Satula!

Eilinen oli selvästi hyvä päivä. Vanha puhelimeni on jo jonkin aikaa sammuillut itsekseen ja eilen viimein menetin hermoni asiaan lopullisesti. Liian pitkä lounastauko koulussa sai minut marssimaan Elisa Shopitiin ja lähdin sieltä pariakymmentä minuuttia myöhemmin valkoinen iPhone 4s kainalossa. Haaveista totta, olen kotona kitissyt jo pidempään haluavani iPhonen. Tallille päästessäni olin hakenut taskuun jo uuteen puhelimeen sopivan SIM-kortin ja seuraava asia olikin sovittaa Kurrelle taas uutta satulaehdokasta. Nyt oltiinkin jo mukavan lähellä! Satulaa zoomailtiin joka puolelta ja tuli päätös kokeilla ratsastamalla, kun Viivi saapuu tallille.

Kävin ensin ajamassa otuksen, poni vaikutti äärimmäisen laiskalta ja toisaalta kyttäsi kaikkea, menin unohtamaan siltä pumpulit korvista. Taas tuli muistutus, että laita ne korvat vaan suosiolla kiinni... Pitää muistaa ruuvata huomenna hokit irti ennen ajolenkkiä, ehditään vielä vaihtamaan tarvittaessa urakenkä sileän tilalle ennen starttia jos siltä tuntuu. Etupää pysynee idioottikengässä, eli kenkä on lyöty jalkaan väärin päin, auki oleva pää eteenpäin. Idioottikenkä pyöräyttää jalan nopeammin ylös maasta ja tuo jalkaa paremmin eteenpäin.

"Miksi mun pitää..."

Ajon jälkeen poni satuloitiin ja Viivi hyppäsi selkään. Satula vaikutti hyvältä myös ratsastajan kanssa ja käytiin ottamassa pieni ravipätkä, jotta nähdään liikkuuko satula eteenpäin. Ponia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa Viivin yritykset raviin siirtämisestä ja mun olikin juostava vieressä... Kurresta näkee sen tajuavan mitä pyydetään, mutta toteuttaminen ei kiinnosta. Todennäköisesti ensi kerralla ravia pyytäessä poni siirtyy raviin kuin vanha tekijä, kun ekan kerran on saanut kiukutella.

Kiitos Viivi!

Satula valui hieman eteen, mutta tosiaankin vain hieman. Tämä on sopiva rungoltaan ja leveydeltään, Kurre on edelleen takakorkea joka saattaa vaikuttaa satulan valumiseen - haen sinne alle "liman" pitämään satulan paikallaan ja kokeillaan vielä liman kanssa. Olisi mahtavaa löytää vihdoin sopiva satula! Poni pääsisi (vai joutuisi?) kiipeilemään mäkiä ja kehittämään kunnon peppulihaksia, joista on taas kärryjen edessä hyötyä ponnistusvoiman osalta. Häntäremmiä en satulan kanssa halua missään nimessä käyttää ja melko varmasti tämä tämänhetkinen satula lakkaa heti valumasta, kun poni kasvaa edestä sen muutaman sentin mitä on takakorkea. Yhdistelmä takakorkeus, suorahko ratsunlihakseton selkä ja olematon säkä ovat ikävä yhdistelmä satulanhankinnan kannalta. Jos siis satula pysyy liman kanssa paikallaan, pidetään tämä :)

Mun on kyllä pakko kysyä, minkä värisiä huopia tuon väriseen satulaan voi yhdistää? Henkilökohtaisesti mun mielestä ainoa oikea nahkavarusteiden väri on musta (tumma ruskea myös ok oikean värisellä hevosella) ja tuo punaruskeakonjakki-väri on mielestäni hankala tekstiilien kanssa. Kurre saa joka tapauksessa pinkin huovan, huput ja suojat, mutta jotain ihan satulaan sopiviakin huopia olisi kiva olla. Suitset pitänee hommata kohtuullisen samassa värissä, yhdistelmä mustat suitset ja tuon värinen satula... No, eikai meitä kukaan siellä kotona näe?
Voihan kyllä olla, että satula vaihtuu jo parin kuukauden päästä uuteen josko alkaisi tulla uutta lihasta.

Mätsäriterveisiä

Taas pahoittelen päivitystaukoa. Jotenkin haluaisin aina postata kuvien kanssa ja kuvat eivät tietenkään kaverin kamerasta hyppää automaattisesti minulle ja sitten tulee venytettyä postausta, jotta saisi kuvia mukaan... Pitänee käyttää Pommacin kuvia joka kuvattomassa postauksessa ja tehdä kuvapostaukset myöhemmin :)

Kiitos Emma Peltonen!

Kurrehan yllätti minut totaalisesti ja sai punaisen ruusukkeen eli ykköspalkinnon! 2-vuotiaana rotunäyttelyn tuomari ei erityisemmin pitänyt ponista, mutta tämänkertainen tuomari tykkäsi kovin. Noita leukaperiä käytiin kyllä ihan kokeilemassa, ovatko ne oikeasti noin järeät...

"Hyvä tammaleima ja kaunis pää. Sopusuhtainen, pitkä pyöreä runko. Pitkä jyrkkä lautanen. Sirosääriset jalat, etujalat sapelihakuiset, muuten melko hyväasentoiset jalat. Lyhyt hieman kiireinen käynti, matala pitkä ravi."

Tuomarina näyttelyssä toimi Heidi Sihvo. 

BIS-kehään siis mentiin ja siellä odotetusti hävittiin toiselle BIS-kehään valitulle ponille, shetlanninponiruuna Kaskadille. Oltiin siis aikuisten ponien toisiksi parhaita!

Kiitos Emma Peltonen!

Poni käyttäytyi yllättävän asiallisesti, mutta kanssakilpailijat saivat tämän tädin ärsyyntymään. Missä on itsesuojeluvaisto, kun kuljetetaan omia hevosia ja poneja suoraan vieraiden pepun takaa? Kurre antoi pari kertaa tulla molemmin takajaloin, kun kuljettiin liian läheltä eikä minulla ole silmiä selässä, jotta olisin ehtinyt pyöräyttää ponin poispäin. Kehenkään Kurre ei onneksi osunut, mutta kerran oli kyllä lähellä. Koetin pitää ponin vuoroamme odotellessamme pepun suoraan ojaan päin niin, ettei kukaan pääsisi kovin lähelle mutta jotenkin siitä huolimatta tungettiin suoraan iholle. Jotenkin olen niin tottunut, että raveissa pidetään se turvaväli ilman huomauttamista, nyt sain BIS-kehässä sanoa takana kävelevälle turvavälin pitämisestä kun itsellä on potkiva poni.

Vaikka kuinka yrittää itse katsoa, aina ei kaikkea huomaa. Myös yleisö kulki vaarallisen läheltä hevosten takajalkoja, mutta onneksi meillä ei kiukutella kuin tuntemattomille hevosille.

Kiitos Emma Peltonen!

Näyttelykirjeen nostattama jännitys

Unettomana yönä nousin suosiolla sängystä ylös ja päätin hyvänä vaimokkeena ajankulukseni leipoa pienen satsin sämpylöitä aamuksi. Taikinan kohoamista odotellessa, mitä löytyikään sähköpostista? No näyttelykirje ensi sunnuntain Huittisten mätsäreihin!

Mahanpohjassa alkoi välittömästi lennellä niin tuttuja perhosia. Jos Pommac olisi vielä kuvioissa mukana, lähtisin huomattavasti luottavaisemmalla fiiliksellä liikkeelle - mutta minä rakastan näyttelyitä! Myönnän, että varmasti harmittaa jos Kurre saa huonon arvostelun, mutta mätsärit on kiva harrastus ja MoniPoniRussi-pisteitä sieltä saa kuitenkin, vaikkei menestystä pahemmin tulisi. Mätsäreistä saadaan hyvä ponnahduslauta ja valmistelua kesän rotunäyttelyihin. Sovitin itse asiassa Kurren näyttelysuitsia tänään, pitää ottaa pienet harjoitukset huomenna ja muistutella mieliin erityisesti ravaamista.

Näyttelyvaatteetkin on vielä hankkimatta! Ajattelin pyörähtää keskiviikkona H&M:llä työhaastattelun yhteydessä, mielessä on mahdollisesti harmaat housut ja viimeksi näkemäni harmaa-valko-vaaleanpunainen kauluspaita. Olen esittänyt viimeksi kolme-neljä vuotta ja 20kg sitten, eli uusien näyttelyvaatteiden hankinta on enemmän kuin ajankohtaista. Kypärä, hanskat ja kengät löytyy. Verryttely hoituu ulkokentällä, toivon kovasti kelin suosivan edes sen verran, että suurimmat lätäköt pystyisi välttämään. Taitaa olla paras verrytellä kollarit vedettynä kehähousujen päälle.

Mukaan tulee myös Janita uuden hevosensa Daimondan kanssa.

1-vuotiseleganssia rotunäyttelyssä

Match Show K&K-tallilla 8.4.

Tuomarina Heidi Sihvo

Aikataulu:

Klo 11 Nuoret ponit (n. 55 min.)

Klo 12 Nuoret hevoset (n. 55 min.)

Klo 13 Tauko (15 min.)

Klo 13.15 Ponit (n. 90 min.)

Klo 14.45  Hevoset (n. 30 min.)

Klo 15.15 BIS-kehä

I) nuoret ponit

1. Nummen Herbert – 2. Theobald

3. Jazzstar – 4. Aleido

5. Vanity Tiffy Dee – 6. Tallbos Daniella

7. Sandbackas Fuchsia – 8. Riinan Rusina

II) nuoret hevoset
9. Caballos Carlos – 10. Wivian

11. Michanelle – 12. Riona Starr

13. Hepuli-Heikki – 14. Saaren Voittovihi

15. Vili Veikeä – 16. Siberian Bismark

III) aikuiset ponit
17. Kranichhof’s Chaila – 18. Sharara Samba

19. Bella Milk Shake – 20. Agneta

21. Brady III – 22. Miks-Ester Girl

23. Gläntans Immer – 24. Millbays Myntton

25. Little Fairy Floss – 26. Titana

27. Kaskad – 28. Smedens Hadol

29. Miks-Runaway – 30. Toziba

31. Zenita Dar – 32. Rantapellon Tuisku

IV) aikuiset hevoset

33. Sibelina – 34. Tähti-Pinja

35. Daimonda – 36. Drina

37. Hjálmar frá Langarfossi 

Keskiviikon juoksutuksista

Olen pahoillani postaustauosta! Koko viikko on mennyt vain maatessa, olen vain vääntäytynyt kouluun ja takaisin, keskiviikkona pääsin tallille asti. Shockille on annettu vähän lomaa - kenttä ja maastot huonossa kunnossa, paksu lumikerros pettää alta sulaessaan ja poni vielä rokotettiin eilen, eli maanantaina aikaisintaan liikutetaan. Lindos piti käydä ratsastamassa eilen, mutta Suvilta tuli viestiä myös siellä olevista huonossa kunnossa olevista ratsastuspaikoista ja lisäksi oksennustaudista. Uusi yritys siis myöhemmin taas...

Asiaan. Keskiviikkona oli tarkoitus käydä Kurren kanssa lenkillä, joka vaihtui loppuviimeksi juoksutukseen piuhojen kanssa. Henna oli kuvaamassa ja teen keskiviikosta erillisen kuvapostauksen heti, kun saan kuvat ahdisteltua Hennalta.

Kurrea ei siis aikaisemmin ollut juoksutettu kumppareiden kanssa, mutta melko vaikuttava alakaula antoi kimmokkeen pienelle opettelulle, miten voisi vähän myödätä niskasta. Juoksutusvyön puutteessa irrotin kaikki remelit valjaista ja laitoin pelkän tekkelin päälle, mahavyöhön turparemmi piuhoja varten. Käveltiin reippaasti Wilkun kentälle, joka myös petti alta eli siirryttiin pellolle.

Lämmityskierrokset mentiin ilman piuhoja ja sitten viriteltiin. Olivat juuri sopivan kireällä - eli löysällä - kun laittoi mahavyön kautta valjaisiin kiinni, ohjaamaan eteen-alas. Kuvissa näyttävät olevan kireämmällä mitä oikeasti ovat, Kurre kun jo periaatteesta kiukutteli ensialkuun, kun piti jotain uutta tehdä. Erinäisten pukituskiukuttelujen jälkeen poni tajusi, että kannattaa myödätä vähän, niin taas on kivaa.

Kurrella on mielenkiintoinen ongelma juoksutuksessa oikeaan kierrokseen nykyään. Poni esitti lahjakkaasti molempiin suuntiin oikeaa laukkaa (tarkoitus oli kyllä ravata...) ja muutenkin ponin oikea puoli tuntuu vahvemmalta kuin vasen. Silti oikeaan kierrokseen juoksutuksessa pitää yrittää karata ympyrältä ulospäin ja loppuviimeksi tilanne menee siihen, että seisotaan nokakkain juoksuttajan kanssa. Poni ehti oppia tavan ennen kuin tiesin siitä itse, Viivi kun ei saanut ponia enää liikkeelle lyhyen kouluraipan avulla ponin tehdessä näin. Aikaisemmin molemmat kierrokset ovat sujuneet mukavasti, nytkin hetken aikaa jouduttiin tahkoamaan ongelman kanssa. Käytin Hevoset ja Ratsastus-lehdestä onkimaani kikkaa (pdf) ja laitoin liinan kulkemaan hetkeksi kuolainrenkaasta valjaiden lenkkiin, jolloin ulospäin karkaaminen loppui välittömästi eikä poni edes yrittänyt lähteä ympyrältä karkuun.

Tästäkin varmaan joku saa vesimelonin nenäänsä, mutta meillä toimi ja meillä myös kuunnellaan ponia. Eipä se erityisen kivuliaalta näyttänyt yrittäessään livistää liinasta melkoisia ristiaskeleita esittäen, mutta tajusi heti tällä kikalla ettei ympyrältä karata ulospäin.

Erityisesti vasempaan kierrokseen neiti tajusi jo hyvin, mitä ne kumpparit mukana teki. Lopuksi riisuttiin vielä tekkeli selästä ja napattiin pari rakenne- ja pääkuvaa ennen kotiin lähtöä, hieman taas vertailukuvia entisiin. Ainakin nopealla silmäyksellä Kurre on taas tai edelleen takakorkea...

Kotiin käveltiin samaa reittiä kuin tultiinkin, eli asvalttitien reunaa. Ponilla tuntui olevan kaaaaauhea kiire, sisäinen kello ilmeisesti kertoi kotona odottavasta heinäkasasta. Kotona huuhdottiin jalat ja mahanalunen, kurakelit alkaa taas... Aurinko paistoi lämpimästi, joten Kurre pääsi takaisin ulos ilman loimea vaikka hieman hikosikin juoksutuksen aikana vetämästään omatoimirallista.

On se rakas!

Kurremuru ryhmähiitillä

(c) Viivi

Eilen ajeltiin se kuuluisa ryhmähiitti Turussa! Meillä ainakin oli kivaa vaikka yötyöläistä väsyttikin kovasti, sain paljon enemmän luottoa Kurreen ja sen toimivuuteen. 

Oli melkoisen puheliaita poneja vaan liikkeellä. Jo katoksilla piti vähän hirnua toisilleen, mutta lähtiessämme lämmittämään oli melkoinen meteli! Kaikki neljä huusivat vuorotellen koko ajan kovempaa ja radan varteen tuli peräti autolla joku katsomaan, mitä sikaa siellä tapetaan. Lapsukaiset kykenivät kuitenkin myös hölkkäämään nätisti porukassa parin kierroksen lämmityksen, vaikka välillä pitikin muistaa kysyä, onko ne muut varmasti edelleen kolmen metrin säteellä saatavissa.

"Mä oon niin leija!"
(c) Satamo, kiitos!

Lämmityksen jälkeen käytettiin ponit katoksessa suurinpiirtein puolen tunnin ajan. Ajettiin itse hiitti vasta sitten ja kokeiltiin niinsanottua volttilähetystä... Meidän osalta se oli ainakin enemmän neliö kuin voltti :) Kurre ei oikein jaksa käsittää, miksi ihmeessä pitää ensin pyöriä tietyssä kohtaa rataa ja lähteä vasta sitten, mentiin aika väkäleukaisina aina kilpailusuunnasta pois kääntyessä eli volttia tehdessä. No, eiköhän se vielä opi.

Ajettiin yhdessä porukassa 1500m, hitaimpien vauhtia. Ensimmäiset 500m Ida kellotti 3.05 ja tuhannen 2.55, viimeiset 500m ajettiin omaa vauhtia maaliin. Ajoin Kurren kanssa loppuviimeksi 3100m hiitin kun muut ajoi 2100m, eli laskettelin siitä 1500m vielä kovempaa yksin. Ihan hyvä fiilis jäi, ei maataräjäyttävä mutta poni käyttäytyi ryhmässä ja katoksilla tosi hyvin ja suostui jopa jättämään muun porukan kun ajoin kovemman kierroksen.

Kovemmalta kierrokselta
(c) Viivi

Sain kyllä kovasti luottoa poniin tältä reissulta. Vastasi kivasti hiittikaverille sen tullessa vierelle ja juoksi suorana omasta halustaan. Ehkä sitä uskaltaa kuin uskaltaakin ilmoittaa ponineidin ensimmäiseen starttiin, Ypäjällä on 22.4. mukavan kuuloinen 2.40-sarja joka olisi pehmeä lasku kilpailumaailmaan :)

8.4. me kaivetaan näyttelysuitset naftaliinista ja huristellaan Huittisiin K&K-tallin match show'hun! Aika korkata näyttelykausi ja käydä vähän muistelemassa esiintymistä mieleen ennen kesän rotunäyttelyitä. Russien rotunäyttelyt ovat tänä vuonna Vermon lisäksi Turussa ja Tampereella, joihin ajattelin kumpaankin Kurren ilmoittaa. Jos näistä tulee edes kohtalaista menestystä, voidaan lähteä Vermoon asti.

:)

Tänäänkään ei voi muuta kuin hymyillä. Hinasin itseni yötöiden jäljiltä kohtuullisen koomaisena kymmenen tienoilla ylös ja tsemppasin itseni tallille yhdeksitoista, jotta ehdin käydä suihkussa ennen vieraiden saapumista kotiin. Vastassa oli pitkästä aikaa hyväntuulinen poni! Kurre on ollut kovin kiukkupäällä jonkin aikaa ja nyt oli oma aurinkoinen itsensä.

Sen suuremmitta seremonioitta valjastin ponin hakattuani maahan kiinni jäätyneet kärryt irti (...) ja suunnattiin metsään. Metsässä ponin hyväntuulisuus jatkui ja jäi vaan niin kiva fiilis kokonaisuudessaan päivän treenistä. Oltuaan pikkubiatch jonkun aikaa Kurre näytti taas, miksi tykkään siitä niin paljon. Tosin tekiköhän asiaan osansa se, etten ole tehnyt ponin kanssa taas mitään ylimääräisiä, vaan ajanut, pussaillut ja takaisin tarhaan. Kurre sietää "ylimääräisiä" touhuamisia tiettyyn pisteeseen asti, kunnes on aika antaa pikku tauko ja antaa ponin vain nautiskella poninelämästä tarhassa.

Fiilistelläänpä kesää hiukan:

Kurre ei tosiasiassa ole ihottumainen, mutta sitä ilmeisesti värin takia kiusaa itikat aivan järjettömästi. Koska tykkään pitää ponin ulkona kesällä 24/7, päätin helpottaa ponin oloa. Päähuppu tosin taitaisi olla parempi S-koon sijaan XS-koossa... Kurre muuten vihaa tuota loimea. Ajattelin ostaa täksi kesäksi ei-sukkahousumallin.

Normipäivä

Kurren kanssa on kiva harrastaa siinä suhteessa, että se ei pahemmin pelkää tai "pelkää" mitään. Metsässä on hakkuu käynnissä ja ponia ei voinut vähempää kiinnostaa metsäkoneet pyörimässä ympärille, vaan hölköteltiin menemään normaaliin tahtiin. Meillä on tosi kivat ajopaikat - ihan vaan hevosille pyhitetty, pari kilometriä pitkä lenkki metsässä. Naapuritallin pitäjä lanaa ja auraa ajoreitin ja siellä viihtyvät sekä ratsut että ravurit sulassa sovussa.

Poni oli nakuna tarhassa kun pääsin tallille, tuli päivällä viestiä josko sen loimen saa riisua. Tottakai saa, aurinko paistaa ja lämmittää ja lämpötila plussan puolella! Oli kiva kävellä koulustakin kotiin kun paistoi aurinko.

Takaisin asiaan, Kurre taitaa olla taas pienen loman tarpeessa. Käsitellessä kovin äkäisen oloinen, vaikkakin lenkillä jalka nousi liiankin reippaassa tahdissa... Ajoin tarkoituksella kierroksen pidemmän lenkin kuin normaalisti ja vähän poni kyseli ensin, onko muka pakko hölkätä vielä viimeinenkin kierros ja seuraavaksi Kurre ottikin taas uuden spurtin. Meillä ei tunneta käsitystä keskivauhtinen hölkkä, joko yritetään mennä ihan nöpöhölkkää tai sitten minkä jaloistaan pääsee. Vauhti korjaa virheet vai miten se meni...

Ajon jälkeen poni joutui kyllä fleecen ja sadeloimen alle, mutta normaaliin tapaan pääsi takaisin pihalle.

Kengittäjä tulee ensi viikon torstaina, hieroja 12. päivä tiistaina ja pitäisi varmaan kilauttaa lääkärisetää käymään, hammaslääkäristä alkaa olla jo aikaa. Kurre sai muuten ratsusuitsiinsa vaaleanpunaiset kuolaimet! Kävin eilen Manussa ja Teija mainosti tilanneensa pinkkejä jänne- ja hivutussuojia. Henna ja Ida, arvatkaa mitä mulla on ostoslistalla...

Olin jopa niin ahkera, että parturoin neitokaisen korvat ja ruununrajat. Ja kyllästyin myös vuohiskarvoihin ja parturoin nekin. Sallis, hengitä, ne kasvaa näyttelykauteen mennessä takaisin.

Mahtaa olla hyvää tuo savimaa...

Huomenna uhreina ovat Shock ja Lindos. Toivon mukaan vihdoin tulisi kuvamateriaalia Shockista ja myös Lindoksesta, Henna lupasi lähteä kameran kanssa messiin :)

Mörrimöykkyponilta terveisiä

Tänään piti olla Shock-päivä, mutta viestiteltiin Marin kanssa kun olin lähdössä kotoa ja Marin sisko Anni liikuttikin ponin tänään. Painuin joka tapauksessa hakemaan takkiani kotitallilta, jossa heitin sen eilen pesukoneeseen illalla. Nappasin myös Kurren harjakassin sekä Kurren mukaani ja keskityin neitokaisen perusteelliseen harjaukseen.
Kurrella tuntui olevan kovin kiukkupäivä tänään. Ei nimeksikään kärsivällisyyttä ja tavoistani poiketen otin ponin naruun ja lähdettiin palauttelukävelylle eilisestä. Yleensä en viitsi, koska poni on kuitenkin koko päivän tarhassa ja liikuskelee siellä sen minkä tarvii.
Enkä taida viitsiä muuten jatkossakaan. Poispäin kotoa sain lähes raahata ponia eteenpäin sen yrittäessä raivokkaasti kääntyä kotiinpäin. Tiedä sitten mikä niin kamalaa taas oli, käveltiin me viitisensataa metriä ja käännyttiin kotiin. Kotiinpäin tultiinkin puolijuoksua... Kotona loimet takaisin päälle ja pihalle, johon Kurre jäikin rapsuttelemaan tarhakaverinsa kanssa. Aurinko lämmitti mukavasti, joten revin sadeloimesta kaulakappaleen irti ja poni pääsi pitkästä aikaa ilman kaulakappaletta pihalle. Kaulakappale löysi tiensä pesukoneeseen.

Poni tarvitsisi kipeästi uutta riimua ja pitää muistaa soittaa kengittäjälle alkuviikosta.

Eilen kävin Kurren hiittaamisen lisäksi jeesailemassa Miaa 4-vuotiaan Jatsinsa kanssa. Jatsi oli muuttanut alkuviikosta uudelle tallille ja Mia epäili pitkäkoipisen vauvansa keksivän ties mitä jäyniä ensimmäisessä liikutuksessa uudessa paikassa ja pyysi minua mukaansa. On tuo hevonen iso! Mukana ollut Viivi oli suurinpiirtein Jatsin etujalan korkuinen.
Jatsi on aikalailla uransa alkutaipaleella, sen kanssa on otettu rauhallisesti hevosen koon takia. Minä 171-senttisenä en nähnyt edes varpustamalla otuksen selän yli... Ilmoitin tunkevani Mian mukaan toistekin Jatsia katsomaan, erityisesti vähän paremmalla ilmalla.

Täytyy pitää myös pikku neuvottelu isäni kanssa kesästä. Jos neuvottelu tuottaa tulosta, on toivottavasti ensi kesä entistä mukavampi!

Ratahiittiä ja satulansovitusta

Eipä vieläkään löytynyt sopivaa satulaa Kurrelle. Montaa ei ole vielä ehditty kokeilemaankaan ja tämänpäiväinen oli jo sinne päin, mutta ei silti aivan sopiva. En halua ponin käyttävän häntäremmiä satulan kanssa, etsin ennemmin sen taatusti sopivan.

Tehtiin kuitenkin pieni kävelylenkki Viivin istuessa selässä, huopa loimivyöllä kiinni ja kaulanaru messiin. Kurrella on siis jo käyty selässä aikaisemmin, tänään minä talutin vaikka Viivillä ohjat olikin kädessä :) Poni selvästi seurasi minua ja vaikka Viivi selästä pyysikin kävelemään eteenpäin, ei Kurre oikeasti siihen huomiota kiinnittänyt. Kunhan tuli mamman perässä, mokoma.

Kiitos Henna Glade!

Ratsastusharjoitusten jälkeen lastattiin poni koppiin ja huristeltiin raviradalle hiitille. Lämmityksessä poni tuntui hyvältä ja innokkaalta, voltti muistutti enemmänkin neliötä kuin volttia. Ajattelin ensin ajaa 2100m hiitin 3000m lämmityksen päälle, mutta loppuviimeksi ajoin 3100m ja annoin todella erään neidin ymmärtää, että jatkuva pelleily ei ole tosiaankaan toivottua. Lähinnä korvat pyörivät päässä ja poni keskittyi kaikkeen muuhun kuin juoksemiseen, hypäten aina laukalle kun edes liikahdin kärryillä. Viimeinen tuhat mentiin huomattavasti paremmalla asenteella.

Ensi viikolla pitänee ottaa uusi hiitti taas. Sovimme muiden B-poni-ihmisten kanssa yhteishiittiä Turun Metsämäkeen 18.3., jolloin toivottavasti porukassa juokseminen saa Kurrenkin ihan tosissaan juoksemaan eikä lähinnä keskittymään kiemurteluun.

Kiitos Henna Glade!