.

Useampi kärpänen yhdellä iskulla

Heppailurintamalla ei ole ollut hiljaista maanantain jälkeen, turha luulo. En viitsinyt kirjoittaa useampaa lyhyttä päivitystä :)

Tiistaina oli Kurren hierontapäivä ja korkattiin samalla juoksutuspiiska käyttöön. Juoksutin ponia kevyesti lämpimäksi ennen hierontaa, koko projekti kesti ehkä 20-25min. Kurre toimii kivasti vasempaan kierrokseen, oikea on alkanut vähän takkuilla ponin kääntyessä kohti juoksuttajaa ja välillä vaihtaessa suuntaa omatoimisesti. Keskusteltiin siis oikeassa kierroksesta halutusta suunnasta muutaman kierroksen ajan, mutta voitin tahtojen taistelun - voitan sen tosin aina, Kurren kanssa ollaan tassuteltu jo niin kauan yhdessä, että tiedän koska neitokaista saa oikeasti komentaa. Tämä tamma on siitä kiva, ettei ota aiheesta tulevaa komennusta nokkiinsa. Lopetettiin juoksutus kuitenkin vasempaan kierrokseen, jotta jäisi hyvä mieli.

Jessica hieroi ponin eikä löytänyt mitään huomautettavaa, lihaksisto hyvässä kunnossa. Selkää hieroessa poni edelleen kuopii raivokkaasti, vaikka jumeja ei ole. ADHD-luonne ei vaan anna periksi seisoa hiljaa rauhassa ja nautiskella tilanteesta kuten Pommac teki... Loppuvenytykset tosin ovat Kurren mielestä ihan superkivoja, joku muu heiluttelee sitä jalkaa!

Keskiviikkona hain Viivin tallille ja Viivi varusti ponin ratsastuskuntoon. Satulaahan meillä ei ole, eli huopa loimivyöllä selkään ja kaulanaru riimunnarusta, näillä mennään! Turvallista ratsastusopettelua ;) Nää, Kurre tietää jo olevansa töissä kun laitetaan kuolaimet - pinkit - suuhun ja jotain selkään. Se ei ole tehnyt virheliikettäkään Viivin käydessä selässä eikä edellisellä "ratsastus"kerralla, toki ponia talutetaan edelleen. Nyt Kurre oli jopa yhdistänyt pohkeiden tarkoittavan eteenajavaa apua.

Punttasin jännittävän Viivin selkään ja käveltiin ehkä puolen kilometrin lenkki. Viivi putosi toiselta ponilta muutama viikko sitten aika pahasti ja tottakai jännitti kiivetä uudelleen ponin selkään. Kurre hoiti homman kotiin tassuttelemalla kiltisti eteenpäin, tosin se mokoma yritti koko ajan purra mua sormista. Kurre ratkaisee uudet, mukamas epämiellyttävät tilanteet pureskelemalla lähintä ihmistä, jos se on mahdollista. Muuten näykkiminen ja puremisyritykset ainakin mua kohtaan ovat jääneet pois aikalailla kokonaan, mutta ketutuksen iskiessä on pakko yrittää.

Kotiinpäin kävellessä päästin ponin irti kävelemään itsekseen ja nätistihän se eteenpäin töpötti. Suostui jopa pysähtymään kiltisti, kärryiltä kun pysähtely on välillä vähän mitä on.

Toinen ratsastuskerta, kolmas kerta selässä

Kotona vaihdettiin ajovarusteet tilalle ja kävin ajamassa muutaman vedon metsässä. Annoin tarkoituksella ponille useamman vapaapäivän ja oli se vaan hyvän tuntuinen! Saisi sen tuntumaan tuolta radallakin, niin kehtaisi ilmoittaa starttiin. Ajoin ilman sekkiä kolme n. 350m vetoa, vetosuoran ollessa pahasti sulamassa jouduttiin ajamaan eri suoralla tällä kertaa. Hyvä fiilis jäi kyllä. Viivi tuli metsään kuvaamaan ja opetteli kotiin tullessa istumaan aisalla, jottei tarvi kävellä.

Torstaina kävin ensin tekemässä Shockin kanssa maastakäsin vähän taivutteluja porkkanan avulla. Shock on tosi tarkka pohjasta jolla liikutetaan ja tällä hetkellä kenttä on todella liukas, tiet sulamassa ja metsissä järkyttävä määrä lunta. En siis vaan viitsinyt alkaa satuloida ponia ja varovasti kävellä kentällä ympyrää, joten rapsuttelin ensin ponista aimo kasan karvaa irti sen syödessä ja sitten porkkanapilatekset pystyyn. Oon aika varma, että Shock pitää mua aina täysin tärähtäneenä kun kaivan ne porkkanani esille.

Shockin jälkeen ajoin Lindoksen luokse, joka saikin satulan selkäänsä ja perään yhden ratsastajantekeleen. ensin normaalit käyntitaivuttelut pitkin ohjin, sitten ohjia vähän tuntumalle ja kevyttä ravia. Lindos oli alkuun vähän jännittynyt ja kesti hetken löytää raviin tahti, mutta löytyihän se sieltä. Alkuravien jälkeen hiukan pohkeenväistöä pellon vähälumisessa kohdassa, kerrankin yritin saada hevosta väistämään vähän vähemmän jyrkästi. Suunnanvaihdot hoituivat etu- ja takaosakäännöksillä.

Laukat nostettiin molempiin suuntiin, vasenta laukkaa koottiinkin pari pätkää kivasti. Jossain näillä vaiheilla alkoi mulla vanha vamma vähän vihoitella lonkassa, eli käveltiin hetki ja nostettiin oikea laukka - joka peräti nousi heti, jee! - ja ihan harjoituslaukkaa. Siitä koetin tehdä mahdollisimman sulavan raviin siirtymisen, joka lähes jopa onnistui ja kävelin Lindoksen pois. Suvin kanssa juoruttiin taas minkä ehdittiin.

Suvilla on kaksi venäjän toyterrieriä, minäkin haluan! Vinguin jo Timolta jos parin vuoden päästä hankittaisi pikkuterrieri, se kuulemma käy jos otetaan myös Timon haluama akita. Taitaisi mun terrieristä olla märkä läiskä jäljellä kun akita innostuisi leikkimään...

Perjantai sujui muuten ilman hevosia, mutta hain Kurrelle sovitukseen tilatun satulan postista. Huomenna sovitellaan kyytiin brittiläistä Falcon-merkkistä yleissatulaa koossa 14,5".

Tämän lisäksi hain Riding Sportista sinne kaula-aukosta pienennettäväksi viemäni loimet ja myöhemmin vielä toisen kerran, sovittamaan aikaisemmin mainitsemiani Mountain Horsen Firenze High Rider-ratsastussaappaita. Kesäsaappaitahan mulla ei ole ollut ja nuo Hööksin karvavuoratut talvisaappaat alkavat olla jopa mun mielestä aina välillä aaaaika lämpimät... No, nyt ne Firenzet ovat vieressäni lattialla, eli kotiinhan ne tuli sieltä. Ovat vähän väljät nilkasta, mutta regular plus-varren takia on parempi olla valittamatta. Mulla on sen verran pohjetta, että turha edes kuvitella regular-varren sopivan näihin jalkoihin. Niin kauan kun ei ole varaa Köningsin saappaisiin, saavat nuo Firenzet kelvata. Kivalta ne tuntui jalassa ja varsi hyvän mittainen, korokepalat lähti myös mukaan kunnes varret painuvat.

MH Firenze High Riderit + vähän aikaa sitten ostetut vasarakannukset

Vauhtimaasto Shockin kanssa ja Kurren kuulumiset

Ulkona on ihana ilma, mutta melkoinen tuulentuiverrus. Päätin uskaltautua mamman kanssa maastoon siitä huolimatta, vaikka vähän epäilin sen kyttäilevän kaikkea ja kuuntelevan turhia tuulen takia.

Vielä mitä! Shock oli alkuun vähän vetelä, mutta mentiin kuitenkin melko reipas maasto. Normaalisti kävellään pätkä melko vilkkaasti liikennöityä asvalttitietä ennen kuin päästään turvallisemmille vesille, onneksi saapuva kevät ei ollut vielä ehtinyt sulattaa aivan tien reunassa olevaa jäätä! Päästiin ravaamaan maastolenkin alkuun asti tien reunaa ja paljon nopeammin pois mahdollisten Shockin kammotusten eli isojen autojen tieltä.

Käveltiin pieni pätkä tuon tienvarsiravaamisen päälle ja sitten kevyttä marssiravia eteenpäin. Annoin ponin ravata melko pitkin ohjin, koska se ei tuntunut mitenkään erityisemmin aikovan poistua tästä maailmankaikkeudesta. Tuuli oli siitä ikävä, että mentiin menomatka vastatuuleen, enkä ihan tosiaan kuullut yhtikäs mitään mitä maailmassa tapahtui! Toivon vaan koko ajan, ettei esimerkiksi maastoreitillä joskus pyörivä traktori tule seuraavan kulman takaa. Eipä sitä vehjettä näkynyt koko aikana, onneksi.

Ravailtiin melko pitkälle ja käytiin vielä tutkimassa yhtä sivutietä joka lähti rinnettä ylös metsään. Se tie päättyi hakkuualueelle ja tultiin takaisin alas vain poiketaksemme seuraavalle sivu-uralle, tällä kertaa metsään päin - ja Shock oli hetken aikaa sydän kurkussa. Jotain kamalaa tapahtui. Se nimittäin joutui kasvotusten noin 20 cm x 20 cm vesilätäkön kanssa. Sitä lätäkköä piti hetki puhaltaa kauhistuneena, ennen kuin rouva kykeni hyvin varovasti astumaan siitä yli. Pienen ponin sielunelämä taisi todella kärsiä.

Kotiinpäin tultiin reipasta laukkaa parin kilometrin verran. Hiki tuli molemmille, munkin alkaisi ehkä olla aika hylätä se toppatakki ratsastuksen ajaksi... Varsinkin jos sen alle on pakko topata kolme paitaa. Shock vaikutti tyytyväiseltä lenkin jälkeen, vaikka selvästi vähän väsyikin pidemmästä laukasta. Palleron kunto vaatii reippaasti nostamista.

***

Ekoja hiittejä viime syksynä

Kurren ensimmäinen ryhmähiitti lähestyy hyvää vauhtia. Tämän viikon sunnuntaina suunnataan Turkuun toisten aloittelevien B-ponien kanssa kokeilemaan ryhmässä juoksemista :) Huomenna ponilla on hieronta, korkkaan uuden ostokseni eli juoksutuspiiskan huomenna käyttöön. Tiedossa on siis kevyellä juoksutuksella lihakset lämpimäksi ennen hierontaa ja keskiviikkona ajan muutaman vedon kotimetsässä, todennäköisesti ilman sekkiä. Viivi putosi erään ponin selästä reipas viikko sitten ja tulee joko huomenna tai ylihuomenna ottamaan ekat askeleet ponin selässä putoamisen jälkeen Kurren kanssa. Kurre varmaan hyppii tasajalkaa riemusta. 

Kurrea edelleen talutetaan Viivin ollessa selässä, satula kun on edelleen haun alla - eiköhän se joskus vielä ala ymmärtämään haastavan tehtävän nimeltä "pohkeet ovat yhtä kuin eteenajava apu".

Eilen oli pitkästä aikaa päivä ilman poneja ja kiva päivä olikin. Käytiin Timon kanssa Ideaparkissa, Valkeakoskella ystäviä katsomassa ja kotimatkalla nähtiin revontulia! Sunnuntai on yleensä mun ratsastuspäivä tai muuten vaan löhötään telkkarin edessä tekemättä mitään. Vaihtelu todella virkistää!

Lindos...lua

Kuvituksena on viime viikolla otettuja kuvia. Lindoksen ja mun yhteistyö on parantunut nyt joka kerta ja pikkuhiljaa alan uskaltaa ratsastaa sitä! Aluksi oli se "apua en mä uskalla mitään tehdä mitä jos käy näin tai näin tai näin tai..."-olo. Lindos on siis Kouluhevonen isolla K:lla ja en valehtelematta ole ikinä ratsastanut näin herkkää ja osaavaa ratsua. Shock on kiva, mutta Lindos on kuin eri maailmasta jo pelkän kokonsa puolesta, liikkeet viimeistään sen kertoo.

Tänään omistaja-Suvi ratsasti pääasiassa tyttärensä käytössä olevaa hevosta samaan aikaan. Oli kiva nähdä Fara muutenkin kuin tarhassa loimen alla, en olisi heti uskonut parikymppiseksi hevoseksi... 

Keskityttiin Lindoksen kanssa ensin rentoutumaan käynnissä ja vaikka ruunalla tuntui olevan kovasti energiaa, se oli kivast kuulolla kuitenkin. Hevonen oli aivan eri tavalla rento kuin viimeksi ja nyt pidensin jalustimia pienistä epäilyksistäni huolimatta pari reikää ja sain pidettyä omat jalat paljon rennompina ja muutenkin taisin istua paremmin. Joustorunkoinen koulusatula vaatii vielä keskittymistä, satulassa ei ole käytännöllisesti katsottuna lainkaan tukia ja mä olen tottunut kohtuu isoihin tukiin. Nyt Lindoksen ollessa huomattavasti rennompi kun alettiin keventelemään, oli kuitenkin ihan järjettömästi helpompi istua ja keventää!

Keventelin pitkän tovin ja haettiin tasapainoista rentoa ravia. Ja löytyihän sitä! Kädet mun pitäisi todella kantaa paremmin eli se on työn alla. Huomasi heti, että Lindos nappasi pään ylös kun mun kädet laski ja mun kantaessa kädet kunnolla, pää laski taas.

Olin olevinani tosi ovela tänään ja harjoitusravia menin ilman jalustimia. Nyt pystyin istumaan aikalailla, kunhan heppa hissutteli eteenpäin :D Ratsastetaan pellolla tällä hetkellä, siellä kulkee kolme eri uraa ja käytin tänään pääasiassa ulommaista, isointa epäsäännöllisen muotoista uraa. Vatsalihakset tuntui olevan tulessa muutaman  harjoitusravikierroksen jälkeen, mutta oli todella hyvää treeniä kun oli keskityttävä sekä istumiseen että oikeasti ratsastamiseen.

Voi tuota jalkaa... LUPAAN, että tänään jalkani olivat sata kertaa rennommat mitä näissä kuvissa, plus yhden reiän pidemmällä jalustimella. Laukkaaminen tuolla hevosella on täysi nautinto, pieni hipaisu riittää siirtämään hevosen laukkaan. Ainoa vika on siinä, että meille on molemmille oikea kierros vaikeampi ja nostettiin ensin lahjakkaasti oikeaan kierrokseen vasenta laukkaa. Kunnon taivutus sisälle sai oikean laukankin nousemaan. Sain jopa koottua laukkaa mukavasti pakettiin.

Overall, tästä päivästä jäi tosi hyvä fiilis. Suvin kanssa juteltiin mun mahdollisesta hevosen ostosta tulevaisuudessa ja ollaan yhtä mieltä siitä, että Lindos tekee mulle hyvää sen suhteen, että opin istumaan isommissa liikkeissä ja saan tuntumaa itselleni sopivan kokoiseen hevoseen. Huomaa kyllä jo mun istunnasta Lindoksen olevan paljon paremman kokoinen mulle, kuin Shockin. Lindoksen selässä en esimerkiksi kaarevalla uralla nojaa sisään, mutta Shockin selässä kyllä. Sitä siis työstetään... Mä silti tykkään näistä mun kahdesta ääripäästä, eli Lindoksen kanssa keskityn tosi paljon itseeni, istuntaan ja ratsastukseen itseensä, Shockin kanssa on kiva välillä vaan humputella menemään. :)

Kurreakin moikkailin tänään. Ostin sen suureksi riemuksi juoksutuspiiskan - kun ei kerran liinan päässä tarvi tehdä mitään jos juoksuttajalla on lyhyt raippa, käytetään sitten pidempää - ja Shockia ajatellen ostin lisäksi vasarakannukset. Enikeis, Kurre kengitettiin. Samat kengät alla, napattiin vaan kavion pituudesta pois. Kuten normaalia, käytös oli plussan puolella vaikka hapanta naamaa näytettiinkin.

Ennen kengittäjän tuloa esittelin Kurrelle furminaattorin ja furminoin sen kauttaaltaan. Kengittäjä kysyi, koska poni on klipattu. Suomeksi: ponista tuli hyvinkin siisti kun rapsuteltiin irtokarvat kunnolla irti! Siinä ylähuuli venyi nautinnollisesti ja karvat pöllysivät, erityisesti mahan alta sitä karvaa lähti ja lähti. Pitää lainata sitä furminaattoria ja furminoida myös Shock.

Kuvista edelleen kiitos Henna Glade.

Viime viikolta kuvia

Starring: Shock

Kaikista kuvista kiitos Henna Glade

Ensin verrytellään

Ja kävellään

Aloitellaan "työnteko"

Ja mukamas kuunnellaan mitä täti käskee

Ja ollaan kerrankin kunnolla kuulolla!

Laukkaharjoitukset vaiheessa, tarvitsemme lisää kuntoa kantaaksemme itsemme

Sen kunniaksi koetamme hankikävelyä

Ja sitten yritetään pudottaa täti sinne hankeen!

APUA APUA SE VILLIINTYY!

Siltä näytti meidän viime torstai. Mulla on ehdottomasti järkyttävä istunta ilman satulaa näköjään. Tämä täti alkaa keskittyä istumaan ryhdissä ja onneksi kesällä kuvaajan saaminen on helpompaa - näkee omia virheitään vähän useammin.

Kuvien perusteella sanoisin myös, että tädin laihdutuskuuri jatkuu. Tai sitten hommaan erilaiset vaatteet. :D

Kurreilua

Koittakaa nyt kuvata sitten tuollaista. Suurin osa tämän päivän kuvista on lähikuvia joko neitokaiset turvasta tai otsatukasta. Ei ole vissiin ihan sisäistetty, että linssiluteen kannattaa pysyä tietyn välimatkan päässä kamerasta.

Tehtiin ehkä mielenkiintoisin lenkki vähään aikaan. Mentiin metsälenkkiä mukamas väärään suuntaan, eli myötäpäivään kun yleensä mennään aina vastapäivään. Oletettavasti tästä johtuen Kurre mateli ensimmäisen kierroksen ja mitä teki kaksi seuraavaa? Kiljui kuin syötävä! Kurren hirnunta on jotain maailman säälittävintä, siis oikeasti. Sellainen kimeän korkea "IIIIIIIIIIIIII", ei ihahaa, ei iiiihahaa, ei edes iiihaa, ei mitään vastaavaa. vaan pelkkä IIIIIIIIIIIII. Jos siis joku Pinomäessä pelkää jonkun tulleen teurastetuksi metsään niin ei, se oli vaan meidän Kurre...

Hirnumisen (vai kiljumisen...) myötä tapahtui normaali efekti, eli takapää keveni ja vauhti kasvoi. Kurre ei ole ainakaan vielä potkinut, mutta on pukitteluherkkä ja erityisesti ylämäessä peppu heiluisi väärään suuntaan helposti jos sitä ei vahdi.

Tällaista siis tänään. Torstaina kengitetään, eli perjantaina oletettavasti seuraava lenkki, tarkoituksena ajaa vähän vetoja sekin kanssa. Valmistaudutaan 18. päivä yhteishiitille Turussa, piti mennä käymään ihan radalla hiitillä mutta se taitaa jäädä töiden takia väliin. Viikon päästä tiistaina tulee myös hieroja, pitää käydä ostamassa juoksutuspiiska ennen sitä jotta ponin saisi lämmitettyä kunnolla liinassa. Kurre on huomannut, ettei normaali ajopiiskaa kannata juoksutuksessa kuunnella, ei se ylety kuitenkaan.

Shockeilua

Innokkuuden multihuipentuma

Ihan ensin: ne RSL:n hanskat. Ne oli jotain uskomatonta. Oikeasti kuin toinen iho ja normaalisti palelevat sormetkin pysyivät kivasti lämpimänä! Rakastan niitä.

Toiseksi: blogilla on 10 rekisteröitynyttä lukijaa. Mä olen oikeasti aika järkyttynyt! Ilmeisesti mun elämä näiden elikoiden kanssa kiinnostaa edes jotakuta :)

Kolmanneksi: yritän saada viime torstain kuvat Shockista ja Lindoksesta Hennalta lähipäivinä. 

Shockin kävin kohtuu kevyesti liikuttamassa tänään. Jaksoin peräti satuloida rouvan! Kentällä mentiin, mieli olisi tehnyt ihanan ilman kunniaksi maastoon mutten oikein viitsinyt lähteä. Marilta tuli viestiä eilen, jotta meidän normaali maastoilupaikka on huonossa kunnossa ja olisi parempi ratsastaa vaan maantietä pitkin. Ainoa vaan, että Shock pelkää isoja autoja ja tuo kyseinen maantie on kohtuullisen vilkkaasti liikennöity rekoilla. Lumivallit tien sivuilla blokkaa pois tieltä pääsyn, joten tyydyttiin edelleen siihen kenttätyöskentelyyn. Pitää käydä kyllä maastossa taas.

Enikeis. Verkkasin ponin normaalisti käynnissä ja ravissa, nostin laukat molempiin suuntiin. Yritin houkutella ponia eteen-alas, muttei oikein tajunnut ideaa. Välikävelyjen jälkeen ohjat käteen ja keskityin taivuttamaan otusta kulmissa kunnolla ja keskityttiin kunnon peräänantoon ihan kivalla menestyksellä. Ratsastin yhteensä ehkä 30-40 minuuttia, motivaatio kentällä ratsastamiseen vähän huono kun ei voi kuin kiertää uraa. Onneksi kevät tulee kovaa vauhtia! Lumet sulaa ja pääsee taas ratsastamaan kunnolla.

Ruokaa?

:)

Tänäänkään ei voi muuta kuin hymyillä. Hinasin itseni yötöiden jäljiltä kohtuullisen koomaisena kymmenen tienoilla ylös ja tsemppasin itseni tallille yhdeksitoista, jotta ehdin käydä suihkussa ennen vieraiden saapumista kotiin. Vastassa oli pitkästä aikaa hyväntuulinen poni! Kurre on ollut kovin kiukkupäällä jonkin aikaa ja nyt oli oma aurinkoinen itsensä.

Sen suuremmitta seremonioitta valjastin ponin hakattuani maahan kiinni jäätyneet kärryt irti (...) ja suunnattiin metsään. Metsässä ponin hyväntuulisuus jatkui ja jäi vaan niin kiva fiilis kokonaisuudessaan päivän treenistä. Oltuaan pikkubiatch jonkun aikaa Kurre näytti taas, miksi tykkään siitä niin paljon. Tosin tekiköhän asiaan osansa se, etten ole tehnyt ponin kanssa taas mitään ylimääräisiä, vaan ajanut, pussaillut ja takaisin tarhaan. Kurre sietää "ylimääräisiä" touhuamisia tiettyyn pisteeseen asti, kunnes on aika antaa pikku tauko ja antaa ponin vain nautiskella poninelämästä tarhassa.

Fiilistelläänpä kesää hiukan:

Kurre ei tosiasiassa ole ihottumainen, mutta sitä ilmeisesti värin takia kiusaa itikat aivan järjettömästi. Koska tykkään pitää ponin ulkona kesällä 24/7, päätin helpottaa ponin oloa. Päähuppu tosin taitaisi olla parempi S-koon sijaan XS-koossa... Kurre muuten vihaa tuota loimea. Ajattelin ostaa täksi kesäksi ei-sukkahousumallin.

Tili tuli tili meni...

...eli varustehankintoja!

Manusta tarttui tänään mukaan RSL:n nahkahanskat, joita ihastelin muutama päivä sitten. Vanhoista Equipagen hanskoista tuli jo kolmas sormi läpi ja alistuin vihdoin ostamaan uudet hanskat. 55e hinta on sinänsä suolainen kun jotenkaan en osaa ajatella maksavani pelkistä hanskoista sellaista summaa, mutta nämä tuntuvat olevan sen arvoiset! Todella pehmeää nahkaa ja istuvat käteen kuin toinen iho. Ajattelin ensin ottaa samalta merkiltä parikymppiä halvemmat, kankaiset hanskat mutta mieli muuttui kun kokeilin näitä käteeni. Kotiutin siis näitä yhden parin mustina :)

Riding Sportissa taas oli suorastaan ruuhkaa - Ida oli jo juttelemassa tiskin takana olevan Mian kanssa kun minä menin paikalle, hetken päästä saapui Huhtis ja lopulta vielä Wilkku. Mikäs se parempi paikka pitää kokoontumisajot kuin ratsastustarvikeliike...

Jos totta puhutaan, en enää muista miksi menin Riding Sporttiin. Tilattiin kuitenkin sovitettavaksi Mountain Horsen Firenze High Riderit, josko tästä saisin kesäsaappaat! Haluan nauhattomat yleissaappaat ja nämä vaikuttavat hyvältä vaihtoehdolta. Olen talven porskuttanut tyytyväisenä Hööksin talviratsastussaappailla, mutta kohta pitänee luopua karvavuorauksesta jos kelit lämpeävät tätä tahtia. Toivottavasti Firenzet sopivat, 217e hinta on hyvin lompakkoystävällinen!

"Korkeaa" "koulua" ja vatsalihasrääkkiä

Olipa päivä! Torstaisin mulla on vapaata koulusta ja arvatenkin käytän sen pitkälti heppailuun. Koska olen tietenkin paras mahdollinen tyttöystävä, ponkaisin miehen kanssa samaan aikaan ylös aamulla ukon lähtiessä töihin ja tein pasteijataikinan jääkaappiin odottamaan työstöä kun vain pääsisin kotiin. Appivanhemmat kävi kahvilla, joten piti kehitellä jotain suolaista tarjottavaa marjapiirakan lisäksi.

Lähdin aamuyhdeksältä hakemaan Hennaa mukaani ja pysähdyin Riding Sportista nappaamaan mukaani marstallin force-kivennäistä Kurrea varten. Neitokaiselle ei oikein ole racing mineral maistunut vaan on tupannut jäämään kupin pohjalle, joten hain tuota sikamaisen hyvin opiskelijabudjettiin sopivaa kivennäistä tilalle. 4kg pöntön luulisi kestävän yhdellä ponilla kuitenkin jonkin aikaa.

Eniveis, matkattiin Hennan kanssa ensin Shockin luokse. Koska olin laiska enkä taaskaan jaksanut satuloida, menin - rumpujen pärinää - ilman satulaa! Tehtiin alkuverkat normaaliin tapaan, taivuttelin käynnissä ja ravissa, erityisesti oikealta piti taas saada ponia irti. Laukat molempiin suuntiin, vasen pyöri tänään paljon paremmin mitä muutamalla viime kerralla. Koko ajan sai vähän muistuttaa ettei pudota raville, mutta ihan ok alkuverkat. Parin kävelykierroksen jälkeen ensin pysähdys ja peruutus käynnistä, sitten pitkällä sivulla askeleenpidennystä ja lyhyellä sivulla kokoamista edelleen käynnissä oikeassa kierroksessa. Sama ravissa ja kun alkoi sujua, lisäsin laukannoston harjoitukseen ja laukkasin ehkä puoli kierrosta, josta takaisin raville ja käyntiin. Lisäsin sen verran vaikeustasoa, että koitin siirtää suoraan laukasta käyntiin - siinä meidän seuraava treenauksen kohde :) Voisi tosin olla inan helpompaa satulan kanssa.

Tein saman harjoituksen myös vasemmalle ja oivoiVOI millaisia nostoja Shock teki! Ei tarvinnut kuin vähän ajatella ja siirtää paino ja jo nousi laukka, reippaasti ylämäkeen. Laukkaa pitää treenata ja paljon, saada pyörimään kunnolla ja voimaa, jotta olisi mahdollista saada Shock tekemään töitäkin laukassa kunnolla. Nyt lähinnä keskitytään laukkaamaan eteenpäin ja ylläpitämään laukkaa.

"Korkea" "kouluratsastus" päättyi siihen, kun Henna pyysi laukkaamaan kentän keskellä hangessa kierroksen. Juu. Mehän laukattiin. Eli ravattiin ja yritettiin mahdollisimman pian hangesta pois, sitä lunta olikin kintereeseen asti :D Meinasin kuukahtaa välittömästi alas selästä kun poni nosteli koipiaan järjettömän korkealle ja normaalista ponin ravista tulikin yhtäkkiä liitovaiheeltaan tuplat. No, Hennan harmiksi onnistuin pysymään kyydissä lähinnä nauraen minkä ehdin.

Kun Shock saatiin hoidettua pois ja hemmoteltua porkkananpaloilla hyväksi, oli aika lähteä Lindos-herran luokse. Lindos on Shockia ehkä puolisen metriä isompi ja noin nelinkertaisesti Shockin liikkeillä varustettu. Kiikuin Lindoksen kyydissä tänään toista kertaa ja paremmin tämä kerta meni kuin ensimmäinen, mutta voi sitä hei ihminen tuntea olonsa alkeiskurssilaiseksi, kun kunto loppuu kahden kierroksen keventelyn jälkeen...

Lindos on suurin piirtein minun unelmieni hevonen. Luonnollisesti ensinnäkin minulle oikean kokoinen (minä 171cm, Shock 142cm ja Lindos yli 170cm...) ja jotenkin vaan olen ihan järjettömän ihastunut tähän hevoseen.

Lindoksen kanssa jatkettiin joka tapauksessa tutustumista. Päällä oli aivan ihana vaaleansiniset varusteet tänään, aina suojista korvahuppuun ja satulahuopaan :) Minä olen täysiverinen varusteurheilija. On aivan ihanaa mätsätä vielä omat vaatteetkin hevosen varusteisiin sopiviksi, jos se vain on mahdollista. Ja täysiveriset kouluhevosetkin voivat käyttää korvahuppua, sanoo Lindos!

Herran kanssa keskityttiin ensin molemmat rentoutumaan, tehtiin alkuverkkoja ensin pitkin ohjin taivutellen johon hevonen on normaalisti tottunut. Tämän jälkeen ohjia vähän käteen, pari pysähdystä ja eka raviin siirtyminen. Seuraavaksi keskityinkin lähinnä siihen, pysynkö siellä kyydissä. Vaikka jo kerran olinkin Lindoksen kyydissä ollut, tuli sen liikkeet taas ihan järkyttävänä shokkina. Olen isoilla hevosilla ratsastanut ennenkin, mutten näin isoliikkeisillä. Kun aloin saada vähän palikoita järjestykseen ja tahtia kevennykseen, kyllä se siitä... Kunnes istuin alas. Puoli kierrosta meni aina ok, sitten pari askelta keventäen ja uusi alas istuminen. Vatsalihakseni saivat järjetöntä rääkkiä ja kuvista näin sen takanojan määrän jälkeenpäin. Tämän tytön tie vie nyt nimittäin kaikkiin salin vatsalihaslaitteisiin, teen normaalit vatsat kotona ja lähden lenkille.

Laukkojen jälkeen käveltiin hetki ja Lindos alkoi kunnolla rentoutua. Ja kun hevonen alkoi kulkea rentona, myös kyydissä istuminen helpottui huomattavasti ja esimerkiksi keventäminen ei tuntunut enää ollenkaan niin maratonsuoritukselta. Lunta on joka paikassa järjettömästi ja koska Lindos ei asu maneesitallilla, keskityin senkin kanssa lähinnä siihen tutustumiseen ja uralla ratsastamiseen, johon olen Shockin kanssa keskittynyt jo pitkään. Omistaja-Suvi puhui, josko joskus käytäisiin vaikka maneesilla jos näyttää meidän yhteistyö jatkuvan, jotta pääsen kokeilemaan Lindoksen keskiaskellajeja. Hennalla ja Suvilla oli kumman hauskaa, kun lupasin tehdä ensin tuhat vatsalihasliikettä joka päivä.

Kaikenkaikkiaan kiva päivä poneillen ja heppaillen. Ja nyt voin sanoa tämänkin ääneen - Shock tulee mulle kesäponiksi ainakin osaksi kesää, kun varsat lähtevät varsalaitumelle! :) Mari kysyi, josko voisin tarjota Shockille hoitopaikkaa ainakin joksikin aikaa, ettei ponin tarvitsisi jäädä yksin. Ponin toinen liikuttaja asuu niin paljon pidemmällä, että Mari ajatteli kysyä minulta ensin jotta poni saisi jäädä Poriin. Minulle sopi ja koska myös isälleni sopi - meidän talli on isän tontilla, ajattelin olla kohtelias ennen lupaamista - Shock astelee meille joksikin aikaa. Ei tiedä poni mihin joutuu, meiltä on ratsastettava matka parillekin tallille joissa järjestetään valmennuksia!