Harmaa vesisateessa

Kävin tänään urheilemassa Janitan Daimondan kanssa. Jade osoittautui mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi, ihan kehityskelpoiselta se vaikutti.

(c) Janita

Janita varoitti etukäteen pienestä pystyynhyppäystavasta, jos tammaa ei jokin miellytä. Alkuun menikin pitkään rauhoittaa kuumana käyvä hevonen ja jalkauduin kesken ratsastuksen mitä tyylikkäimmällä tavalla - Jade hyppäsi täysin varoittamatta pystyyn, näin vain hevosen kohoavan edessäni ja sen jälkeen seisoin maassa. Tulin periaatteessa täysin oikeaoppisesti alas selästä, mitä nyt väärälle puolelle ja hevosen seisoessa neljän jalan sijaan kahdella jalalla :) Tilanne oli äärimmäisen huvittava noin jälkeenpäin, sillä hetkellä mietin lähinnä "mitä ihmettä tapahtui".

Ei kun takaisin selkään ja matka jatkui. Kevyttä ravia ja laukkaa tarkasti kontrollissa ja koottuna, Jade alkoi rentoutua ja taipua kivasti. Pienten välikäyntien jälkeen hiukan lisätaivuttelua käynnissä ja ravailua. Hevonen vaikutti kivalta kaverilta kun alkoi keskittyä työntekoon eikä kaikkeen muuhun mahdolliseen. Alkuun tamma ei malttanut kävellä ja tarjosi kaikkea ravista laukkaan asti, kunnes vähän rauhoittui ravailemaan. Kunnon alkuverkka ravaten ja laukaten sai suurimman turbovaihteen pois päältä ja olisi voinut vaikka alkaa ihan työstää kunnolla. Mua on vaivannut kekseliäisyyden puute vain viime aikoina! En oikeasti tahdo keksiä, mitä tehtäviä tekisi jotta saisi ratsastettua vaikka täyden tunnin joskus. Pitänee yrittää tunkea johonkin valmennukseen taas, jos työnteolta jää aikaa. Alkaa vaan olla kova hinku saada jostain ylläpitohevonen, mutta helppo A-vaativa B-tason isoja, vähintään 165-senttisiä, mieluummin yli 170-senttisiä hevosia ei ole tarjolla ylläpitoon mitenkään paljoa. Olisi sinänsä kivempi treenata ratsastusta ns. oman kanssa, olisi helpompi saada yhteistyö toimimaan kun olisi aina se sama alla. Jade toi silti hyvää vaihtelua Shockiin ja Lindokseen, jotka ovat täysin erilaisia tähän verrattuna.

Kuvissa on mielenkiintoinen värisävy, kameran asetukset olivat jääneet maneesiasetuksiksi enkä huomannut asiaa itse ennen kuin jälkeen päin vasta. Jos näistä näkyy hevonen, eikö se sitten riitä?

Kiitos Janitalle hevosen lainasta!

(c) Janita

(c) Janita

(c) Janita

Kävin myös Manussa tilaamassa Kurrelle satulan alle liman. Saatte kaksi arvausta, kävelinkö liikkeestä pois satulan väriset suitset kädessä... No mutta jos me lähdetään vaikka johonkin raviohjelmaan, eikai me voida mennä mustilla suitsilla ja punaruskealla satulalla! Ja ne oli alennuksessa, Jacksonin suitset alle 40e.

Satula!

Eilinen oli selvästi hyvä päivä. Vanha puhelimeni on jo jonkin aikaa sammuillut itsekseen ja eilen viimein menetin hermoni asiaan lopullisesti. Liian pitkä lounastauko koulussa sai minut marssimaan Elisa Shopitiin ja lähdin sieltä pariakymmentä minuuttia myöhemmin valkoinen iPhone 4s kainalossa. Haaveista totta, olen kotona kitissyt jo pidempään haluavani iPhonen. Tallille päästessäni olin hakenut taskuun jo uuteen puhelimeen sopivan SIM-kortin ja seuraava asia olikin sovittaa Kurrelle taas uutta satulaehdokasta. Nyt oltiinkin jo mukavan lähellä! Satulaa zoomailtiin joka puolelta ja tuli päätös kokeilla ratsastamalla, kun Viivi saapuu tallille.

Kävin ensin ajamassa otuksen, poni vaikutti äärimmäisen laiskalta ja toisaalta kyttäsi kaikkea, menin unohtamaan siltä pumpulit korvista. Taas tuli muistutus, että laita ne korvat vaan suosiolla kiinni... Pitää muistaa ruuvata huomenna hokit irti ennen ajolenkkiä, ehditään vielä vaihtamaan tarvittaessa urakenkä sileän tilalle ennen starttia jos siltä tuntuu. Etupää pysynee idioottikengässä, eli kenkä on lyöty jalkaan väärin päin, auki oleva pää eteenpäin. Idioottikenkä pyöräyttää jalan nopeammin ylös maasta ja tuo jalkaa paremmin eteenpäin.

"Miksi mun pitää..."

Ajon jälkeen poni satuloitiin ja Viivi hyppäsi selkään. Satula vaikutti hyvältä myös ratsastajan kanssa ja käytiin ottamassa pieni ravipätkä, jotta nähdään liikkuuko satula eteenpäin. Ponia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa Viivin yritykset raviin siirtämisestä ja mun olikin juostava vieressä... Kurresta näkee sen tajuavan mitä pyydetään, mutta toteuttaminen ei kiinnosta. Todennäköisesti ensi kerralla ravia pyytäessä poni siirtyy raviin kuin vanha tekijä, kun ekan kerran on saanut kiukutella.

Kiitos Viivi!

Satula valui hieman eteen, mutta tosiaankin vain hieman. Tämä on sopiva rungoltaan ja leveydeltään, Kurre on edelleen takakorkea joka saattaa vaikuttaa satulan valumiseen - haen sinne alle "liman" pitämään satulan paikallaan ja kokeillaan vielä liman kanssa. Olisi mahtavaa löytää vihdoin sopiva satula! Poni pääsisi (vai joutuisi?) kiipeilemään mäkiä ja kehittämään kunnon peppulihaksia, joista on taas kärryjen edessä hyötyä ponnistusvoiman osalta. Häntäremmiä en satulan kanssa halua missään nimessä käyttää ja melko varmasti tämä tämänhetkinen satula lakkaa heti valumasta, kun poni kasvaa edestä sen muutaman sentin mitä on takakorkea. Yhdistelmä takakorkeus, suorahko ratsunlihakseton selkä ja olematon säkä ovat ikävä yhdistelmä satulanhankinnan kannalta. Jos siis satula pysyy liman kanssa paikallaan, pidetään tämä :)

Mun on kyllä pakko kysyä, minkä värisiä huopia tuon väriseen satulaan voi yhdistää? Henkilökohtaisesti mun mielestä ainoa oikea nahkavarusteiden väri on musta (tumma ruskea myös ok oikean värisellä hevosella) ja tuo punaruskeakonjakki-väri on mielestäni hankala tekstiilien kanssa. Kurre saa joka tapauksessa pinkin huovan, huput ja suojat, mutta jotain ihan satulaan sopiviakin huopia olisi kiva olla. Suitset pitänee hommata kohtuullisen samassa värissä, yhdistelmä mustat suitset ja tuon värinen satula... No, eikai meitä kukaan siellä kotona näe?
Voihan kyllä olla, että satula vaihtuu jo parin kuukauden päästä uuteen josko alkaisi tulla uutta lihasta.

Maneesilla Shockin kanssa

Tänään oli yksinkertaisesti kivaa! Mia tuli pitämään mulle ja Shockille tuntia Kirsi Tuomisen tapaan, eli meille ihan uudella tekniikalla. Pakattiin poni kotona koppiin ja huristeltiin parin kilometrin päähän Kiahan maneesille. Huomatkaa uusi huppu ja huopa, sain tuon hupun niin sikamaisen halvalla että oli pakko ostaa! Ja tietenkin etsiä siihen sopiva huopa. Saman ruskeaa huopaa ei ollut Riding Sportissa eikä Manussa, joten valittiin Teijan kanssa sitten hupun vaaleaan koristenauhaan sopiva vaalea huopa.

Tunti aloitettiin käynnissä. Sain ohjeeksi pitää ulko-ohjan tuntumalla ja oikealla paikallaan ja alkaa taivuttaa ponia johtamalla sisäohjalla, eli ihan oikeasti levittämällä kättä. Alkuun harjoitus tuntui ihan oikeasti toivottomalta, minä en meinannut millään honata miten ponin saa taipumaan noin ja poni oli vielä enemmän pallo hukassa. Shock on myös alkuun aina todella jäykkä, joka saattoi vaikeuttaa uutta asiaa ja kun piti todella keskittyä tietämään, missä mun omat raajat menee... Yhtäkkiä kuitenkin jokin loksahti ja poni alkoi kuin alkoikin taipua! Aloitettiin kahdeksikolta, jossa tehtiin ensin molempiin päihin pääty-ympyrä ja sen jälkeen vaihtui aina suunta. Ainoa hetki kun sai ponin suoristaa, oli kahdeksikolla suuntaa vaihtaessa ja reippaasti ennen suunnan lopullista vaihtumista piti jo alkaa johtaa uuteen suuntaan.

Kun alkoi sujua, alettiin tekemään pääty-ympyrän sijaan noin 10 metrin voltti aina ennen suunnanvaihtoa ja heti suunnanvaihdon jälkeen ja lisättiin taivutusta, ylitaivutettiin ponia tarkoituksella. Shock taisi tässä vaiheessa taipua paremmin kuin ikinä ennen! Erityisesti oikeaan kierrokseen poni tuntui todella hyvältä. Lisättiin vielä vähän lisää ja nostin laukan ensimmäisen voltin puolestavälistä - edelleen ylitaivutettuna - ja laukkaa jatkettiin seuraavan voltin puoleenväliin. Ekat nostot meni harakoille, mutta seuraavat sujui jo hyvin.

Koko tämä harjoitus tehtiin tosiaan kevyessä ravissa. En istunut harjoitusraviin missään vaiheessa koko tunnin aikana.

Kun saatiin verryteltyä ja välikäynnit käveltyä, mentiin pari kertaa molemmista suunnista varsojen irtohypytyksestä maneesiin jätetty estekuja, jonka esteet oli tosiaan puomikasoina. 3 kasaa kahden laukka-askeleen välein, otettiin eka kerta ravilähestymisellä. Ihan ok, joten tultiin laukassa. Mä en tosiaan ole hypännyt ainuttakaan estettä vuosiin ja kuten kuvasta voi päätellä, Shock innostui "este"kujasta toden teolla! Puomien yli loikattiin suurella innolla ja parin ekan loikan jälkeen mäkin aloin vähän varautua. Poni tykkäsi ihan hirveästi, pitäisi saada rouvalta vähän vielä painoa pois jotta uskaltaisi alkaa hyppäämään :)

Näiden mielenvirkistyspuomien jälkeen käveltiin vielä hetki ja sitten otettiin Kirsin opit taas käyttöön loppuravien ajaksi. Keventelin ponia aikani pois edelleen hakien eri asteista taivutusta voltille ja suoralle uralle, suoristaen aina suunnan vaihtuessa kahdeksikolla. Käyntiin siirtyminen tapahtui puolessa välissä volttia - muistetaan se johtava käsi, se pysyy johtamassa ei pomppaa normaalille paikalleen! - ja hetki vielä taivutusta käynnissä. Meille oli selvästi vaikeampaa taivuttaa käynnissä ravien jälkeen, tiedä sitten miksi.

Erävoitto!

Näin asian vierestä, aloitin tänään treenauksen puolimaratonille, eli ensimmäinen lenkki on takana. Katsellaan, kauanko into kestää... Tosin taka-ajatus tässä on - kun kunto kohoaa, pitäisi jaksaa myös hevosen selässä paremmin :)

Tänään otin vihdoin erävoiton harjoitusravista. Nimittäin harjoitusravissa Lindoksen kyydissä! Kenttä on vihdoin sulanut, eli siirryttiin pellolta kentälle ratsastamaan. Sain saman tien taas pidentää jalustimia reiällä ja vähän aikaa tuntui, että hevonen on täysin hukassa alta :D 

Verryttelin poitsun normaaliin tapaan ensin pitkin ohjin käynnissä, taivuttelin isoilla ympyröillä ja kolmikaarisella kiemurauralla molempiin suuntiin. Ravissa keräsin jo vähän ohjia käteen ja jatkoin taivuttelua kevyessä ravissa. Vähän sai tässä vaiheessa muistutella, että eteenkin olisi suotavaa liikkua. Yhden huomautuksen jälkeen alkoi Lindos löytää takajalkansa ja homma eteni taas. Myös laukat nostettiin alkuverkoiksi, on se vaan hyvällä helppo harrastaa!

Nyt kun mahdollisuus todella oli, otettiin kunnon työskentelyä mukaan. Aloitin oikeassa kierroksessa pohkeenväistöä uralta viitisen metriä kentän keskelle ja taas takaisin uralle aina pitkän sivun aikana. Käynnissä väistöt meinasi käydä turhan jyrkiksi, mutta ravissa esitettiin kyllä ihan mallikelpoista väistöä uralta kentän keskustaa päin kummassakin kierroksessa. Mentiin käynnissä myös pari avoa ja sulkua, joista sulku onnistui kerrasta mutta avoa jouduttiin hakemaan vähän ensialkuun. Laukassa tehtiin myös hiukan pohkeenväistöä ja se onnistui myös kerrasta. Näiden harjoitusten jälkeen tuli totuuden hetki ja aika oli liimata takamus sinne penkkiin ja alkaa ihan oikeasti istua sitä harjoitusravia. Vauhti hidastui sen verran noihin väistöihin, että pystyin istumaan, mutta suoraa uraa mennessä tarvin kyllä kaiken keskittymiskyvyn ihan vaan istumiseen.

Hengähdin siis syvään ja keskityin kaikin keinoin pitämään jalat rentona ja keskikropan kunnolla kontrollissa. Ja onnistuihan se! Tuli oikeasti ihan hyviä pätkiä, peräänanto kärsi kyllä mutta eiköhän sekin parane kun tulisi vähän rutiinia touhuun. Sain molempiin suuntiin varmaan 1,5 kierrosta putkeen hyvää ravia alas istuen ja se tuntuu oikeasti erävoitolta, kun en ole tippaakaan tottunut istumaan isoliikkeisen ravissa ja kun pitäisi saada se vielä näyttämään hyvältä ja pystyä tekemään muutakin kuin istumaan... Hiljaa hyvä tulee!

Sunnuntaina Mia tulee pitämään Shockille ja mulle tuntia, yritetään päästä Kiahan maneesille kunnon treeniä varten. Samana päivänä Suvi starttaa Lindoksella Porin Ratsastuskeskuksessa harjoituskisoissa, eli sinne vie tieni ennen maneesia, tsemppaamaan Lindosta ja toimimaan apukäsinä :)

"Korkeaa" "koulua" ja vatsalihasrääkkiä

Olipa päivä! Torstaisin mulla on vapaata koulusta ja arvatenkin käytän sen pitkälti heppailuun. Koska olen tietenkin paras mahdollinen tyttöystävä, ponkaisin miehen kanssa samaan aikaan ylös aamulla ukon lähtiessä töihin ja tein pasteijataikinan jääkaappiin odottamaan työstöä kun vain pääsisin kotiin. Appivanhemmat kävi kahvilla, joten piti kehitellä jotain suolaista tarjottavaa marjapiirakan lisäksi.

Lähdin aamuyhdeksältä hakemaan Hennaa mukaani ja pysähdyin Riding Sportista nappaamaan mukaani marstallin force-kivennäistä Kurrea varten. Neitokaiselle ei oikein ole racing mineral maistunut vaan on tupannut jäämään kupin pohjalle, joten hain tuota sikamaisen hyvin opiskelijabudjettiin sopivaa kivennäistä tilalle. 4kg pöntön luulisi kestävän yhdellä ponilla kuitenkin jonkin aikaa.

Eniveis, matkattiin Hennan kanssa ensin Shockin luokse. Koska olin laiska enkä taaskaan jaksanut satuloida, menin - rumpujen pärinää - ilman satulaa! Tehtiin alkuverkat normaaliin tapaan, taivuttelin käynnissä ja ravissa, erityisesti oikealta piti taas saada ponia irti. Laukat molempiin suuntiin, vasen pyöri tänään paljon paremmin mitä muutamalla viime kerralla. Koko ajan sai vähän muistuttaa ettei pudota raville, mutta ihan ok alkuverkat. Parin kävelykierroksen jälkeen ensin pysähdys ja peruutus käynnistä, sitten pitkällä sivulla askeleenpidennystä ja lyhyellä sivulla kokoamista edelleen käynnissä oikeassa kierroksessa. Sama ravissa ja kun alkoi sujua, lisäsin laukannoston harjoitukseen ja laukkasin ehkä puoli kierrosta, josta takaisin raville ja käyntiin. Lisäsin sen verran vaikeustasoa, että koitin siirtää suoraan laukasta käyntiin - siinä meidän seuraava treenauksen kohde :) Voisi tosin olla inan helpompaa satulan kanssa.

Tein saman harjoituksen myös vasemmalle ja oivoiVOI millaisia nostoja Shock teki! Ei tarvinnut kuin vähän ajatella ja siirtää paino ja jo nousi laukka, reippaasti ylämäkeen. Laukkaa pitää treenata ja paljon, saada pyörimään kunnolla ja voimaa, jotta olisi mahdollista saada Shock tekemään töitäkin laukassa kunnolla. Nyt lähinnä keskitytään laukkaamaan eteenpäin ja ylläpitämään laukkaa.

"Korkea" "kouluratsastus" päättyi siihen, kun Henna pyysi laukkaamaan kentän keskellä hangessa kierroksen. Juu. Mehän laukattiin. Eli ravattiin ja yritettiin mahdollisimman pian hangesta pois, sitä lunta olikin kintereeseen asti :D Meinasin kuukahtaa välittömästi alas selästä kun poni nosteli koipiaan järjettömän korkealle ja normaalista ponin ravista tulikin yhtäkkiä liitovaiheeltaan tuplat. No, Hennan harmiksi onnistuin pysymään kyydissä lähinnä nauraen minkä ehdin.

Kun Shock saatiin hoidettua pois ja hemmoteltua porkkananpaloilla hyväksi, oli aika lähteä Lindos-herran luokse. Lindos on Shockia ehkä puolisen metriä isompi ja noin nelinkertaisesti Shockin liikkeillä varustettu. Kiikuin Lindoksen kyydissä tänään toista kertaa ja paremmin tämä kerta meni kuin ensimmäinen, mutta voi sitä hei ihminen tuntea olonsa alkeiskurssilaiseksi, kun kunto loppuu kahden kierroksen keventelyn jälkeen...

Lindos on suurin piirtein minun unelmieni hevonen. Luonnollisesti ensinnäkin minulle oikean kokoinen (minä 171cm, Shock 142cm ja Lindos yli 170cm...) ja jotenkin vaan olen ihan järjettömän ihastunut tähän hevoseen.

Lindoksen kanssa jatkettiin joka tapauksessa tutustumista. Päällä oli aivan ihana vaaleansiniset varusteet tänään, aina suojista korvahuppuun ja satulahuopaan :) Minä olen täysiverinen varusteurheilija. On aivan ihanaa mätsätä vielä omat vaatteetkin hevosen varusteisiin sopiviksi, jos se vain on mahdollista. Ja täysiveriset kouluhevosetkin voivat käyttää korvahuppua, sanoo Lindos!

Herran kanssa keskityttiin ensin molemmat rentoutumaan, tehtiin alkuverkkoja ensin pitkin ohjin taivutellen johon hevonen on normaalisti tottunut. Tämän jälkeen ohjia vähän käteen, pari pysähdystä ja eka raviin siirtyminen. Seuraavaksi keskityinkin lähinnä siihen, pysynkö siellä kyydissä. Vaikka jo kerran olinkin Lindoksen kyydissä ollut, tuli sen liikkeet taas ihan järkyttävänä shokkina. Olen isoilla hevosilla ratsastanut ennenkin, mutten näin isoliikkeisillä. Kun aloin saada vähän palikoita järjestykseen ja tahtia kevennykseen, kyllä se siitä... Kunnes istuin alas. Puoli kierrosta meni aina ok, sitten pari askelta keventäen ja uusi alas istuminen. Vatsalihakseni saivat järjetöntä rääkkiä ja kuvista näin sen takanojan määrän jälkeenpäin. Tämän tytön tie vie nyt nimittäin kaikkiin salin vatsalihaslaitteisiin, teen normaalit vatsat kotona ja lähden lenkille.

Laukkojen jälkeen käveltiin hetki ja Lindos alkoi kunnolla rentoutua. Ja kun hevonen alkoi kulkea rentona, myös kyydissä istuminen helpottui huomattavasti ja esimerkiksi keventäminen ei tuntunut enää ollenkaan niin maratonsuoritukselta. Lunta on joka paikassa järjettömästi ja koska Lindos ei asu maneesitallilla, keskityin senkin kanssa lähinnä siihen tutustumiseen ja uralla ratsastamiseen, johon olen Shockin kanssa keskittynyt jo pitkään. Omistaja-Suvi puhui, josko joskus käytäisiin vaikka maneesilla jos näyttää meidän yhteistyö jatkuvan, jotta pääsen kokeilemaan Lindoksen keskiaskellajeja. Hennalla ja Suvilla oli kumman hauskaa, kun lupasin tehdä ensin tuhat vatsalihasliikettä joka päivä.

Kaikenkaikkiaan kiva päivä poneillen ja heppaillen. Ja nyt voin sanoa tämänkin ääneen - Shock tulee mulle kesäponiksi ainakin osaksi kesää, kun varsat lähtevät varsalaitumelle! :) Mari kysyi, josko voisin tarjota Shockille hoitopaikkaa ainakin joksikin aikaa, ettei ponin tarvitsisi jäädä yksin. Ponin toinen liikuttaja asuu niin paljon pidemmällä, että Mari ajatteli kysyä minulta ensin jotta poni saisi jäädä Poriin. Minulle sopi ja koska myös isälleni sopi - meidän talli on isän tontilla, ajattelin olla kohtelias ennen lupaamista - Shock astelee meille joksikin aikaa. Ei tiedä poni mihin joutuu, meiltä on ratsastettava matka parillekin tallille joissa järjestetään valmennuksia!

Aurinko ja superponi!

Odottelin koko koulupäivän kotiinpääsyä, jotta pääsin harrastamaan Shockin kanssa. Aivan ihana ilma, aurinko lämmitti hyvinkin keväisesti!

Kameran unohdin lahjakkaasti kotiin, mutta poni oli taas tosi kiva ratsastaa. Kentällä on järjettömästi lunta, mutta ura on ratsastuskunnossa.

Menin ilman satulaa kuten viime kerrallakin, huopaa tosin käytän välissä osaksi Shockin karvanlähdön takia ja osaksi kitkan... Niin hyvä tasapaino mullakaan ei taida olla, että pysyisin pyöreässä liukkaassa selässä ilman lisäkitkaa :)

Taivuttelin uralla ponia kunnolla notkeaksi, ratsastin ensin ponia irti oikealta ja taipumaan oikealle kunnolla. Ilmeisesti siirsin omaa painoani tänään sisälle aktiivisesti, kun poni koetti ensimmäiset 10 min haahuilla puolen metrin hangessa keskellä kenttää... Shock on herkkä istunnalle ja kun keskityin istumaan keskellä, alkoi ponikin kulkea suoraan.

Käyntitaivutteluiden jälkeen ravailtiin alkuraveja eteen-alas. Shock oli alkuun vähän pohkeelle kuuro, mutta parani koko ajan. Poni kulki kivasti oikein päin alusta asti, pehmeä suusta ja kantoi itse itsensä. Laukat nostettiin molempiin suuntiin, vasemmalle enemmän nostoja kun laukka ei tuntunut pyörivän kunnolla, oikealle oli tosi hyvä. Mun alkaessa ratsastaa Shockia oikea laukka oli hankalampi, ollaankohan kaikki vaan keskitytty ratsastamaan sitä oikeaa paremmaksi ja vähän unohdettu vasen laukka... Vasen on kyllä ponilla vahvempi, esim. maastossa Shock nostaa ennemmin vasemman laukan.

Shock on pihatossa kahden issikkavarsan kanssa ja kenttä on pihattotarhan yhteydessä, enkä yleensä jaksa sulkea varsoja erilleen etteivät pääsisi kentälle ratsastuksen aikana. Dimma ravailikin pitkän matkaa uraa pitkin Shockin edellä tänään, osaavat onneksi kiltisti väistää kun huutelee selästä.
Pitää yrittää lahjoa joku valokuvaaja joku kerta mukaan, jotta saisin jotain kuvamateriaalia Shockistakin. Ponin voisi myös pakata koppiin ja ajaa maneesille, jotta pääsisi ratsastamaan kunnolla. Shockilla on vaan vähän lastausongelmaa, joten vaatii vähintään yhden ihmisen mukaan.

Pomsu toimii aina hyvänä kuvituksena :)
Kuvasta kiitos Henna Glade