Keskiviikko ja perjantai

Ponini on virallisesti pöpi.

Tallilla odotti tänään supermutainen poni, jonka kanssa reippailtiin noin 15 kilometrin lenkki. Ensimmäiset viisi kilometriä poni painoi naruille minkä ehti ja myös peppu oli kevyemmän oloinen kuin aikoihin. Potkuremmi meillä kuuluu ihan vakiovarustukseen, mutta ponin epäonneksi mulla on jo reippaasti kokemusta kevyestä takapäästä ja saan nykyään lopetettua Kurren tinttailut heti alkuunsa...

Ypäjä 22.4.2012

Käytiin maaseutumatkailemassa ensin Lattomerellä, porskutettiin peltotietä kiihtyvällä vauhdilla ja pelättiin kaikkea mahdollista. Erityisesti vastaantuleva lenkkeilijä meinasi saada Kurren loikkaamaan suoraan ojaan ja pitihän sitä samaa lenkkeilijää kytätä uudelleen siiloilla kääntymisen jälkeen! Kotiinpäin tultiin edelleen kivet sinkoillen vaikka pitelin kiinni, poni tuntui sen verran innokkaalta etten pakottanut kuitenkaan ihan kävelyksi heittämään.

Katselin taivaalla olevaa mustaa pilveä ja päätin sen olevan ihan viaton, paikallaan oleva pilvi, kääntäen Kurren vielä pisimmälle maantielenkille kun kerran virtaa oli.
Väärin. Virhe. A mistake. Älkää ikinä tehkö näin. Jätin kurahousut kotiin ja ajoin kumisaappaissa ja kollareissa, vain todetakseni meidän olevan yhtäkkiä ukkosmyrskyn keskellä. Olimme jo niin pitkällä kotoa, ettei kannattanut kääntyä ympäri vaan jatkaa alunperin aikomani lenkki loppuun, jonka aikana saimme nauttia niin salamoinnista, jyrähtelystä kuin vesi- ja raekuuroista. Sormenpään kokoiset rakeet vaakasuoraan kohti kasvoja tekee muuten kipeää...

Ypäjä 22.4.2012

Kuten arvata saattaa, sade loppui kuin seinään kun meillä oli parisataa metriä matkaa kotiin. Sade oli kuitenkin onneksi kohtuullisen lämmintä vaikka yhdellä pitkällä suoralla tuulikin kylmästi. Kotona poni pääsi kokovartalosuihkuun ja mahan alta sai rapsuttaa mutakerrosta piikkisualla irti. Haluan ponin, joka ei rakasta mutakylpyjä.

Keskiviikko on nyt Viivin ratsastuspäivä, tytöt saavat aikalailla heti mennä ihan kunnon lenkkejä. Viivi ratsasti keskiviikkona lyhyen lenkin ja jos poni oli tänään räjähdysvalmis, parempi mennä vaan ihan kunnon lenkkiä ja pian aloittaa pepunparannus eli kiipeilyharjoitukset Pinomäen ainoassa mäessä, jonne ei kärryillä pääse. Vielä en ole ihan päättänyt, korvaako ratsastus yhden ajokerran vai ajanko edelleen 3x viikossa. Tulee varmaan kokeiltua ja välillä ajettua enemmän, välillä vähemmän.

***

Keskiviikko oli Kurren ekan virallisen ratsastuksen lisäksi Lindospäivä. Huristin Nakkilaan ihanassa auringonpaisteessa ja ylitin itseni monin tavoin! Lindos oli saanut maanantaina kunnon rääkin Meerin koulutunnilla Suvin kanssa ja oli keskiviikkona aivan super ratsastaa, letkeä ja rento. Itse istuin 98% ajasta tiukasti keskellä hevosta ja hevoseen oli helppo vaikuttaa, se kokosi hyvin ja vastasi - kuten normaalia - pienimpiin mahdollisiin apuihin. 

Saatiin vaihtelua rutiineihin, kun Amanda tuli hyppäämään Faralla pientä ristikkoa ja pystyä valmistautuessaan viikonlopun kisoihin. Suvi yllytti minuakin ja mentiin Lindoksen kanssa pari kertaa pikkuristikkoa! Olen nyt virallisesti hypännyt ekaa kertaa since 2006 ;) Eipä se rehellistä hyppäämistä ollut, mutta hyppykammoiselle loistavaa terapiaa kun alla oli toimiva ja luotettava hevonen, jonka kanssa oli tunne sataprosenttisesta hallinnasta koko ajan. Eikä tyylikään kuulemma ollut lainkaan huono.

Ypäjä 22.4.2012

Ehkä paras fiilis keskiviikosta jäi kuitenkin harjoitusravista. Pystyin ihan oikeasti istumaan ravia kunnolla ja työskentelemään harjoitusravissa, pitämään jalkani rentoina ja vaikuttamaan hevoseen. Pikkuhiljaa saanen jättää takanojankin pois. Minulla on paljon vaivaa selässä ja nojaan ennemmin taakse harjoitusravissa niin kauan kun harjoitellaan sitä, etten niksauta mitään jolloin ratsastukset loppuu pitkäksi aikaa.

Suvi on tulossa PRRC:n koulukisoihin 17. päivä, joihin olen ajatellut ilmoittaa Kurren ja Viivin raviluokkaan jos rata menee kotiharjoituksissa ok. Suvi puhui siitä, että voisin myös tyrkätä jotain koululuokkaa jos haluan - uskallanko lähteä aikuisohjelmaan? Rata on helppo, mutta saanko hevosen muka rennoksi kisapaikalla? Kisajännitys ei varmasti auta sitä.

Lindoksen pois hoidettuani porhalsin Pinomäkeen, jossa otettiin tosiaan Kurren eka kunnon ratsastus ilman taluttajaa ja tarkoituksena myös ravata. Kävelin vieressä vielä kuitenkin, mutta ravien ajaksi jäin odottamaan paikalleni, tällä flunssalla ei paljoa juosta vieressä. Kurre otti ensin melonin nenään Viivin napauttaessa raipalla kun pohkeesta ei olisi haluttanut siirtyä raviin, mutta pian ravasi oikein nätisti metsätietä eteenpäin. Käytiin myös Pinomäen koulun pikkukentällä kokeilemassa kunnolla kääntämistä ulkopohkeen kanssa sekä vähän ympyrää. Kentällä ravikin nousi pelkällä pohkeella.

Ypäjä 22.4.2012

Starttikuvista kiitos Fanny Suomela :)

"Korkeaa" "koulua" ja vatsalihasrääkkiä

Olipa päivä! Torstaisin mulla on vapaata koulusta ja arvatenkin käytän sen pitkälti heppailuun. Koska olen tietenkin paras mahdollinen tyttöystävä, ponkaisin miehen kanssa samaan aikaan ylös aamulla ukon lähtiessä töihin ja tein pasteijataikinan jääkaappiin odottamaan työstöä kun vain pääsisin kotiin. Appivanhemmat kävi kahvilla, joten piti kehitellä jotain suolaista tarjottavaa marjapiirakan lisäksi.

Lähdin aamuyhdeksältä hakemaan Hennaa mukaani ja pysähdyin Riding Sportista nappaamaan mukaani marstallin force-kivennäistä Kurrea varten. Neitokaiselle ei oikein ole racing mineral maistunut vaan on tupannut jäämään kupin pohjalle, joten hain tuota sikamaisen hyvin opiskelijabudjettiin sopivaa kivennäistä tilalle. 4kg pöntön luulisi kestävän yhdellä ponilla kuitenkin jonkin aikaa.

Eniveis, matkattiin Hennan kanssa ensin Shockin luokse. Koska olin laiska enkä taaskaan jaksanut satuloida, menin - rumpujen pärinää - ilman satulaa! Tehtiin alkuverkat normaaliin tapaan, taivuttelin käynnissä ja ravissa, erityisesti oikealta piti taas saada ponia irti. Laukat molempiin suuntiin, vasen pyöri tänään paljon paremmin mitä muutamalla viime kerralla. Koko ajan sai vähän muistuttaa ettei pudota raville, mutta ihan ok alkuverkat. Parin kävelykierroksen jälkeen ensin pysähdys ja peruutus käynnistä, sitten pitkällä sivulla askeleenpidennystä ja lyhyellä sivulla kokoamista edelleen käynnissä oikeassa kierroksessa. Sama ravissa ja kun alkoi sujua, lisäsin laukannoston harjoitukseen ja laukkasin ehkä puoli kierrosta, josta takaisin raville ja käyntiin. Lisäsin sen verran vaikeustasoa, että koitin siirtää suoraan laukasta käyntiin - siinä meidän seuraava treenauksen kohde :) Voisi tosin olla inan helpompaa satulan kanssa.

Tein saman harjoituksen myös vasemmalle ja oivoiVOI millaisia nostoja Shock teki! Ei tarvinnut kuin vähän ajatella ja siirtää paino ja jo nousi laukka, reippaasti ylämäkeen. Laukkaa pitää treenata ja paljon, saada pyörimään kunnolla ja voimaa, jotta olisi mahdollista saada Shock tekemään töitäkin laukassa kunnolla. Nyt lähinnä keskitytään laukkaamaan eteenpäin ja ylläpitämään laukkaa.

"Korkea" "kouluratsastus" päättyi siihen, kun Henna pyysi laukkaamaan kentän keskellä hangessa kierroksen. Juu. Mehän laukattiin. Eli ravattiin ja yritettiin mahdollisimman pian hangesta pois, sitä lunta olikin kintereeseen asti :D Meinasin kuukahtaa välittömästi alas selästä kun poni nosteli koipiaan järjettömän korkealle ja normaalista ponin ravista tulikin yhtäkkiä liitovaiheeltaan tuplat. No, Hennan harmiksi onnistuin pysymään kyydissä lähinnä nauraen minkä ehdin.

Kun Shock saatiin hoidettua pois ja hemmoteltua porkkananpaloilla hyväksi, oli aika lähteä Lindos-herran luokse. Lindos on Shockia ehkä puolisen metriä isompi ja noin nelinkertaisesti Shockin liikkeillä varustettu. Kiikuin Lindoksen kyydissä tänään toista kertaa ja paremmin tämä kerta meni kuin ensimmäinen, mutta voi sitä hei ihminen tuntea olonsa alkeiskurssilaiseksi, kun kunto loppuu kahden kierroksen keventelyn jälkeen...

Lindos on suurin piirtein minun unelmieni hevonen. Luonnollisesti ensinnäkin minulle oikean kokoinen (minä 171cm, Shock 142cm ja Lindos yli 170cm...) ja jotenkin vaan olen ihan järjettömän ihastunut tähän hevoseen.

Lindoksen kanssa jatkettiin joka tapauksessa tutustumista. Päällä oli aivan ihana vaaleansiniset varusteet tänään, aina suojista korvahuppuun ja satulahuopaan :) Minä olen täysiverinen varusteurheilija. On aivan ihanaa mätsätä vielä omat vaatteetkin hevosen varusteisiin sopiviksi, jos se vain on mahdollista. Ja täysiveriset kouluhevosetkin voivat käyttää korvahuppua, sanoo Lindos!

Herran kanssa keskityttiin ensin molemmat rentoutumaan, tehtiin alkuverkkoja ensin pitkin ohjin taivutellen johon hevonen on normaalisti tottunut. Tämän jälkeen ohjia vähän käteen, pari pysähdystä ja eka raviin siirtyminen. Seuraavaksi keskityinkin lähinnä siihen, pysynkö siellä kyydissä. Vaikka jo kerran olinkin Lindoksen kyydissä ollut, tuli sen liikkeet taas ihan järkyttävänä shokkina. Olen isoilla hevosilla ratsastanut ennenkin, mutten näin isoliikkeisillä. Kun aloin saada vähän palikoita järjestykseen ja tahtia kevennykseen, kyllä se siitä... Kunnes istuin alas. Puoli kierrosta meni aina ok, sitten pari askelta keventäen ja uusi alas istuminen. Vatsalihakseni saivat järjetöntä rääkkiä ja kuvista näin sen takanojan määrän jälkeenpäin. Tämän tytön tie vie nyt nimittäin kaikkiin salin vatsalihaslaitteisiin, teen normaalit vatsat kotona ja lähden lenkille.

Laukkojen jälkeen käveltiin hetki ja Lindos alkoi kunnolla rentoutua. Ja kun hevonen alkoi kulkea rentona, myös kyydissä istuminen helpottui huomattavasti ja esimerkiksi keventäminen ei tuntunut enää ollenkaan niin maratonsuoritukselta. Lunta on joka paikassa järjettömästi ja koska Lindos ei asu maneesitallilla, keskityin senkin kanssa lähinnä siihen tutustumiseen ja uralla ratsastamiseen, johon olen Shockin kanssa keskittynyt jo pitkään. Omistaja-Suvi puhui, josko joskus käytäisiin vaikka maneesilla jos näyttää meidän yhteistyö jatkuvan, jotta pääsen kokeilemaan Lindoksen keskiaskellajeja. Hennalla ja Suvilla oli kumman hauskaa, kun lupasin tehdä ensin tuhat vatsalihasliikettä joka päivä.

Kaikenkaikkiaan kiva päivä poneillen ja heppaillen. Ja nyt voin sanoa tämänkin ääneen - Shock tulee mulle kesäponiksi ainakin osaksi kesää, kun varsat lähtevät varsalaitumelle! :) Mari kysyi, josko voisin tarjota Shockille hoitopaikkaa ainakin joksikin aikaa, ettei ponin tarvitsisi jäädä yksin. Ponin toinen liikuttaja asuu niin paljon pidemmällä, että Mari ajatteli kysyä minulta ensin jotta poni saisi jäädä Poriin. Minulle sopi ja koska myös isälleni sopi - meidän talli on isän tontilla, ajattelin olla kohtelias ennen lupaamista - Shock astelee meille joksikin aikaa. Ei tiedä poni mihin joutuu, meiltä on ratsastettava matka parillekin tallille joissa järjestetään valmennuksia!