Keskiviikko ja perjantai

Ponini on virallisesti pöpi.

Tallilla odotti tänään supermutainen poni, jonka kanssa reippailtiin noin 15 kilometrin lenkki. Ensimmäiset viisi kilometriä poni painoi naruille minkä ehti ja myös peppu oli kevyemmän oloinen kuin aikoihin. Potkuremmi meillä kuuluu ihan vakiovarustukseen, mutta ponin epäonneksi mulla on jo reippaasti kokemusta kevyestä takapäästä ja saan nykyään lopetettua Kurren tinttailut heti alkuunsa...

Ypäjä 22.4.2012

Käytiin maaseutumatkailemassa ensin Lattomerellä, porskutettiin peltotietä kiihtyvällä vauhdilla ja pelättiin kaikkea mahdollista. Erityisesti vastaantuleva lenkkeilijä meinasi saada Kurren loikkaamaan suoraan ojaan ja pitihän sitä samaa lenkkeilijää kytätä uudelleen siiloilla kääntymisen jälkeen! Kotiinpäin tultiin edelleen kivet sinkoillen vaikka pitelin kiinni, poni tuntui sen verran innokkaalta etten pakottanut kuitenkaan ihan kävelyksi heittämään.

Katselin taivaalla olevaa mustaa pilveä ja päätin sen olevan ihan viaton, paikallaan oleva pilvi, kääntäen Kurren vielä pisimmälle maantielenkille kun kerran virtaa oli.
Väärin. Virhe. A mistake. Älkää ikinä tehkö näin. Jätin kurahousut kotiin ja ajoin kumisaappaissa ja kollareissa, vain todetakseni meidän olevan yhtäkkiä ukkosmyrskyn keskellä. Olimme jo niin pitkällä kotoa, ettei kannattanut kääntyä ympäri vaan jatkaa alunperin aikomani lenkki loppuun, jonka aikana saimme nauttia niin salamoinnista, jyrähtelystä kuin vesi- ja raekuuroista. Sormenpään kokoiset rakeet vaakasuoraan kohti kasvoja tekee muuten kipeää...

Ypäjä 22.4.2012

Kuten arvata saattaa, sade loppui kuin seinään kun meillä oli parisataa metriä matkaa kotiin. Sade oli kuitenkin onneksi kohtuullisen lämmintä vaikka yhdellä pitkällä suoralla tuulikin kylmästi. Kotona poni pääsi kokovartalosuihkuun ja mahan alta sai rapsuttaa mutakerrosta piikkisualla irti. Haluan ponin, joka ei rakasta mutakylpyjä.

Keskiviikko on nyt Viivin ratsastuspäivä, tytöt saavat aikalailla heti mennä ihan kunnon lenkkejä. Viivi ratsasti keskiviikkona lyhyen lenkin ja jos poni oli tänään räjähdysvalmis, parempi mennä vaan ihan kunnon lenkkiä ja pian aloittaa pepunparannus eli kiipeilyharjoitukset Pinomäen ainoassa mäessä, jonne ei kärryillä pääse. Vielä en ole ihan päättänyt, korvaako ratsastus yhden ajokerran vai ajanko edelleen 3x viikossa. Tulee varmaan kokeiltua ja välillä ajettua enemmän, välillä vähemmän.

***

Keskiviikko oli Kurren ekan virallisen ratsastuksen lisäksi Lindospäivä. Huristin Nakkilaan ihanassa auringonpaisteessa ja ylitin itseni monin tavoin! Lindos oli saanut maanantaina kunnon rääkin Meerin koulutunnilla Suvin kanssa ja oli keskiviikkona aivan super ratsastaa, letkeä ja rento. Itse istuin 98% ajasta tiukasti keskellä hevosta ja hevoseen oli helppo vaikuttaa, se kokosi hyvin ja vastasi - kuten normaalia - pienimpiin mahdollisiin apuihin. 

Saatiin vaihtelua rutiineihin, kun Amanda tuli hyppäämään Faralla pientä ristikkoa ja pystyä valmistautuessaan viikonlopun kisoihin. Suvi yllytti minuakin ja mentiin Lindoksen kanssa pari kertaa pikkuristikkoa! Olen nyt virallisesti hypännyt ekaa kertaa since 2006 ;) Eipä se rehellistä hyppäämistä ollut, mutta hyppykammoiselle loistavaa terapiaa kun alla oli toimiva ja luotettava hevonen, jonka kanssa oli tunne sataprosenttisesta hallinnasta koko ajan. Eikä tyylikään kuulemma ollut lainkaan huono.

Ypäjä 22.4.2012

Ehkä paras fiilis keskiviikosta jäi kuitenkin harjoitusravista. Pystyin ihan oikeasti istumaan ravia kunnolla ja työskentelemään harjoitusravissa, pitämään jalkani rentoina ja vaikuttamaan hevoseen. Pikkuhiljaa saanen jättää takanojankin pois. Minulla on paljon vaivaa selässä ja nojaan ennemmin taakse harjoitusravissa niin kauan kun harjoitellaan sitä, etten niksauta mitään jolloin ratsastukset loppuu pitkäksi aikaa.

Suvi on tulossa PRRC:n koulukisoihin 17. päivä, joihin olen ajatellut ilmoittaa Kurren ja Viivin raviluokkaan jos rata menee kotiharjoituksissa ok. Suvi puhui siitä, että voisin myös tyrkätä jotain koululuokkaa jos haluan - uskallanko lähteä aikuisohjelmaan? Rata on helppo, mutta saanko hevosen muka rennoksi kisapaikalla? Kisajännitys ei varmasti auta sitä.

Lindoksen pois hoidettuani porhalsin Pinomäkeen, jossa otettiin tosiaan Kurren eka kunnon ratsastus ilman taluttajaa ja tarkoituksena myös ravata. Kävelin vieressä vielä kuitenkin, mutta ravien ajaksi jäin odottamaan paikalleni, tällä flunssalla ei paljoa juosta vieressä. Kurre otti ensin melonin nenään Viivin napauttaessa raipalla kun pohkeesta ei olisi haluttanut siirtyä raviin, mutta pian ravasi oikein nätisti metsätietä eteenpäin. Käytiin myös Pinomäen koulun pikkukentällä kokeilemassa kunnolla kääntämistä ulkopohkeen kanssa sekä vähän ympyrää. Kentällä ravikin nousi pelkällä pohkeella.

Ypäjä 22.4.2012

Starttikuvista kiitos Fanny Suomela :)

Startista sananen

Eilen tosiaan suunnattiin auton nokka kohti Ypäjää ja kohti Kurren ensimmäistä virallista ravilähtöä. Jännitin koko viikon aivan mielettömästi ja lauantaina Porin 75-raveissa lämmittävien russien näkeminen sai jännityskäyrät kohoamaan toimiston katosta läpi, mutta ihme kyllä sunnuntaiaamuna jännitys oli tipotiessään.

Tallille päästessäni sain pestä puoli ponia sen syötyä aamuheinät ikävän kuraisessa tarhassa, hetken kuivumisen jälkeen pintelit ja putsit jalkoihin sekä starttiriimu päähän ja tien päälle. Ypäjälle päästessä normaalit sisäänkirjoituksessa käynnit sun muut ja eläinlääkärin etsiminen... Ponit ja hevoset pitää aina tunnistaa ennen ensimmäistä ravilähtöä, sekä ponit mitataan ennen vuoden ensimmäistä starttia 8 ikävuoteen saakka. Eläinlääkäriä ei ollut mailla halmeilla, mutta eläinlääkärin avustaja hoiti tunnistuksen lukemalla pelkän sirun. Ponia tosiaan ei mitattu... No, Hippoksen valvomat ravit vaikka paikallisravit olivatkin, oma on mokansa. Minun puolestani ponin saa edelleen tulla tunnistamaan uudelleen ja mittaamaan niin monella tikulla kuin haluaa, mutta meille on myönnetty nyt vuodeksi kilpailuoikeus ilman mittaamista.

Lämmitys oli ok siihen nähden, että oli tuhottomasti kaikkea katseltavaa ja kuunneltavaa. Oltiin kovin herkässä, eli ohjilla ja piiskalla käskeminen kokonaan poissa kuvioista, melkoista sikalaukkaa tuli lämmityksessä esitettyä kun erehdyin ohjaa käyttämään. 

Esittelyyn mentiin käänteisessä järjestyksessä ja tässä vaiheessa poni tuntui olevan vähän pallo hukassa, miksi mennään jonossa ja yritti kiivetä edellämme menevän numeron kolme kärryille sekä yrittää ohi oikealta ja vasemmalta. Kurre otti vähän jopa nokkiinsa kun en päästänyt sitä ohitse, eikä volttaus pahemmin auttanut asiaa - valmis-komennon jälkeen pidennetty volttirinki sai neitokaisen kiukustumaan toden teolla eikä se meinannut enää kääntyä kilpailusuuntaan, näin hieman häiriten kolmosen starttia, ihme kyllä lähtöä ei otettu takaisin vaikka jäin varta vasten odottamaan sitä.

Poni lähti hyvin, mutta mokasin itse kääntämällä sen sisäradalle kun päästiin kunnolla ykkösen ohi. Samaan aikaan kolmonen antoi painetta ulkopuolelta ja Kurre ilmoitti mielipiteensä perunapeltoa muistuttavasta ykkösradasta laukkaamalla. Vähän aikaa oli vähän palikat sekaisin kun ulkopuolella oli poneja enkä voinut vetää liinoja kiinni sisäradalla, onneksi päästiin pian ulos ottamaan laukka alas ja uusi yritys pysyä ravilla. Vahingosta viisastuneena ajoin koko loppumatkan toista rataa pitkin. Pysyttiin muutamia poninmittoja johtavan Absurd Asan perässä takasuoralle asti, kunnes sain Kurren suostuteltua ottamaan vähän lisää vauhtia ja kun poni tajusi mikä on homman nimi, mentiin kohtuu lyhyellä matkaa Absurd Asasta ohi ja lopulta tultiin pari mittaa edellä maaliin. Sopivasti meni siis reisille, muttei liikaa.

Ikävä kyllä ajoin kymmenyksen liian kovaa (oma lehmä ojassa-sarja Porissa kesäkuussa eli 2.35 paalulta, ennätys 2.34,9. No, aina ei voi voittaa...) ja taktikointi kärkeen karkuun ja kukatkaan ei ihan onnistunut, vaikka ne kukat tulikin kotiin. :)

Loppusuora
(c) Janita

Kiitos mukana olleille Viiville ja Janitalle, joka hoiti hyvin kuvaamispuolen. Isä jännitti hillittömästi katsomossa ja hoiti auton ajamisen, toivon mukaan saan lisää kuvia startista lähiaikoina jolloin saadaan vähän kuvapostauksen tynkää.

:)

(c) Janita

Hevonen / Ohjastaja Aika   Kerroin Palkinto Matka:rata
1. 2 Zenita Dar / Marjukka Mahlamäki 2.34,9 x 50 € 1000:2 Selostus / Video
2. 3 Absurd Asa / Oona Virtanen 2.36,2 25 € 1000:3 Selostus / Video
3. 8 Bigga Belissa / Jenni Tammi 2.27,4 x ep 15 € 1080:2 Selostus / Video
4. 9 Surprise Dar / Jenni Mäenpää 2.24,9 10 € 1100:1 Selostus / Video
5. 5 Karismas Kurt / Verna Sankari 2.35,6 5 € 1060:1 Selostus / Video
6. 7 Malte / Anniina Takkula 2.33,7 x 1080:1 Selostus / Video
7. 10 Flicker Aria / Ida Suomela 2.32,0 x 1100:2 Selostus / Video
8. 1 Sillanpään Alma / Annika Vainio 3.00,7 1000:1 Selostus / Video
9. 4 Urgute 35 RUSS / Maria Riikonen 3.04,0 x ep 1000:4 Selostus / Video
6 Jokimäen Moorits / Paula Koskinen Poissa 1060:2 Selostus / Video

Keskiviikon tarinointia

Pahoittelen taas kuvatonta postausta, mutta menen koulun jälkeen verotoimistosta päästyäni Shockin luokse, ajattelin mahdollisesti taas hiukan irtojuoksuttaa ratsastuksen lisäksi jos saisi jotain kuvamateriaalia. Mulla on etureidet niin järjettömän kipeät, että voi jäädä ratsastukset lyhyeen.

Enikeis, keskiviikkoaamuna suuntasin viimeistelemään Kurren sunnuntaille. Alkuperäinen idea oli ajaa pari vetoa sekin kanssa, mutta laiskuus iski ja suunnattiin maailmalle ilman sekkiä. Rämmittiin metsästä sopivan märälle maantielle ja tassuteltiin menemään vähän pitävämmällä alustalla. Meillä on ihan superit ajopaikat, mutta tähän aikaan vuodesta sekä syksyllä menee pari kohtaa metsätiestä niin liejuksi, että ajan mieluummin maantiellä. Jotain etua Kurren liikennevarmuudesta :)

Kurre meni kivasti kun sai jalkansa ensin järjestykseen. Jännitys nousee edelleen... Aina kun erehdyn ajattelemaan esimerkiksi mukaan pakattavia starttivarusteita, perhoset alkaa lennellä mahanpohjassa.

Viivi kävi keskiviikkona iltapäivällä tallilla ja oli pessyt valjaat, minä pesin eilen torstaina ohjat, päävehkeet ja sekin sekä heitin rintaremmin pesukoneeseen. Pitää ottaa yhteen rintaremmintekijään yhteyttä, josko saataisi nimellä varustettu kilparintaremmi, nyt mennään tuolla kotikäytössäkin olevalla. Jos mun ohjat imaisi rasvaa itseensä ihan kiitettävästi, mitä tekikään se Kurrelle hommattu satula... Katselin sitä siinä ajovarusteita pestessäni ja päätin pestä ja rasvata myös sen satulan sekä jalustinhihnat. Ei oltu rasvattu viimeksi eilen, sain lisätä pelkkiin jalustinhihnoihin kolmesti rasvaa lähes slurps-äänen kuuluessa heti kun rasva osui nahkaan. Kuivaa menoa :)

Kurrelle on tilattu lima, selkään ei kiivetä ennen sen tuloa jotta satula pysyy varmasti paikallaan. Lisäksi tilauksessa on iki-ihanat vaaleanpunaiset putsit! Pommacille aikanaan hankitut kuljetussuojat alkavat vedellä viimeisiään ja pienen neidin matkarepertuaari vaihtuu vaaleanpunaisiin pinteleihin sekä putseihin. Isäni varmaan häpeää Ypäjällä silmät päästään, jos ne putsit ehtii tulla ennen sunnuntaita, epäilen kyllä vähän.

EDIT: Juuri kaksi sekuntia sitten tuli viesti, että lima on tullut Manuun. Haen sen siis tänään ja ensi viikolla Viivi saa taas ratsastaa.

Keskiviikkona koulun jälkeen kävin myös ratsastamassa Lindoksen. Pojalla oli ollut pari vapaapäivää ja se oli koko ajan menossa, joten Suvi päästä Lindoksen ensin irtojuoksemaan kentälle. Sitä menoa oli upea katsella! Lindos venytti mieletöntä keskiravia ja -laukkaa, liikkeet oli ihan mielettömät sen juostessa irti. Lindos näytti myöskin ihan mielettömän kivalta puettuna punaiseen huppuun ja satulahuopaan, sopii kyllä tummanruunikkolle :)

Suurimpien energianpurkamisjuoksentelujen jälkeen kiipesin selkään ja aloitettiin taivuttelu pitkin ohjin, kolmikaarista kiemurauraa ja päihin pääty-ympyrät. Lindos taipui normaaliin tapaan kuin pullataikina ja molemmat kierrokset läpikäytyä siirryttiin kevyeen raviin. Ravailua ja taivuttelua ja keskityin itse istumaan keskellä hevosta, jalka pitkänä ja rentona ja ennenkaikkea annoin kantapään laskea alas. Ihan viime aikoina olen kehittänyt mielenkiintoisen tavan keventää niinsanotusti varpailla, tuntuu selässä siltä että varpustaisin aina kun nousen satulasta. En tiedä mistä tämä on tullut, mutta oli huomattavasti helpompi keventää matalasti kun sain kantapään vähän laskemaan ja annoin tosiaan liikkeen heittää ylös. Hevonenkin pääsi paremmin rentoutumaan, kun kuski keskittyi itseensä.

Verryteltyäni hevosen käynnissä ja ravissa annoin sen kävellä hetken, jonka jälkeen tehtiin minun mielessäni loivaa käyntiväistöä uralta kohti keskihalkaisijaa, mutta Lindos reippaana poikana sipsutteli jyrkän väistön pelkästä pohkeen hipaisusta. Pari väistöä lisää ja siirtyminen niinsanottuun harjoitusraviin ja yritin taas keskittyä oikeasti istumaan keskellä hevosta. Valahdan jotenkin todella helposti ympyrällä sisälle ja kulmissa ulos, nyt olisi todella jonkinasteisen valmennuksen paikka. Pitää pyytää, jos Mia tulisi rääkymään, lupaili aikaisemmin voivansa tulla. Olen tosin tottunut ratsastamaankin satulalla jossa on enemmän tukia mitä Lindoksen penkissä, siksi se vaatii kaiken keskittymisen pystyäkseni istumaan kunnolla.

Ikävä kyllä en saanut hevosta kunnolla rennoksi ja ravissa istuminen tuntui pitkästä aikaa tosi hankalalta, tosin Suvi sanoo itse samaa jos hevonen ei ole kunnolla rento. Lisäksi poitsulta puuttui toinen etukenkä, mutta Suvin mukaan ei haitannut ja ratsastaisi itsekin vaikka se kenkä puuttuisi.

Heitin yhdessä vaiheessa ohjat kokonaan pitkiksi ja keskityin vaan istumaan, mutta siinä vaiheessa tuli vauhtia sen verran lisää, että oli turha toivo istua kyydissä. Mun vatsalihakset ei ole vielä niin hyvät, että istuisin Lindoksen lisäyksissä sinne päinkään... No, harjoitus tekee mestarin? Laukat otettiin keskiympyrällä ja Lindos kokosi laukkaa ihan järjettömästi, jäin varmaan vähän puristamaan reidellä. Laukkojen jälkeen loppukeventelyt eteen-alas ja kävelyt samaten.

Jos joskus opin istumaan tuolla selässä, me voitais jopa näyttää ratsukolta!

Toivon mukaan Shockista tulisi tänään kuvamateriaalia, tarkoittaisi vielä kuvapostausta illemmalla. Nyt ikkunan takana näkyy tuota iänikuista lumisadetta, hyi.

Satula!

Eilinen oli selvästi hyvä päivä. Vanha puhelimeni on jo jonkin aikaa sammuillut itsekseen ja eilen viimein menetin hermoni asiaan lopullisesti. Liian pitkä lounastauko koulussa sai minut marssimaan Elisa Shopitiin ja lähdin sieltä pariakymmentä minuuttia myöhemmin valkoinen iPhone 4s kainalossa. Haaveista totta, olen kotona kitissyt jo pidempään haluavani iPhonen. Tallille päästessäni olin hakenut taskuun jo uuteen puhelimeen sopivan SIM-kortin ja seuraava asia olikin sovittaa Kurrelle taas uutta satulaehdokasta. Nyt oltiinkin jo mukavan lähellä! Satulaa zoomailtiin joka puolelta ja tuli päätös kokeilla ratsastamalla, kun Viivi saapuu tallille.

Kävin ensin ajamassa otuksen, poni vaikutti äärimmäisen laiskalta ja toisaalta kyttäsi kaikkea, menin unohtamaan siltä pumpulit korvista. Taas tuli muistutus, että laita ne korvat vaan suosiolla kiinni... Pitää muistaa ruuvata huomenna hokit irti ennen ajolenkkiä, ehditään vielä vaihtamaan tarvittaessa urakenkä sileän tilalle ennen starttia jos siltä tuntuu. Etupää pysynee idioottikengässä, eli kenkä on lyöty jalkaan väärin päin, auki oleva pää eteenpäin. Idioottikenkä pyöräyttää jalan nopeammin ylös maasta ja tuo jalkaa paremmin eteenpäin.

"Miksi mun pitää..."

Ajon jälkeen poni satuloitiin ja Viivi hyppäsi selkään. Satula vaikutti hyvältä myös ratsastajan kanssa ja käytiin ottamassa pieni ravipätkä, jotta nähdään liikkuuko satula eteenpäin. Ponia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa Viivin yritykset raviin siirtämisestä ja mun olikin juostava vieressä... Kurresta näkee sen tajuavan mitä pyydetään, mutta toteuttaminen ei kiinnosta. Todennäköisesti ensi kerralla ravia pyytäessä poni siirtyy raviin kuin vanha tekijä, kun ekan kerran on saanut kiukutella.

Kiitos Viivi!

Satula valui hieman eteen, mutta tosiaankin vain hieman. Tämä on sopiva rungoltaan ja leveydeltään, Kurre on edelleen takakorkea joka saattaa vaikuttaa satulan valumiseen - haen sinne alle "liman" pitämään satulan paikallaan ja kokeillaan vielä liman kanssa. Olisi mahtavaa löytää vihdoin sopiva satula! Poni pääsisi (vai joutuisi?) kiipeilemään mäkiä ja kehittämään kunnon peppulihaksia, joista on taas kärryjen edessä hyötyä ponnistusvoiman osalta. Häntäremmiä en satulan kanssa halua missään nimessä käyttää ja melko varmasti tämä tämänhetkinen satula lakkaa heti valumasta, kun poni kasvaa edestä sen muutaman sentin mitä on takakorkea. Yhdistelmä takakorkeus, suorahko ratsunlihakseton selkä ja olematon säkä ovat ikävä yhdistelmä satulanhankinnan kannalta. Jos siis satula pysyy liman kanssa paikallaan, pidetään tämä :)

Mun on kyllä pakko kysyä, minkä värisiä huopia tuon väriseen satulaan voi yhdistää? Henkilökohtaisesti mun mielestä ainoa oikea nahkavarusteiden väri on musta (tumma ruskea myös ok oikean värisellä hevosella) ja tuo punaruskeakonjakki-väri on mielestäni hankala tekstiilien kanssa. Kurre saa joka tapauksessa pinkin huovan, huput ja suojat, mutta jotain ihan satulaan sopiviakin huopia olisi kiva olla. Suitset pitänee hommata kohtuullisen samassa värissä, yhdistelmä mustat suitset ja tuon värinen satula... No, eikai meitä kukaan siellä kotona näe?
Voihan kyllä olla, että satula vaihtuu jo parin kuukauden päästä uuteen josko alkaisi tulla uutta lihasta.

Kurremuru ryhmähiitillä

(c) Viivi

Eilen ajeltiin se kuuluisa ryhmähiitti Turussa! Meillä ainakin oli kivaa vaikka yötyöläistä väsyttikin kovasti, sain paljon enemmän luottoa Kurreen ja sen toimivuuteen. 

Oli melkoisen puheliaita poneja vaan liikkeellä. Jo katoksilla piti vähän hirnua toisilleen, mutta lähtiessämme lämmittämään oli melkoinen meteli! Kaikki neljä huusivat vuorotellen koko ajan kovempaa ja radan varteen tuli peräti autolla joku katsomaan, mitä sikaa siellä tapetaan. Lapsukaiset kykenivät kuitenkin myös hölkkäämään nätisti porukassa parin kierroksen lämmityksen, vaikka välillä pitikin muistaa kysyä, onko ne muut varmasti edelleen kolmen metrin säteellä saatavissa.

"Mä oon niin leija!"
(c) Satamo, kiitos!

Lämmityksen jälkeen käytettiin ponit katoksessa suurinpiirtein puolen tunnin ajan. Ajettiin itse hiitti vasta sitten ja kokeiltiin niinsanottua volttilähetystä... Meidän osalta se oli ainakin enemmän neliö kuin voltti :) Kurre ei oikein jaksa käsittää, miksi ihmeessä pitää ensin pyöriä tietyssä kohtaa rataa ja lähteä vasta sitten, mentiin aika väkäleukaisina aina kilpailusuunnasta pois kääntyessä eli volttia tehdessä. No, eiköhän se vielä opi.

Ajettiin yhdessä porukassa 1500m, hitaimpien vauhtia. Ensimmäiset 500m Ida kellotti 3.05 ja tuhannen 2.55, viimeiset 500m ajettiin omaa vauhtia maaliin. Ajoin Kurren kanssa loppuviimeksi 3100m hiitin kun muut ajoi 2100m, eli laskettelin siitä 1500m vielä kovempaa yksin. Ihan hyvä fiilis jäi, ei maataräjäyttävä mutta poni käyttäytyi ryhmässä ja katoksilla tosi hyvin ja suostui jopa jättämään muun porukan kun ajoin kovemman kierroksen.

Kovemmalta kierrokselta
(c) Viivi

Sain kyllä kovasti luottoa poniin tältä reissulta. Vastasi kivasti hiittikaverille sen tullessa vierelle ja juoksi suorana omasta halustaan. Ehkä sitä uskaltaa kuin uskaltaakin ilmoittaa ponineidin ensimmäiseen starttiin, Ypäjällä on 22.4. mukavan kuuloinen 2.40-sarja joka olisi pehmeä lasku kilpailumaailmaan :)

8.4. me kaivetaan näyttelysuitset naftaliinista ja huristellaan Huittisiin K&K-tallin match show'hun! Aika korkata näyttelykausi ja käydä vähän muistelemassa esiintymistä mieleen ennen kesän rotunäyttelyitä. Russien rotunäyttelyt ovat tänä vuonna Vermon lisäksi Turussa ja Tampereella, joihin ajattelin kumpaankin Kurren ilmoittaa. Jos näistä tulee edes kohtalaista menestystä, voidaan lähteä Vermoon asti.

:)

Tänäänkään ei voi muuta kuin hymyillä. Hinasin itseni yötöiden jäljiltä kohtuullisen koomaisena kymmenen tienoilla ylös ja tsemppasin itseni tallille yhdeksitoista, jotta ehdin käydä suihkussa ennen vieraiden saapumista kotiin. Vastassa oli pitkästä aikaa hyväntuulinen poni! Kurre on ollut kovin kiukkupäällä jonkin aikaa ja nyt oli oma aurinkoinen itsensä.

Sen suuremmitta seremonioitta valjastin ponin hakattuani maahan kiinni jäätyneet kärryt irti (...) ja suunnattiin metsään. Metsässä ponin hyväntuulisuus jatkui ja jäi vaan niin kiva fiilis kokonaisuudessaan päivän treenistä. Oltuaan pikkubiatch jonkun aikaa Kurre näytti taas, miksi tykkään siitä niin paljon. Tosin tekiköhän asiaan osansa se, etten ole tehnyt ponin kanssa taas mitään ylimääräisiä, vaan ajanut, pussaillut ja takaisin tarhaan. Kurre sietää "ylimääräisiä" touhuamisia tiettyyn pisteeseen asti, kunnes on aika antaa pikku tauko ja antaa ponin vain nautiskella poninelämästä tarhassa.

Fiilistelläänpä kesää hiukan:

Kurre ei tosiasiassa ole ihottumainen, mutta sitä ilmeisesti värin takia kiusaa itikat aivan järjettömästi. Koska tykkään pitää ponin ulkona kesällä 24/7, päätin helpottaa ponin oloa. Päähuppu tosin taitaisi olla parempi S-koon sijaan XS-koossa... Kurre muuten vihaa tuota loimea. Ajattelin ostaa täksi kesäksi ei-sukkahousumallin.

Normipäivä

Kurren kanssa on kiva harrastaa siinä suhteessa, että se ei pahemmin pelkää tai "pelkää" mitään. Metsässä on hakkuu käynnissä ja ponia ei voinut vähempää kiinnostaa metsäkoneet pyörimässä ympärille, vaan hölköteltiin menemään normaaliin tahtiin. Meillä on tosi kivat ajopaikat - ihan vaan hevosille pyhitetty, pari kilometriä pitkä lenkki metsässä. Naapuritallin pitäjä lanaa ja auraa ajoreitin ja siellä viihtyvät sekä ratsut että ravurit sulassa sovussa.

Poni oli nakuna tarhassa kun pääsin tallille, tuli päivällä viestiä josko sen loimen saa riisua. Tottakai saa, aurinko paistaa ja lämmittää ja lämpötila plussan puolella! Oli kiva kävellä koulustakin kotiin kun paistoi aurinko.

Takaisin asiaan, Kurre taitaa olla taas pienen loman tarpeessa. Käsitellessä kovin äkäisen oloinen, vaikkakin lenkillä jalka nousi liiankin reippaassa tahdissa... Ajoin tarkoituksella kierroksen pidemmän lenkin kuin normaalisti ja vähän poni kyseli ensin, onko muka pakko hölkätä vielä viimeinenkin kierros ja seuraavaksi Kurre ottikin taas uuden spurtin. Meillä ei tunneta käsitystä keskivauhtinen hölkkä, joko yritetään mennä ihan nöpöhölkkää tai sitten minkä jaloistaan pääsee. Vauhti korjaa virheet vai miten se meni...

Ajon jälkeen poni joutui kyllä fleecen ja sadeloimen alle, mutta normaaliin tapaan pääsi takaisin pihalle.

Kengittäjä tulee ensi viikon torstaina, hieroja 12. päivä tiistaina ja pitäisi varmaan kilauttaa lääkärisetää käymään, hammaslääkäristä alkaa olla jo aikaa. Kurre sai muuten ratsusuitsiinsa vaaleanpunaiset kuolaimet! Kävin eilen Manussa ja Teija mainosti tilanneensa pinkkejä jänne- ja hivutussuojia. Henna ja Ida, arvatkaa mitä mulla on ostoslistalla...

Olin jopa niin ahkera, että parturoin neitokaisen korvat ja ruununrajat. Ja kyllästyin myös vuohiskarvoihin ja parturoin nekin. Sallis, hengitä, ne kasvaa näyttelykauteen mennessä takaisin.

Mahtaa olla hyvää tuo savimaa...

Huomenna uhreina ovat Shock ja Lindos. Toivon mukaan vihdoin tulisi kuvamateriaalia Shockista ja myös Lindoksesta, Henna lupasi lähteä kameran kanssa messiin :)

Mörrimöykkyponilta terveisiä

Tänään piti olla Shock-päivä, mutta viestiteltiin Marin kanssa kun olin lähdössä kotoa ja Marin sisko Anni liikuttikin ponin tänään. Painuin joka tapauksessa hakemaan takkiani kotitallilta, jossa heitin sen eilen pesukoneeseen illalla. Nappasin myös Kurren harjakassin sekä Kurren mukaani ja keskityin neitokaisen perusteelliseen harjaukseen.
Kurrella tuntui olevan kovin kiukkupäivä tänään. Ei nimeksikään kärsivällisyyttä ja tavoistani poiketen otin ponin naruun ja lähdettiin palauttelukävelylle eilisestä. Yleensä en viitsi, koska poni on kuitenkin koko päivän tarhassa ja liikuskelee siellä sen minkä tarvii.
Enkä taida viitsiä muuten jatkossakaan. Poispäin kotoa sain lähes raahata ponia eteenpäin sen yrittäessä raivokkaasti kääntyä kotiinpäin. Tiedä sitten mikä niin kamalaa taas oli, käveltiin me viitisensataa metriä ja käännyttiin kotiin. Kotiinpäin tultiinkin puolijuoksua... Kotona loimet takaisin päälle ja pihalle, johon Kurre jäikin rapsuttelemaan tarhakaverinsa kanssa. Aurinko lämmitti mukavasti, joten revin sadeloimesta kaulakappaleen irti ja poni pääsi pitkästä aikaa ilman kaulakappaletta pihalle. Kaulakappale löysi tiensä pesukoneeseen.

Poni tarvitsisi kipeästi uutta riimua ja pitää muistaa soittaa kengittäjälle alkuviikosta.

Eilen kävin Kurren hiittaamisen lisäksi jeesailemassa Miaa 4-vuotiaan Jatsinsa kanssa. Jatsi oli muuttanut alkuviikosta uudelle tallille ja Mia epäili pitkäkoipisen vauvansa keksivän ties mitä jäyniä ensimmäisessä liikutuksessa uudessa paikassa ja pyysi minua mukaansa. On tuo hevonen iso! Mukana ollut Viivi oli suurinpiirtein Jatsin etujalan korkuinen.
Jatsi on aikalailla uransa alkutaipaleella, sen kanssa on otettu rauhallisesti hevosen koon takia. Minä 171-senttisenä en nähnyt edes varpustamalla otuksen selän yli... Ilmoitin tunkevani Mian mukaan toistekin Jatsia katsomaan, erityisesti vähän paremmalla ilmalla.

Täytyy pitää myös pikku neuvottelu isäni kanssa kesästä. Jos neuvottelu tuottaa tulosta, on toivottavasti ensi kesä entistä mukavampi!

Ratahiittiä ja satulansovitusta

Eipä vieläkään löytynyt sopivaa satulaa Kurrelle. Montaa ei ole vielä ehditty kokeilemaankaan ja tämänpäiväinen oli jo sinne päin, mutta ei silti aivan sopiva. En halua ponin käyttävän häntäremmiä satulan kanssa, etsin ennemmin sen taatusti sopivan.

Tehtiin kuitenkin pieni kävelylenkki Viivin istuessa selässä, huopa loimivyöllä kiinni ja kaulanaru messiin. Kurrella on siis jo käyty selässä aikaisemmin, tänään minä talutin vaikka Viivillä ohjat olikin kädessä :) Poni selvästi seurasi minua ja vaikka Viivi selästä pyysikin kävelemään eteenpäin, ei Kurre oikeasti siihen huomiota kiinnittänyt. Kunhan tuli mamman perässä, mokoma.

Kiitos Henna Glade!

Ratsastusharjoitusten jälkeen lastattiin poni koppiin ja huristeltiin raviradalle hiitille. Lämmityksessä poni tuntui hyvältä ja innokkaalta, voltti muistutti enemmänkin neliötä kuin volttia. Ajattelin ensin ajaa 2100m hiitin 3000m lämmityksen päälle, mutta loppuviimeksi ajoin 3100m ja annoin todella erään neidin ymmärtää, että jatkuva pelleily ei ole tosiaankaan toivottua. Lähinnä korvat pyörivät päässä ja poni keskittyi kaikkeen muuhun kuin juoksemiseen, hypäten aina laukalle kun edes liikahdin kärryillä. Viimeinen tuhat mentiin huomattavasti paremmalla asenteella.

Ensi viikolla pitänee ottaa uusi hiitti taas. Sovimme muiden B-poni-ihmisten kanssa yhteishiittiä Turun Metsämäkeen 18.3., jolloin toivottavasti porukassa juokseminen saa Kurrenkin ihan tosissaan juoksemaan eikä lähinnä keskittymään kiemurteluun.

Kiitos Henna Glade!