Kesäkesäkesä!

Mikä on varma saapuvan kesän merkki? Kun tarkenee ratsastaa pelkällä topilla ja bolerolla, ilman kunnon pitkähihaista :)

Säätiedotuksen mukaan viimeinen aurinkoinen kuva taas hetkeen...

Shockia ehtikin jo tulla vähän ikävä, kun en reippaaseen viikkoon päässyt tammuskaa näkemään. Siellä se odotti turpa pitkällä porkkanaa jo, olen ehkä vähän opettanut sen kerjäämään... Tai ylipäätään tietämään, että mulla on aina jotain hyvää mukana.

Tänään oli ohjelmassa ensin ponin huolellinen harjaus, yleensä harjaan vain pölärillä suurimmat pois ja satulan alta kunnolla. Nyt ensin hikiviilalla irtokarvoja aimo kasa, sitten kovalla harjalla ja päälle pölyharjalla. Vielä hännän huolellinen selvitys ja perään vähän itikkamyrkkyä, hyvä tuli! Ikävä kyllä Shock on niin pölyinen, ettei siinä saa puhtaan näköistä tekemälläkään vaan se vaatisi kunnon pesun.

Ponia sai alkuratsastuksessa rauhoitella koko ajan, pyrin keventämään hitaasti ja matalaa kevennystä ponin kipittäessä pois alta. Paljon kaarevia uria ja houkuttelua eteen-alas, mutta ponilla oli aivan liian kiire myödätäkseen alaspäin. Shock taipui aina kyetessään keskittymään olennaiseen, mutta osan aikaa työskentelyä häiritsivät huomattavasti kentällä pukkilaukkaavat varsat - tällöin mentiin kaikki kulmat lahjakkaasti lapa edellä... Shockilla on ilmeisesti ollut useampi vapaa nyt, joten vauhtia olisi ollut riittämiin.

Tehtiin aikalailla perusjuttuja, en alkanut vaatia suurempia vaan keskityin saamaan ponia rennoksi ja odottamaan. Laukasta raviin siirtymiset hoidettiin istunnalla jota Shock kuunteli tänään ihan superhyvin, vain pieni puristus reisillä ja poni siirtyi raviin ja ravista pysähdykseen asti. Paljon erikokoisia ympyröitä, taipui paljon paremmin oikealle mitä vasemmalle. Lisäksi ratsastin kahdesti aikuisohjelman läpi, Shockin kanssa pitäisi treenata ja paljon jos haluaisi kisoihin lähteä... Erityisesti temponlisäys oli asia, joka ei meinannut lähteä millään. Pitää alkaa selvästi treenata temmonvaihteluita ravissa, sekä ratsastamaan myös käyntiä suoraa uraa pitkin. Käynti meinasi jäädä aivan hipsutteluksi ja jos pyysi vähän eteenpäin, Shock oli siirtymässä raviin. No, treeniä treeniä, talven aikana ei päästy menemään kuin aikalailla aina vain suoraan uraa pitkin, nyt on hyvä kiemurrella koko talven edestä.

Lopuksi hypättiin kahdesti noin 40-senttisen muurinkappaleen yli, jonka raahasin kentälle. Eka lähestyminen meni harakoille ja käänsin pois esteeltä, kun Shock päätti tieltä kuuluvan moottoriajoneuvon äänen olevan kamala ja yritti karata alta, mutta toisella kerralla tultiin paremmin. Shock jonkin verran kiemurteli lähestyessä, mutta pohkeilla sen sai ohjattua ihan ok esteelle. Askel ei ihan sopinut ja Shock lähti kaukaa, joten tultiin vielä toisen kerran ja askel sopi paremmin kun maltoin pitää kiinni tarpeeksi loppuun asti. Shock hyppäsi sen huiman esteen, mutta selkään tuntui kuin poni olisi ottanut vähän isomman laukka-askeleen, eli selvästi poni kaipaisi vähän enemmän korkeutta esteisiin :D Omat jalat kyllä vähän tuntuivat makaroneilta jälkeenpäin, eli jännitän edelleen vähän sitä hyppäämistä.

Huomisen suunnitelmat muuttuivat niin, että ratsastan pelkän Jaden Lindoksen ollessa hieman ep. Voi olla, että meidän kisat jää tältä erää väliin, mutta ennemmin Lindos parantelee kolauttamansa jalan kunnolla kuin lähdettäisi pilaamaan hevosen loppukausi rasittamalla liian aikaisin.

Kenttätyöskentelyä Jadella

Lauantaina oli taas Jadepäivä ja tamma toimikin huomattavasti perjantaita paremmin. Satuin osumaan tallille mitä parhaimpaan aikaan, sillä sade oli juuri tauonnut ja alkoi uudestaan lähtiessäni kotiin.

Liinasin Jaden taas ensin ja se vaikutti huomattavasti perjantaita motivoituneemmalta työntekoon. Ennen selkään kiipeämistä säädin vähän jalustimia ja totesin ratsastaneeni perjantaina reiän erimittaisilla jalustimilla... Janita, sun jalkkarihihnojen numerot ei pidä paikkaansa, tai sitten ne on venyneet ;)

Selkään kiivetessä pääsin aloittamaan ihan käynnissä, Jade tuntui selkään paljon kärsivällisemmältä mitä perjantaina. Kenttä oli sen verran märkä reunoilta, että päädyin ratsastamaan keskiympyrälle pysyäkseni poissa suurimmista lätäköistä. Jade oli aikalailla kiinni oikeaan kierrokseen sisäohjassa, mutta parani ja irtosi sieltä kun vain ratsasti ja erityisesti laukassa tamma työskenteli hyvin - ja tällä kertaa täysin röhisemättä. Perjantaina tammasta lähti kärttyisen kuuloinen röhinä laukassa, nyt keskityttiin työntekoon. Mulla on muuten selvästi joku juttu, haalin alleni kaikki hevoset joille on oikea kierros vaikeampi (kuten on myös minulle itselleni) ja kaiken lisäksi tunnun nykyään aina aloittavan työnteon oikeaan kierrokseen! Pitää huomenna Shockin kanssa vaikka huonon onnen uhalla aloittaa vasemmassa kierroksessa.

Vasempaan kierrokseen siirtyessä tallille tuli muitakin hevosenomistajia ja Jaden keskittymiskyky oli jonkin aikaa kadoksissa, sen kaihotessa kavereiden perään. Siirryin siis käynnistä ensin laukkaan ja vasta sitten raviin, jolloin Jade kuuntelikin paremmin. Jäi ihan hyvä maku suuhun, kivan oloinen hevonen kun jaksaa keskittyä. Todellinen nainen kylläkin! Edes Kurre ei ole noin tammamainen.

Sunnuntaina kävin pikaisesti ajamassa Kurren, joka oli veeeteeeelää. Viivi sanoi eläinlääkärin lähettäneen terveisiä, että poni on pyöreässä kunnossa... Pakko myöntää, että ketutuskäyrä kohosi aavistuksen kun ell antaa ohjeeksi pidentää lenkkejä. Entinen on poni, jos tuosta alkaa pidentää, jos kahdesti viikossa mennään 15km, yksi vauhdikkaampi lyhyempi lenkki ja yksi ratsastus, pituus 5-15km. Itse kun tietää, että kysymys on nimenomaan heinämäärästä. Poni pysyi pitkään hyvässä kunnossa ja taas näkee heinämäärän kasvaneen, kun "samalla ruokavaliolla" ollut poni yhtäkkiä alkaa uudestaan lihota. Kärryjen edessä on jaksoa ja viime lenkilläkin eka kierros oli vähän "onko pakko, emmää, mennään kotiin" ja toisella kierroksella Kurre alkoi itse kiihdyttää tahtia eikä puhettakaan enää kotiinvenkoilusta. Ei tuo edes kävele alle kympin lenkillä, ei edes kesken lenkin puhumattakaan kotiinpäin kävelystä.

Pakko alkaa punnita ikean siniseen kassiin Kurren päivän heinäannos ja se on sitten se, eikä korttakaan enempää. Väkirehuja poni ei edes paljoa saa.

Viivi ratsastaa tällä viikolla torstaina, keskiviikkoisen luokkaretken ja Kurren hampaiden raspauksen takia. Mulla on torstaina ratsastusvapaa päivä, eli siis nyt aion mennä kameran kanssa paikalle, oli mikä oli. Tällä viikolla muuten ohjelmassa tiistaina Shock, keskiviikkona Jade ja Lindos, perjantaina ja mahdollisesti koko viikonlopun Shock. Keskiviikkona pitää käydä heti aamussa ratsastamassa Jade, koulun jälkeen odottamaan elliä Kurren kanssa ja sitten Lindoksen luokse.

//EDIT: Ihailkaa Mian Jazzia! Olin kuvaamassa, kun Petra hyppäsi Jazzilla ekaa kertaa viime syksyn jälkeen. Poitsu on keksinyt alkaa kulkea nyökyssä, vielä viimeksi nähdessäni Jazz ei ollut keksinyt yhdistää tätä raviin ja laukkaan :)

Perjantaikivaa

Selvästi vähän mielikuvitus hukassa tuon otsikoinnin suhteen...

Tänään oli Jaden ja mun ensimmäinen yhteistyöpäivä. Koulusta töihin ja töistä tallille-kuviolla mentiin tänään, tallilla ensin etsin kaikki tarvitsemani varusteet Jadelle ennen neidin sisällehakua. Jo satuloidessa Jade tuntui kovin rauhalliselta, mutta otin sen silti liinaan ensin.

Kentällä siirsin ensin pienen esteen sivuun ja juoksutin Jaden molempiin suuntiin. Melko flegmaattista menoa :) Tamma kulki nätisti, joten uskaltauduin kiipeämään selkään. Edelliskerran perusteella ja jo liinattuani Jadea siirryttiin suoraan kevyeen raviin hakemaan rentoutta ja rauhallisuutta. Rauhallisuutta oli alusta asti, mutta ilmeisesti eilisen vapaa vaikutti sen verran, että rentous oli kaukana - ja niin myös kaikki notkeus. Aloitettiin oikeasta kierroksesta ja pääty-ympyrälle tavoitteena saada nenää edes vähän sisälle päin. Pääty-ympyrältä siirryttiin kahdeksikon kautta toiseen kierrokseen pääty-ympyrälle ja samaa houkuttelua rennoksi ja taipumaan. Aikamme ravailtuamme verryteltiin myös laukassa, jossa Jade lähtikin rentoutumaan paremmin ja alkoi vähän jo taipua.

Välikäyntien jälkeen vähän työntekoa. Paljon kaarevia uria, ulko-ohjaa kohti ratsastusta. Käynnissä temponvaihtelua ja pysähdyksiä sekä suoraan raviin siirtyminen, volttia sinne sun tänne. Laukkaa pyrin kokoamaan molempiin suuntiin, tosin aika varovasti ettei tamma saa päähänsä alkaa kevittää etupäätä... Jade alkoi kulkea rennompana ja jopa harjoitusravi onnistui pätkittäin rentona, tosin Jaden liikkeet tuntuivat ihan järkyttävän pomppivilta Lindoksen jälkeen! Huomaa kyllä, kuinka paljon tottuu yhteen hevoseen... Shockilla on sen verran vaatimattomammat liikkeet, että pystyin alusta asti istumaan sen ravissa.

Lopuksi Jaden sai jo ratsastaa eteen-alas niin käynnissä kuin ravissa. Ihan ok ollakseen toinen kerta selässä, alkuun hevonen kulki todella jännittyneenä mutta rentoutui pikkuhiljaa. Huomenna uudestaan, toivottavasti vähän paremmalla menestyksellä!

Toivottavasti saadaan myös kuvaaja mukaan lähiaikoina, joko jo huomenna tai sitten ensi keskiviikkona. Sunnuntaista tiistaihin Vilma liikuttaa Jaden.

Mun pitää nyt alkaa tankata sitä aikuisohjelmaa joka mennään Lindoksen kanssa, niin voin käyttää Jadea hyväkseni ja ratsastaa radan läpi ekan kerran.

Keskiviikkokiireitä

Olipa päivä... Alkuperäinen suunnitelma oli vielä yhden vapaan kunniaksi ensin käydä aamulla ratsastamassa Lindos, sitten odotella eläinlääkäriä rokottamaan Kurre ja vielä käydä ratsastamassa Janitan Jade. Heräsin kuitenkin 7:49 puhelimen pirinään ja löysin itseni 8:30 töistä hälyttämässä vaatteita myymälään vietäväksi. Tulin siis hälytetyksi töihin sairastuneen tilalle ja töissä tuli viihdyttyä 13:30 saakka.

Koska kaupunkiin ei ole järkevää mennä autolla, kaivoin pyörän naftaliinista ja poljin reippaana töihin. Kotiinpäin tullessa olisin vastassa kunnon vastatuuli ja kyllä reidet huusi armoa kotiin päästessä, naurettavat kaksi kilometriä matkaa... Kyllä huomaa, että pyörän käyttö jäi heti saadessani teininä mopon ja nykyään on niin helppo ottaa auto alle. Kesä onkin tarkoitus pyöräillä töihin ja Kurren sekä Shockin luokse, Lindoksen luokse vaatii kyllä jo auton. 

Kun pääsin töistä, surrasin raivoisaa vauhtia kotiin vaihtamaan vaatteita ja lähdin Kurren rokotusta odottelemaan. Eläinlääkäri soitti käyvänsä vielä jonkun luona ennen meitä ja Viivin kanssa odoteltiin... Ja odoteltiin... Ja odoteltiin... Reippaan tunnin kuluttua mun oli pakko lähteä Lindoksen luokse, Viivi jäi ihanana vielä odottelemaan eläinlääkäriä. Tulihan se lekurikin sitten lopulta, 2,5h myöhemmin kuin oltiin sovittu... Ja huomenna pitää soittaa uutta aikaa, kun Kurren hampaat pitää raspata. 

Vähän mukavampiin asioihin: Lindos oli tänään taas tosi kiva. Tehtiin pari tassujennostamisharjoitusta eli ravipuomeja joista viimeinen oli korotettu n. 10cm korkeaksi ja voi että kun voi olla vaikeaa nostaa ne tassut yli! Neljä puomia peräkkäin, Lindos yritti sanoa olevansa kouluhevonen eikä estehevonen. Kyllähän ne jalat alkoi siitä nousta, kun tarpeeksi monta kertaa asiasta huomautti :)

Sileän puolella tänään oli ohjelmassa lisättyä ravia sekä laukasta käyntiin siirtyminen. Mitä olen Lindoksen liikkeitä nähnyt sen juostessa irtona, olen tiennyt ettei siellä satulassa kannata edes yrittää istua. Saatiin kuulemma pari asiallista lisäystä aikaiseksi ja satulassa tuntui siltä, että uskallakin menettää kevennyksen tahti niin ongelmia tulee. Kun Suvin ohjeilla keksin miten sitä kunnon lisäystä pyydetään, saatiin tosiaan lähes mallikelpoinen pitkä sivu aikaan. Tämän jälkeen välikäynnit kuskin puhaltaessa vähän aikaa ja sitten laukkatyöskentelyä tavoitteena sulava siirtyminen laukasta käyntiin ilman raviaskelia. Ensin vasemmassa kierroksessa harjoitussiirtyminen ei mennyt ihan nappiin, mutta toinen oli jo asiallinen. Oikeaan kierrokseen eka meni taas aivan harakoille, mutta toisesta siirtymisestä saatiin oikeasti Suvilta kehuja! Oli tosi kiva tehdä vähän itsellekin uusia juttuja ja taas saada vähän ahaa-elämyksiä. Olen oppinut ratsastuksesta ihan älyttömästi uutta Lindoksen kanssa :)

Tehtiin myös päätös, että kyllä me vaan yritetään Lindoksen kanssa aikuisohjelmaa PRRC:n koulukisoissa helatorstaina. Koetan saada peräti valkoiset housut lainaan sitä varten ja viimein kuvaajan paikalle! Yritän kyllä lahjoa vaikka Hennaa ensi viikolla mukaan kuvaamaan, on niin kaunista ilmaa koko ajan.

Time for Shock

Eilen oli Shockmamman liikutuksen vuoro. Saatiin nauttia aivan ihanasta ilmasta ja irtojuoksutin tammaa ensin kymmenisen minuuttia kuvien perässä ennen ratsastusta. Shockin pihatossa kenttä on osana pihattotarhaa ja suljin varsat pois tieltä, jolloin Shock olisi kovasti halunnut jäädä vain puiden sekaan kun ei ollut kavereita mukana juoksemassa. Sain kuitenkin pari jopa sporttisen näköistä kuvaa mammasta! Mulla on nyt tullut pieni hinku kokeilla estevalmennusta Shockin puomien ja Lindoksen kanssa ristikon pomppimisen jälkeen, pitää katsella mitä on tarjolla kun Shock saapuu meille ja kulkeminen helpottuu :)

Ratsastaa Shock oli tosi hyvä! Taipui oikeaan kierrokseen heti hyvin, vasempaan puri kiinni vähän enemmän mutta alkoi taipua kun vain taivutti. Tehtiin ihan perusjuttuja, normaalisti askellajit läpi uraa pitkin ja käynnissä sekä ravissa aina kulmiin 15m voltti. Tehtiin pitkään töitä kevyessä ravissa, istuin alas ehkä vaan pari kierrosta. Vasen laukka nousi hyvin ja laukka pyöri myös keskiympyrällä, tehtiin molemmilta pitkiltä sivuilta keskiympyrä. Oikean laukan nosto oli eilen vaikeampaa, oikea nousi vasta voltilla ponin ollessa ylitaipuneena sekä pyöri selvästi vasenta laukkaa huonommin. Mahtaako olla jotain jumia jossain, Jessica voisi jossain vaiheessa meillä kokeeksi hieroa Kurren lisäksi myös Shockin. Oikeassa kierroksessa laukkaa piti tosi paljon ratsastaa eteen, ettei Shock pudottanut raville. Oikeaa laukkaa lukuun ottamatta jäi hyvä maku suuhun eilisestä, varsinkin kun Shockia sai ratsastettua loppuraveissa ja -käynneissä jopa eteen alas! Shock yleensä nostaa itse päänsä heti kun ohjat ovat tuntumalla eikä hae lainkaan eteen alas, mutta nyt taivutukseen yhdistettynä hyväksyi kuolaintuen myös alhaalla ollessaan, hieno tamma!

Tänään kävin aamusella ajamassa Kurren siivottuani ensin kotona kodin paraatikuntoon, vaikkei meille vappuvieraita ole tulossakaan. Kurre oli pitkästä aikaa aikalailla laiskalla tuulella, joten  mentiin sitten vähän lyhyempi lenkki metsässä - joka alkaa olla hyvässä kunnossa kahta kohtaa lukuunottamatta! Metsäkoneiden mylläämä pääty on täyttä liejua, mutta muuten metsä alkaa kuivua.

Keskiviikkona Viivi ratsastaa Kurren, pitää tiedustella mihin aikaan josko ehtisin vaikka vähän kuvaamaan kentälle hetkeksi. Itselläni on vuorossa hienoherra Lindos sekä Janitan Jade, jota olen lupautunut liikuttamaan Janitan ollessa Saksassa. :)

Hyvää vappua kaikille!

Blogikirppikselle mahdollisuutta?

Minulta löytyy kaikenlaista tavaraa nurkista, niin omia juttuja kuin heppajuttuja - jostakin olisi jo hyvä päästä eroon. Koetan törkeästi kaikkia medioita, mukaan lukien ah niin siihen sopivan heppablogin :)

Ensin ihmisille

Guessin konjakin värinen kulutettu olkalaukku kultaisilla yksityiskohdilla. Todella vähän käytetty, jotenkaan en koe omakseni tuota pitkää olkahihnaa. Mukavasti tilaa kuitenkin isommallekin lompakolle, nenäliinoille ja vesipullolle sekä puhelimelle, melkoinen tilaihme. Maksoin 79e, tarjouksia otetaan vastaan.

Miss Sixtyn nilkkurit, koko 41. Kokonaan nahkaa, hyvät jalassa mutta omat vaivat estävät käyttämästä näin "korkeita" kenkiä. Korkoa 10cm, korkolaput vaihdettu. Maksoin 119e, tarjouksia otetaan vastaan.

Lisäksi löytyy litran (1000ml) pullo Paul Mitchell Super Strong-shampoota. Ei sovi minulle ollenkaan, käytetty pullosta vain muutamia pumppauksia. Pullossa kiinni pumppu, jonka saa mukaan. Hp 10e.

Ponille löytyy seuraavanlaiset suitset:

Mustat, aachenturparemmi ja irrotettava turparemmin pidike. Otsapannassa ja turpahihnassa valkoinen koristekirjailu. Mukaan kangasohjat, kuvaan suitset paremmin huomenna. Hp 25e.

Lisäksi löytyy ainakin 2x 115mm kolmipalakuolain hopeisena, ruskea ketjunaru kahdella kultaisella ketjulla, punaiset hevoskoon vetohuput, mustat hevoskoon normaalit huput, vihreämusta lätsä ravisuitsien alle, mahdollisesti myös musta/mustavalkea... Kuvaan kaikki romppeet huomenna.

Kengistä ja laukusta mielellään asiallisia tarjouksia, eivät lähde ihan kympillä kuitenkaan. Ellei halua tarjota kommenttiboksiin, laita sähköpostia viiputin@gmail.com :) Tavarat ovat Porissa, postitan tarvittaessa rahat tilillä - paketti postiin-meiningillä. Postikulut tulevat maksettavaksi ostajalle.

Keskiviikko ja perjantai

Ponini on virallisesti pöpi.

Tallilla odotti tänään supermutainen poni, jonka kanssa reippailtiin noin 15 kilometrin lenkki. Ensimmäiset viisi kilometriä poni painoi naruille minkä ehti ja myös peppu oli kevyemmän oloinen kuin aikoihin. Potkuremmi meillä kuuluu ihan vakiovarustukseen, mutta ponin epäonneksi mulla on jo reippaasti kokemusta kevyestä takapäästä ja saan nykyään lopetettua Kurren tinttailut heti alkuunsa...

Ypäjä 22.4.2012

Käytiin maaseutumatkailemassa ensin Lattomerellä, porskutettiin peltotietä kiihtyvällä vauhdilla ja pelättiin kaikkea mahdollista. Erityisesti vastaantuleva lenkkeilijä meinasi saada Kurren loikkaamaan suoraan ojaan ja pitihän sitä samaa lenkkeilijää kytätä uudelleen siiloilla kääntymisen jälkeen! Kotiinpäin tultiin edelleen kivet sinkoillen vaikka pitelin kiinni, poni tuntui sen verran innokkaalta etten pakottanut kuitenkaan ihan kävelyksi heittämään.

Katselin taivaalla olevaa mustaa pilveä ja päätin sen olevan ihan viaton, paikallaan oleva pilvi, kääntäen Kurren vielä pisimmälle maantielenkille kun kerran virtaa oli.
Väärin. Virhe. A mistake. Älkää ikinä tehkö näin. Jätin kurahousut kotiin ja ajoin kumisaappaissa ja kollareissa, vain todetakseni meidän olevan yhtäkkiä ukkosmyrskyn keskellä. Olimme jo niin pitkällä kotoa, ettei kannattanut kääntyä ympäri vaan jatkaa alunperin aikomani lenkki loppuun, jonka aikana saimme nauttia niin salamoinnista, jyrähtelystä kuin vesi- ja raekuuroista. Sormenpään kokoiset rakeet vaakasuoraan kohti kasvoja tekee muuten kipeää...

Ypäjä 22.4.2012

Kuten arvata saattaa, sade loppui kuin seinään kun meillä oli parisataa metriä matkaa kotiin. Sade oli kuitenkin onneksi kohtuullisen lämmintä vaikka yhdellä pitkällä suoralla tuulikin kylmästi. Kotona poni pääsi kokovartalosuihkuun ja mahan alta sai rapsuttaa mutakerrosta piikkisualla irti. Haluan ponin, joka ei rakasta mutakylpyjä.

Keskiviikko on nyt Viivin ratsastuspäivä, tytöt saavat aikalailla heti mennä ihan kunnon lenkkejä. Viivi ratsasti keskiviikkona lyhyen lenkin ja jos poni oli tänään räjähdysvalmis, parempi mennä vaan ihan kunnon lenkkiä ja pian aloittaa pepunparannus eli kiipeilyharjoitukset Pinomäen ainoassa mäessä, jonne ei kärryillä pääse. Vielä en ole ihan päättänyt, korvaako ratsastus yhden ajokerran vai ajanko edelleen 3x viikossa. Tulee varmaan kokeiltua ja välillä ajettua enemmän, välillä vähemmän.

***

Keskiviikko oli Kurren ekan virallisen ratsastuksen lisäksi Lindospäivä. Huristin Nakkilaan ihanassa auringonpaisteessa ja ylitin itseni monin tavoin! Lindos oli saanut maanantaina kunnon rääkin Meerin koulutunnilla Suvin kanssa ja oli keskiviikkona aivan super ratsastaa, letkeä ja rento. Itse istuin 98% ajasta tiukasti keskellä hevosta ja hevoseen oli helppo vaikuttaa, se kokosi hyvin ja vastasi - kuten normaalia - pienimpiin mahdollisiin apuihin. 

Saatiin vaihtelua rutiineihin, kun Amanda tuli hyppäämään Faralla pientä ristikkoa ja pystyä valmistautuessaan viikonlopun kisoihin. Suvi yllytti minuakin ja mentiin Lindoksen kanssa pari kertaa pikkuristikkoa! Olen nyt virallisesti hypännyt ekaa kertaa since 2006 ;) Eipä se rehellistä hyppäämistä ollut, mutta hyppykammoiselle loistavaa terapiaa kun alla oli toimiva ja luotettava hevonen, jonka kanssa oli tunne sataprosenttisesta hallinnasta koko ajan. Eikä tyylikään kuulemma ollut lainkaan huono.

Ypäjä 22.4.2012

Ehkä paras fiilis keskiviikosta jäi kuitenkin harjoitusravista. Pystyin ihan oikeasti istumaan ravia kunnolla ja työskentelemään harjoitusravissa, pitämään jalkani rentoina ja vaikuttamaan hevoseen. Pikkuhiljaa saanen jättää takanojankin pois. Minulla on paljon vaivaa selässä ja nojaan ennemmin taakse harjoitusravissa niin kauan kun harjoitellaan sitä, etten niksauta mitään jolloin ratsastukset loppuu pitkäksi aikaa.

Suvi on tulossa PRRC:n koulukisoihin 17. päivä, joihin olen ajatellut ilmoittaa Kurren ja Viivin raviluokkaan jos rata menee kotiharjoituksissa ok. Suvi puhui siitä, että voisin myös tyrkätä jotain koululuokkaa jos haluan - uskallanko lähteä aikuisohjelmaan? Rata on helppo, mutta saanko hevosen muka rennoksi kisapaikalla? Kisajännitys ei varmasti auta sitä.

Lindoksen pois hoidettuani porhalsin Pinomäkeen, jossa otettiin tosiaan Kurren eka kunnon ratsastus ilman taluttajaa ja tarkoituksena myös ravata. Kävelin vieressä vielä kuitenkin, mutta ravien ajaksi jäin odottamaan paikalleni, tällä flunssalla ei paljoa juosta vieressä. Kurre otti ensin melonin nenään Viivin napauttaessa raipalla kun pohkeesta ei olisi haluttanut siirtyä raviin, mutta pian ravasi oikein nätisti metsätietä eteenpäin. Käytiin myös Pinomäen koulun pikkukentällä kokeilemassa kunnolla kääntämistä ulkopohkeen kanssa sekä vähän ympyrää. Kentällä ravikin nousi pelkällä pohkeella.

Ypäjä 22.4.2012

Starttikuvista kiitos Fanny Suomela :)

Startista sananen

Eilen tosiaan suunnattiin auton nokka kohti Ypäjää ja kohti Kurren ensimmäistä virallista ravilähtöä. Jännitin koko viikon aivan mielettömästi ja lauantaina Porin 75-raveissa lämmittävien russien näkeminen sai jännityskäyrät kohoamaan toimiston katosta läpi, mutta ihme kyllä sunnuntaiaamuna jännitys oli tipotiessään.

Tallille päästessäni sain pestä puoli ponia sen syötyä aamuheinät ikävän kuraisessa tarhassa, hetken kuivumisen jälkeen pintelit ja putsit jalkoihin sekä starttiriimu päähän ja tien päälle. Ypäjälle päästessä normaalit sisäänkirjoituksessa käynnit sun muut ja eläinlääkärin etsiminen... Ponit ja hevoset pitää aina tunnistaa ennen ensimmäistä ravilähtöä, sekä ponit mitataan ennen vuoden ensimmäistä starttia 8 ikävuoteen saakka. Eläinlääkäriä ei ollut mailla halmeilla, mutta eläinlääkärin avustaja hoiti tunnistuksen lukemalla pelkän sirun. Ponia tosiaan ei mitattu... No, Hippoksen valvomat ravit vaikka paikallisravit olivatkin, oma on mokansa. Minun puolestani ponin saa edelleen tulla tunnistamaan uudelleen ja mittaamaan niin monella tikulla kuin haluaa, mutta meille on myönnetty nyt vuodeksi kilpailuoikeus ilman mittaamista.

Lämmitys oli ok siihen nähden, että oli tuhottomasti kaikkea katseltavaa ja kuunneltavaa. Oltiin kovin herkässä, eli ohjilla ja piiskalla käskeminen kokonaan poissa kuvioista, melkoista sikalaukkaa tuli lämmityksessä esitettyä kun erehdyin ohjaa käyttämään. 

Esittelyyn mentiin käänteisessä järjestyksessä ja tässä vaiheessa poni tuntui olevan vähän pallo hukassa, miksi mennään jonossa ja yritti kiivetä edellämme menevän numeron kolme kärryille sekä yrittää ohi oikealta ja vasemmalta. Kurre otti vähän jopa nokkiinsa kun en päästänyt sitä ohitse, eikä volttaus pahemmin auttanut asiaa - valmis-komennon jälkeen pidennetty volttirinki sai neitokaisen kiukustumaan toden teolla eikä se meinannut enää kääntyä kilpailusuuntaan, näin hieman häiriten kolmosen starttia, ihme kyllä lähtöä ei otettu takaisin vaikka jäin varta vasten odottamaan sitä.

Poni lähti hyvin, mutta mokasin itse kääntämällä sen sisäradalle kun päästiin kunnolla ykkösen ohi. Samaan aikaan kolmonen antoi painetta ulkopuolelta ja Kurre ilmoitti mielipiteensä perunapeltoa muistuttavasta ykkösradasta laukkaamalla. Vähän aikaa oli vähän palikat sekaisin kun ulkopuolella oli poneja enkä voinut vetää liinoja kiinni sisäradalla, onneksi päästiin pian ulos ottamaan laukka alas ja uusi yritys pysyä ravilla. Vahingosta viisastuneena ajoin koko loppumatkan toista rataa pitkin. Pysyttiin muutamia poninmittoja johtavan Absurd Asan perässä takasuoralle asti, kunnes sain Kurren suostuteltua ottamaan vähän lisää vauhtia ja kun poni tajusi mikä on homman nimi, mentiin kohtuu lyhyellä matkaa Absurd Asasta ohi ja lopulta tultiin pari mittaa edellä maaliin. Sopivasti meni siis reisille, muttei liikaa.

Ikävä kyllä ajoin kymmenyksen liian kovaa (oma lehmä ojassa-sarja Porissa kesäkuussa eli 2.35 paalulta, ennätys 2.34,9. No, aina ei voi voittaa...) ja taktikointi kärkeen karkuun ja kukatkaan ei ihan onnistunut, vaikka ne kukat tulikin kotiin. :)

Loppusuora
(c) Janita

Kiitos mukana olleille Viiville ja Janitalle, joka hoiti hyvin kuvaamispuolen. Isä jännitti hillittömästi katsomossa ja hoiti auton ajamisen, toivon mukaan saan lisää kuvia startista lähiaikoina jolloin saadaan vähän kuvapostauksen tynkää.

:)

(c) Janita

Hevonen / Ohjastaja Aika   Kerroin Palkinto Matka:rata
1. 2 Zenita Dar / Marjukka Mahlamäki 2.34,9 x 50 € 1000:2 Selostus / Video
2. 3 Absurd Asa / Oona Virtanen 2.36,2 25 € 1000:3 Selostus / Video
3. 8 Bigga Belissa / Jenni Tammi 2.27,4 x ep 15 € 1080:2 Selostus / Video
4. 9 Surprise Dar / Jenni Mäenpää 2.24,9 10 € 1100:1 Selostus / Video
5. 5 Karismas Kurt / Verna Sankari 2.35,6 5 € 1060:1 Selostus / Video
6. 7 Malte / Anniina Takkula 2.33,7 x 1080:1 Selostus / Video
7. 10 Flicker Aria / Ida Suomela 2.32,0 x 1100:2 Selostus / Video
8. 1 Sillanpään Alma / Annika Vainio 3.00,7 1000:1 Selostus / Video
9. 4 Urgute 35 RUSS / Maria Riikonen 3.04,0 x ep 1000:4 Selostus / Video
6 Jokimäen Moorits / Paula Koskinen Poissa 1060:2 Selostus / Video

Keskiviikon tarinointia

Pahoittelen taas kuvatonta postausta, mutta menen koulun jälkeen verotoimistosta päästyäni Shockin luokse, ajattelin mahdollisesti taas hiukan irtojuoksuttaa ratsastuksen lisäksi jos saisi jotain kuvamateriaalia. Mulla on etureidet niin järjettömän kipeät, että voi jäädä ratsastukset lyhyeen.

Enikeis, keskiviikkoaamuna suuntasin viimeistelemään Kurren sunnuntaille. Alkuperäinen idea oli ajaa pari vetoa sekin kanssa, mutta laiskuus iski ja suunnattiin maailmalle ilman sekkiä. Rämmittiin metsästä sopivan märälle maantielle ja tassuteltiin menemään vähän pitävämmällä alustalla. Meillä on ihan superit ajopaikat, mutta tähän aikaan vuodesta sekä syksyllä menee pari kohtaa metsätiestä niin liejuksi, että ajan mieluummin maantiellä. Jotain etua Kurren liikennevarmuudesta :)

Kurre meni kivasti kun sai jalkansa ensin järjestykseen. Jännitys nousee edelleen... Aina kun erehdyn ajattelemaan esimerkiksi mukaan pakattavia starttivarusteita, perhoset alkaa lennellä mahanpohjassa.

Viivi kävi keskiviikkona iltapäivällä tallilla ja oli pessyt valjaat, minä pesin eilen torstaina ohjat, päävehkeet ja sekin sekä heitin rintaremmin pesukoneeseen. Pitää ottaa yhteen rintaremmintekijään yhteyttä, josko saataisi nimellä varustettu kilparintaremmi, nyt mennään tuolla kotikäytössäkin olevalla. Jos mun ohjat imaisi rasvaa itseensä ihan kiitettävästi, mitä tekikään se Kurrelle hommattu satula... Katselin sitä siinä ajovarusteita pestessäni ja päätin pestä ja rasvata myös sen satulan sekä jalustinhihnat. Ei oltu rasvattu viimeksi eilen, sain lisätä pelkkiin jalustinhihnoihin kolmesti rasvaa lähes slurps-äänen kuuluessa heti kun rasva osui nahkaan. Kuivaa menoa :)

Kurrelle on tilattu lima, selkään ei kiivetä ennen sen tuloa jotta satula pysyy varmasti paikallaan. Lisäksi tilauksessa on iki-ihanat vaaleanpunaiset putsit! Pommacille aikanaan hankitut kuljetussuojat alkavat vedellä viimeisiään ja pienen neidin matkarepertuaari vaihtuu vaaleanpunaisiin pinteleihin sekä putseihin. Isäni varmaan häpeää Ypäjällä silmät päästään, jos ne putsit ehtii tulla ennen sunnuntaita, epäilen kyllä vähän.

EDIT: Juuri kaksi sekuntia sitten tuli viesti, että lima on tullut Manuun. Haen sen siis tänään ja ensi viikolla Viivi saa taas ratsastaa.

Keskiviikkona koulun jälkeen kävin myös ratsastamassa Lindoksen. Pojalla oli ollut pari vapaapäivää ja se oli koko ajan menossa, joten Suvi päästä Lindoksen ensin irtojuoksemaan kentälle. Sitä menoa oli upea katsella! Lindos venytti mieletöntä keskiravia ja -laukkaa, liikkeet oli ihan mielettömät sen juostessa irti. Lindos näytti myöskin ihan mielettömän kivalta puettuna punaiseen huppuun ja satulahuopaan, sopii kyllä tummanruunikkolle :)

Suurimpien energianpurkamisjuoksentelujen jälkeen kiipesin selkään ja aloitettiin taivuttelu pitkin ohjin, kolmikaarista kiemurauraa ja päihin pääty-ympyrät. Lindos taipui normaaliin tapaan kuin pullataikina ja molemmat kierrokset läpikäytyä siirryttiin kevyeen raviin. Ravailua ja taivuttelua ja keskityin itse istumaan keskellä hevosta, jalka pitkänä ja rentona ja ennenkaikkea annoin kantapään laskea alas. Ihan viime aikoina olen kehittänyt mielenkiintoisen tavan keventää niinsanotusti varpailla, tuntuu selässä siltä että varpustaisin aina kun nousen satulasta. En tiedä mistä tämä on tullut, mutta oli huomattavasti helpompi keventää matalasti kun sain kantapään vähän laskemaan ja annoin tosiaan liikkeen heittää ylös. Hevonenkin pääsi paremmin rentoutumaan, kun kuski keskittyi itseensä.

Verryteltyäni hevosen käynnissä ja ravissa annoin sen kävellä hetken, jonka jälkeen tehtiin minun mielessäni loivaa käyntiväistöä uralta kohti keskihalkaisijaa, mutta Lindos reippaana poikana sipsutteli jyrkän väistön pelkästä pohkeen hipaisusta. Pari väistöä lisää ja siirtyminen niinsanottuun harjoitusraviin ja yritin taas keskittyä oikeasti istumaan keskellä hevosta. Valahdan jotenkin todella helposti ympyrällä sisälle ja kulmissa ulos, nyt olisi todella jonkinasteisen valmennuksen paikka. Pitää pyytää, jos Mia tulisi rääkymään, lupaili aikaisemmin voivansa tulla. Olen tosin tottunut ratsastamaankin satulalla jossa on enemmän tukia mitä Lindoksen penkissä, siksi se vaatii kaiken keskittymisen pystyäkseni istumaan kunnolla.

Ikävä kyllä en saanut hevosta kunnolla rennoksi ja ravissa istuminen tuntui pitkästä aikaa tosi hankalalta, tosin Suvi sanoo itse samaa jos hevonen ei ole kunnolla rento. Lisäksi poitsulta puuttui toinen etukenkä, mutta Suvin mukaan ei haitannut ja ratsastaisi itsekin vaikka se kenkä puuttuisi.

Heitin yhdessä vaiheessa ohjat kokonaan pitkiksi ja keskityin vaan istumaan, mutta siinä vaiheessa tuli vauhtia sen verran lisää, että oli turha toivo istua kyydissä. Mun vatsalihakset ei ole vielä niin hyvät, että istuisin Lindoksen lisäyksissä sinne päinkään... No, harjoitus tekee mestarin? Laukat otettiin keskiympyrällä ja Lindos kokosi laukkaa ihan järjettömästi, jäin varmaan vähän puristamaan reidellä. Laukkojen jälkeen loppukeventelyt eteen-alas ja kävelyt samaten.

Jos joskus opin istumaan tuolla selässä, me voitais jopa näyttää ratsukolta!

Toivon mukaan Shockista tulisi tänään kuvamateriaalia, tarkoittaisi vielä kuvapostausta illemmalla. Nyt ikkunan takana näkyy tuota iänikuista lumisadetta, hyi.