Kuva-arvoitus

Kuka arvaa, mihin ollaan huomenna menossa? ;)

Pukkikurre ja valuva Leevi

En meinannut millään jaksaa vääntäytyä tänään tallille, mutta sinne päästessäni heitin ekana karsinat ja haaveilin omasta hovikarsinansiivoajasta. Olisi niiiiiiiin luksusta, kun joku olisi aina siivonnut karsinat, laittanut ruuat ja punninnut heinät kun meitsi raahautuu tallille!

Kurre pääsi ekana juoksemaan liinaan ja olisi pitänyt tajuta kuvata Kurreakin. Kurre on juossut pessoassa kohtuullisen säännöllisesti sen hankkimisen jälkeen, mutta tänään tämä pikkuneiti päätti olla herkkäpeppu ja sain ihailla melkoista rodeota ensimmäisen vartin. Poni lähti koulun pikkukentällä kuin tykin suusta ja takajalat taisivat käydä maassa vain siksi, että ne saisi potkaistua entistä korkeammalle seuraavalla kerralla :D Kurre ei erityisemmin pidä mistään, joka koskee Hänen Korkeutensa herkkää takamusta, eli pessoan takajalkojen taakse tuleva kappale on iiiiihan hirveä. Arvatkaapa, miksei neidistä tehdä valjakkoponia.

Kun Kurre sai suurimmat raivarinsa kohdistettua pessoaan, alkoi se tehdä liinassa nätisti töitä ja polkea takaakin. Juoksutin tamman enemmänkin ajatuksella eteen-alas ja huomenna räkkään Fannia maneesissa.

Leevin pakkasin autoon ja uskaltauduin maneesissa sen selkään ilman satulaa, tosin köytin mattesin karvan loimivyöllä hiukan pehmentämään sen mukavan korkeaa säkää. Olin ihan varma, että Leevi heittää meikäläisen tantereeseen heti jos yritän tehdä jotain - vielä mitä! Tehtiin hyvä käynti- ja ravipainotteinen koulutreeni, laukka jäi tänään vain pariksi nostoksi.

Koska olen laiska ja Leevi päätti kakkia uralle, tehtiin käynnissä pohkeenväistöä uralta pois ja takaisin uralle pitkällä sivulla, voltit kulmiin ja pysähdys lyhyelle sivulle. Volteilla hain kunnon taivutusta sisälle ja tätä kautta kunnon taivutusta läpi kulman, pysähdykset tein lähinnä harjoituksen vuoksi ja väistöt ovat treenin alla. Alkavat muuten sujua pikkuhiljaa! Ei se väistö ole oppikirjamaista vieläkään, mutta ainakin sieltä tulee rehellisiä väistöaskelia ja pikkuhiljaa myös etuosa edellä, eikä nurinperin takaosa edellä.

Ravissa kääntelin paljon ympyröitä edelleen kunnon taivutuksella ja ratsastin paljon irti seinästä saadakseni Leevin kunnolla pohkeiden ja ohjan väliin. Tultiin ihan pituushalkaisijaa useampaan kertaan ja ihme kyllä, hevosen matoilu väheni ja se tuli oikeasti suorana sitä tietä! Kyllä me pikku hiljaa tästä saadaan koulupeli :)

Lopuksi päästin Leevin vielä irti maneesiin juoksemaan. Suurin osa ajasta meni joko piehtaroidessa tai pohjan nuuskuttelussa, mutta innostuessaan lensi myös peba aika komeasti... Laitoin jo omistajalle faceen videota herra vihikoirasta, kyseinen pätkä on videon viimeisenä :) Ja katsokaa, kuinka ponilta Leevi näyttää! Ja katsokaa myös tuota uskomatonta paikasta toiseen valumista. Voiko hevonen enää löysempi olla? :D

Vuoden viimeisiä viedään

Joulusta aletaan selvitä ja tulevaa vuotta juhlistetaan aivan näillä näppäimillä. Aiotteko te juhlistaa uutta vuotta jotenkin? Minä olen ylläripylläri iltavuorossa 22:15 saakka, mutta sen ei erityisemmin tarvitse tahtia hidastaa!

Mitä meidän hevosrintamalle? Viime sunnuntaina Fanni ratsasti Kurrella ja eräs kaverini kävi tyyppaamassa Leeviä. Keskityin Rosan ratsastamisen ajaksi Fannin koutsaamiseen ja harjoiteltiin erityisesti kulmien ratsastamista kunnolla niin, ettei poni vain luiskahda lapa edellä kulman läpi. Kurre ajohommien vuoksi kyllä kääntyy sujuvasti vain ohjasta vetämällä, mutta niin tehty käännös on ihan puhtaasti lapa-edellä-läpi-kulman ja sitähän me emme halua! Keskityttiin siihen, että ulko-ohja pysyi kunnolla kädessä käymättä välillä aina löysänä ja ponia käännettin nimenomaan ulkoavuilla ja taivutettiin kulmaan sisäjalan ympäri. Rakensin neideille puomeista neliön, jossa tuli nopeassa tahdissa aina uusi kulma ja Fannin oli koko ajan muistettava ratsastaa, jottei seuraava kulma mennyt ihan plörinäksi. Kun saatiin selässä istuvan neidin ajatus hommaan mukaan, alla oleva neiti toimi oikein kauniisti! Kurre on selvästi saanut paljon voimaa kantaa itseään, sillä se kokoaa itseään Fanninkin kanssa jo huomattavasti ylemmäs, kun Fanni saa avut kohdalleen. 

Kurrehan on täydellinen peili ratsastajasta - ala tapella sen kanssa, se tappelee vastaan. Pyydä kauniisti ja oikein, Kurre menee vaikka solmuun. Jos ratsastaja pyytää väärin ja rankaisee ponia, jos se ei tee ratsastajan ajatusten mukaan, saadaan aikaiseksi vain kaikkea muuta kuin ratsastajaansa palveleva poni. Kurre opettaa katsomaan peiliin ;) Kurren temperamentti ei anna väärässä kohdassa tapahtunutta komennusta anteeksi, eli tämän kanssa opetellaan tosissaan kiittämään oikeassa kohtaa.

Sunnuntaina oli myös Leevi maneesilla mukana ja ratsastin sen itse kevyesti alle, ennen kuin kaverini Rosa tyyppasi ruunaa. Samana päivänä talutin myös Timon veljentyttöä jonkin aikaa Kurren selässä ja jatkossa Iida saa kyllä ratsastaa Leevillä, Kurresta näki hyvin kuinka paljon se arvostaa alkeisratsuna toimimista... Eli ei yhtään. 

Maanantaina ratsastin itse kunnon koulutreenin maneesilla ja Leevi oli superhyvä! Alkukäyntien jälkeen verkkasin normaaliin tapaan laukkaa eteen, mutta tällä kertaa tein nostot pohkeenväistöpätkän jälkeen. Laukkaa eteen puolipitkin ohjin ja laukkojen jälkeen hetki ravityöskentelyä, molempiin päätyihin pääty-ympyrä ja reilu taivutus sisälle, pitkillä sivuilla asetus ja taivutus pätkässä ulospäin. Mulla oli tähtirissat kannuksina maanantaina ja sain Leevin niin rehellisesti pohkeen eteen, kuin ikinä mahdollista! Kannusta ei tarvinnut oikeasti käyttää, taisin peräti kaksi kertaa huomauttaa, jos meno oli muuttumassa veteläksi. Tein itse treeninä pätkiä kouluradoista, ihan perusjuttuja. Harjoitusravista pysähdykseen, muutaman sekunnin seis, peruutus, raviin. Pari kertaa laukannosto lyhyen sivun keskellä, pääty-ympyrä laukkaa ja suunnanvaihto lävistäjällä niin, että laukka pysyi yllä lävistäjän loppuun asti. Harjoitusravissa kaarevaa uraa kunnon taivutuksella sisään. Homma ihan oikeasti toimi! Ravista pysähdykseen on liike, mitä pitää hiukan treenata, sillä Leevi lähtee siitä tarjoamaan välittömästi peruutusta ilman rehellistä paikallaan seisomista. Tämän treenikerran pysähdys saattoi olla jännittynyt, mutta ainakin se pysyi paikallaan ilman askelia taakse tai eteen ilman pyyntöä!

Aaton ja joulupäivän Leevi sai vapailla ollessani töissä ja Tapanina kiipesin selkään, Ida tuli pitämään seuraa maastoon. Ja onneksi tuli... Olen kahden vaiheilla tuon sovitussatulan kanssa, sillä Leevillä on ollut naama nurinpäin muutamaan kertaan satuloidessa ja nyt maastossa ensimmäistä kertaa ruuna pukitteli niin, että pari kertaa meinasin oikeasti irtautua sieltä satulasta. Onneksi sain kiskottua aina ruunalta pään ylös, jolloin sain sen kaulasta tukea käsillä ja pysyin kyydissä. En tiedä, meneekö pukittelu kahden vapaan piikkiin, puristaako penkki jostakin vai oliko muuten vaan pukkipäivä. Leevillä on kunto noussut huimasti ja se näkee muutenkin vihreitä miehiä, mutta nyt jopa Ida myönsi sen takajalkojen käyvän aika pirun korkealla välillä. Kuitenkin eilen Annika oli samalla satulalla maastossa ja hevosherra oli ollut innokas, mutta pitänyt kaikki neljä jalkaa maan pinnalla. 

Hieroja tulee 2.1., joten sovittiin satulansovittajan kanssa katsovamme tilannetta siihen asti. Meillä on kuitenkin pikkuhiljaa otettu selvä tavoite - josko uskalletaan tammikuun lopussa Zilpan harkkakisoihin hyppäämään 60 cm ja 80 cm :) Jos 60 cm on täysi katastrofi, jätän kasikympin välistä, mutta... No, nuo esteet ovat Leeville niin matalia, että saan keskittyä jännittämään kisoissa oloa ja esteet ovat vielä hevoselle ylihelppoja. Jostakin on pakko aloittaa, vai miten se meni?

Postauksen kuvista kiitos Hennalle! Kuvat antavat osviittaa, mitä Kurre harrastaa tänään. ;)

Bonuspostaus: miten upotan youtube-videon blogiini?

Minulle on tullut muutama kysely, miten saan upotettua youtubeen ladatut videot blogiini. Tällä samalla tekniikalla upotan myös esimerkiksi Fintoton videokirjastosta Kurren starttivideot, eli toivottavasti ohjeesta on hyötyä useammallekin :)

Step 1: avaa blogisi kirjoitussivu sekä youtube-video, jonka haluat upottaa

Minä kirjoitan aina itse blogitekstin valmiiksi ja lisään videon viimeiseksi - näin saan koko homman toimimaan parhaiten, eikä video häiritse itse kirjoittamista.

Kun olet saanut kaikki tekstit valmiiksi, tsekkaa kohta johon haluat videosi tulevan ja klikkaa itsesi luo-tilasta HTML-tilaan.

Kun olet HTML-tilassa ja tiedät mihin kohtaan aiot videon laittaa, avaa haluamasi Youtube-video ja klikkaile videon alta kohdasta jaa, sen jälkeen upota ja saat tämänlaisen näkymän: 

Tästä pystyt muokkaamaan videon kokoa haluamaksesi vielä ennen koodin kopiointia. Huonolaatuinen video kannattaa upottaa pienempänä, hyvälaatuisen voi laittaa myös isompana. Itse tykkään katsoa vähän isompaa kuvaa jos mahdollista, eli valitsen yleensä ainakin tuon 560 x 315-koon.

Step 2: kopioi koodi ja liitä se blogiisi

Kopioi tuo videon koko-kohdan yläpuolella oleva koodirimpsu kokonaan, älä jätä siitä mitään pois. Nyt palaa takaisin blogin kirjoitussivulle ja sen HTML-näkymään ja lisää kopioimasi koodinpätkä haluamaasi kohtaan:

Koska minä haluan videon sijoittuvan blogini tekstialueen keskelle enkä vasempaan reunaan, keskitän videon vaihtamalla tuon div style="text-align: justify;" sanan justify sanaan center. Keskityksen voi tehdä myös luo-tilasta tasaus-napista, mutta minulle on jäänyt tavaksi vaihtaa tasaus molemmista reunoista keskelle käsin. Jos et tasaa blogissasi tekstiä molempiin reunoihin, sanan justify tilalla lukee left tai right, riippuen siitä, onko tekstisi tasattu vasemmalle vai oikealle.

Joka tapauksessa, kun olet saanut lisättyä tuon youtubesta kopioimasi koodinpätkän blogisi HTML-puolelle, voit palata luo-puolelle ja video ilmestyy jo luomistilaan näkyviin. Tämän jälkeen tallenna ja julkaise postaus normaalisti :)

Jos haluat esimerkiksi vielä jälkeenpäin vaihtaa videon kohtaa postauksessa, voit siirtää sitä kopioimalla koodirimpsun HTML-puolelta ja siirtää sen uuteen kohtaan. Älä säikähdä tässä vaiheessa, sillä blogger muuttaa youtubesta poimimasi koodin hieman eri näköiseksi, kuin jollaisena lisäsit sen blogiisi - no problem, video toimii silti normaalisti.

Step 3: valmis!

Toivottavasti tästä oli apua jollekulle!

Kysymyspostauksen vastauksia

Leevi näki pressun, jonka ohi oli ravannut jo... Kymmenisen kertaa?

Hyvää joulupäivää!

Joulukalenteripostaukset jäivät kahdesta kiinni omien ympäripyöreiden työpäivieni takia, mutta ensi vuonna olen viisaampi ja ajastan joulukalenterin loppuluukut jo aikaisemmin julkaisuun. Tänään vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin - kuvituksena Annikan ottamia kuvia reilun viikon takaa, kun testasin uutta satulaa ja ratsastin kevyesti Leeviä läpi maastojalkkareilla ja litimärällä kentällä. Makuutan hienosti käsiäni reisillä ja se on ainoa minkä itse näistä kuvista näen, working on it...

Hevosaiheiset kysymykset

Onko Leevi sun oma?

Ei ole oma, vaan ylläpidossa pitkällä sopimuksella.

Unelma?

Paha kysymys! Lottovoiton lisäksi jotakin niinkin arkista, kuin hyvin palkattu työpaikka, hevoset asustaisivat hyvissä puitteissa treenauksen kannalta ja saisin harrastaa kilparatsastusta joka senttiä laskematta.

Aikooko Kurre osallistua Russimestaruuksiin joku vuosi?

Toivottavasti! Jos vain on ratsastaja, joka haluaa ja jonka vanhemmat luovuttavat lapsensa haltuuni kisoihin pidemmälle - osakilpailut kun tuppaavat olemaan pk-seudulla, jonne meiltä on matkaa +- 3,5h.

Mihin mahdutat varusteesi, kun tunnut ostelevan uusia aika tiuhaan? :D

Arvaa, miksi rakastan omaa tallia ja omaa varustehuonetta ;D Kotona mulla on oikeastaan vaan omat (ratsastus)vaatteet ängettynä sikin sokin vaatehuoneen nurkassa olevaan lipastoon, hevosvarusteet ja ajovermeet olen majoittanut tallille. Ja kyllä, mulla on paaaljon tavaraa. Onneksi tilakin on vielä toistaiseksi riittänyt! Myönnän kyllä, että jos tallille muuttaisi nyt joku ulkopuolinen, olisi melkoinen projekti raivata hänelle tilaa.

Onko kukaan maininnut koskaan, että olisit liian vanha ajamaan russeilla kilpaa?

Ei itse asiassa ole. Epäilen silti, että moni ainakin ajattelee niin, jos vien tikkarit lapsilta... Enpä minä montaa vuotta todennäköisesti enää kilpaa aja. Luultavasti saan silti hiukan anteeksi, kun ajan vain Kurrella, en laina-ajokeilla.

Leevin ja sinun tulevaisuuden suunnitelmat?
Tähdätään ihan vakavalla mielellä kenttäkisoihin, tämänhetkinen katse siintää tutustumisluokissa. Aloitetaan yhteinen kilpaura ihan este- ja koulukisoista kokemusta ja kvaaleja hakien tuossa ensi vuoden puolella, kasvatan omaa itseluottamustani esteillä ja parannetaan yhteistyötä sileällä. Maan sulaessa aloitetaan maastoestetreenit ja ensimmäisiä kenttäkisoja ja harrasteluokkaa suunnittelen syksyksi, ehkä jopa jo kesäksi jos kaikki sujuu hyvin.

Aika näyttää, noustaanko yhdessä ratsukkona tuttaria korkeammalle tasolle. Ponnua Leevillä on, mutta kestääkö mun pää helpon kympin rataesteet?


Mikä on Kurren ennätys raveissa?
2.09,1ke ja 2.15,ake :)

Mikä on mieleenpainuvin ravikilpailu?
Turku 8.6.2013. Kurre kiisi suoraan talvitauolta voittoon Kumlaby Modulia vastaan. Minä en tehnyt mitään, poni hoiti homman kotiin. Se oli se tunne - itse opetettu poni pisti itsensä likoon eikä antanut tuumaakaan periksi.

Milloin Kurren ratsutus alkoi?
Kesäkuun 2013 lopussa, noin kerran viikossa. Välillä ollut viikon-parin tauko ja välillä pari kertaa viikossa.

Onko muut Suomessa asuvat russoriit tullut kysymykseenkään Kurrelle kuin Gemstone Aria?
Erityisesti ei-ravipainotteisista oreista löytyy hyviä vaihtoehtoja. Allgunnens Valdör (jos uusii lupansa) olisi aivan erinomainen rakenteellisesti ja myös sukunsa perusteella. Jabb KL on saanut samaten vakuuttavan numerorivin kantakirjaan ja Juter KL menee samaan kategoriaan. Nuoremmat orit Urgute ja Tells Korpral eivät myöskään olisi huonoja vaihtoehtoja. Olen vain ensisijaisesti katsellut Kurrelle ns. ravioria ja Gemstonella on starttaamattomuudesta huolimatta ravipainotteisempi suku, kuin äsken mainituilla oreilla.

Minkä hintaisissa valmennuksissa käyt?
30-45e suurinpiirtein. 50e on kipuraja, jonka voin välillä maksaa - Pauliina Marttilan valmennukset ovat 45e per päivä, mutta hän käy kerran kuussa ja pitää kerralla kahden päivän valmennuksen. Kesällä täyspäiväisesti töissä ollessa voin panostaa isommin, kuin talvella.

Tulisiko Kurren varsa myyntiin vai jääkö sinulle?
Aika näyttää :) Jos mahdollista, pitäisin varsan mieluusti itselläni. Ellei ole, myyntiin.

Tuntuuko sinusta koskaan, että olisit liian vanha ponihöperöksi?
Neverrrr!

Muut kysymykset

Missä opiskelet/työskentelet? / Mitä opiskelet?

Opiskelen Satakunnan Ammattikorkeakoulussa restonomiksi (matkailualan asiantuntija), olen töissä Restel-ketjun Shell-huoltoasemalla ja osa-aikaisesti Porin Ravit Oy:llä lehdistösihteerinä.

Tulevaisuuden ammatti?
Virallinen ammattinimike restonomi. Aika näyttää, mitä teen isona! En ole vielä aivan varma.

Minkälaisessa asunnossa asut? Asutko yksin?

Tällä hetkellä vuokralla noin 50 neliön keittiöllisessä yksiössä avomieheni kanssa. Etsimme omaa kaksiota.

Paras vuodenaika?

Kesä! Loppukesä oikeastaan. Kullanväriset viljapellot, lämmin merivesi, pikkuhiljaa pimenevät illat... <3

Harrastatko muuta kuin hevosia?

Opiskelu ja työt vievät hevosten lisäksi aika tehokkaasti kaiken ajan... Lasketaanko opiskelijabileet? Niitä harrastan ainakin 8) Haluaisin kokeilla crossfittiä ja tankotanssia, mutta ehkä ne saavat odottaa, kunnes olen valmistunut koulusta ja on oikeasti aikaa muuhunkin kuin hevosteluun.

Lempiruoka?
Olen kovin kaikkiruokainen, mutta vilja-allergikko - gluteeniton makaronilaatikko on aina hyvää. Syön kyllä lähes kaikkea nenäni eteen kannettavaa, jos vain voin. Ehkä kuitenkin nostan lempiruuakseni hyvin pannulla paistetun nieriän tai taimenen, viskillä maustetun sienikastikkeen ja uunijuurekset.

Onko sinulla autoa?
On. -09 Skoda Octavia. Vetoautona käytän isän Land Roveria.

Mikä on lempi herkkusi?
Kaikki, missä on sokeria. Onneksi syön huomattavasti vähemmän herkkuja nykyään, kuin ennen - gluteenittomat pullat ja vastaavat eivät ole yhtään niin hyviä, kuin vehnästä leivotut. Coca cola tölkissä on pahin paheeni tällä hetkellä.

Käsittääkseni olet parisuhteessa, mutta oletko kihloissa?
En ole. Vielä. Aion kosia avomiestäni, ellei mitään tapahdu muutaman vuoden sisällä ;)

Oletko itse käynyt hierojalla tmv.? Onko ollut hyötyä?
Käyn lähes säännöllisesti kraniosakraalihoidossa samalla hierojalla, joka hieroo myös Kurren ja Leevin. Kraniolla minut on saatu lantiosta suoraksi ja kropan vinouksia selvästi poistettu - kraniossa aion käydä jatkossakin. Hierojalla pitäisi myös käydä, sillä teininä murtamani solisluu vetää minua vinoon ja kipeyttää vastakkaista hartiaa ja lapaluun aluetta tehokkaasti.

Mielestäni myös ratsastajan tulee kyllä huolehtia omasta lihaskunnostaan ja -huollostaan. Omaa jumissa olevaa kohtaansa varoo väkisinkin ja oman kehon jännityksen heijastuvat hevoseen.

Parasta Joulussa?
Pakko sanoa tunnelma. En ole erityisen jouluihminen, meillä on peräti kaksi joulukoristetta tällä hetkellä kotona - mutta pidän jouluruuista, kuuntelen mieluusti joululauluja ja ihmisten iloisuus on mukavaa. Viihdyn myös väkijoukossa, eli  minua ei pahemmin ahdista jouluruuhkat.

Hyvää Joulua!

Luukku 21 - mitkä ovat parhaimmat ja huonoimmat puolesi hevosten kanssa touhutessa?

Toinen myöhässä julkaistava luukku noudattelee edellisen luukun kanssa samaa linjaa. Omia huonoja puoliani taitaa olla ainakin ajoittainen kärsimättömyys ja väsyneenä olen myös kiukkuinen, jolloin menetän hermoni helposti. Shock-poni opetti minulle rauhallisuudelle ihan uuden merkityksen ja sen, että parempi lopettaa alkuunsa ellei suju! Nykyään huomaan nopeammin, jos olen menettämässä hermoni ja käyn ennemmin laskemassa kymmeneen nurkan takana, kuin alan räkyttää hevoselle. Vaatii kyllä paljon saada minut oikeasti menettämään hermoni, mutta komennan kyllä hevosta asiallisesti tarvittaessa. Leevillä on minua suuresti ärsyttävä tapa unohtaa koko muu maailma, jos Kurre lähtee sen silmistä parivaljakon oltua yhdessä liikenteessä - treenaamme kärsivällisyyttä meille molemmille tässä tilanteessa.

Olen myös perfektionisti, hyvässä ja pahassa. Haluan tallilla asioiden tapahtuvan niinkuin minä sanon, minua ärsyttää ellen onnistu valmennuksessa ja vielä enemmän ärsyttää kun tiedän, että syy on minussa itsessäni! Vaadin itseltäni oikeasti aika paljon ja ärsyynnyn, kun en onnistu täyttämään omia odotuksiani. Tällä hetkellä suurin ärsytyksenaihe on puutteet estesilmässäni. Turhaudun helposti, kun en vain millään näe askeleita ja tuon hevosen kerta toisensa jälkeen huonosti esteelle. Tämäkään vain ei korjaudu ilman harjoittelua!

Hyvinä puolina nostan esille tarkan vainuni omien hevosteni suhteen sekä tietynlaisen rentouden, jolla olen saavuttanut monen hevosen luottamuksen helposti. Olen omieni kanssa hirveän tarkka ja reagoin todella pienistäkin merkeistä esimerkiksi soittamalla eläinlääkärin, jos epäilen hiukankaan jotakin olevan vikana. Kurren ainoat merkit selkäkivusta olivat hienoinen muutos toisen takajalan liikeradassa ja hiukan normaalista poikkeava käytös - isänikin piti minua hulluna rahantuhlarina, mutta onneksi Wilkku on kaltaiseni vainoharhainen ja samaa mieltä kanssani, että tutkitaan heti eikä viikon päästä! Uskon päässeeni monesta ongelmasta, kun hoidatan heti enkä jää odottelemaan.

Olen perusluonteeltani kohtuullisen rauhallinen, vaikka mainitsinkin väsyneenä hermojen menettämisen huonona puolena. Tämä on poikinut monen hevoshoidokin luottamuksen nopeasti, josta olen myös aika ylpeä. Rauhallisella ja määrätietoisella käsittelyllä olen saanut useita hevoskavereita, jotka eivät minun läsnäoloani kavahda :)

Luukku 20 - mikä on parhain ja huonoin puoli hevosessasi?

Taas törkeästi myöhässä! Syytän kellon ympäri kestäneitä työpäiviä.

Rouskutellen-blogin joulukalenterista löytyi idea myös tähän joulukalenterin luukkuun. Kurren luonteen analysointi on yksi suosikkiharrastuksistani :) Klikatkaa soimaan Robinin Puuttuva Palanen-kappale tuosta tämän tekstikappaleen yläpuolelta. Uu-uu se on sun näköinen!

Kurre on ollut minulla pian jo viisi kokonaista vuotta ja tunnen ponin kuin omat taskuni. Olen nähnyt sen kasvavan pikkuvarsasta itsevarmaksi nuoreksi naiseksi ja siitä edelleen aikuistuvan pikkuhiljaa. Kurre täyttää vasta kuusi vuotta nyt vuodenvaiheessa - minulle kaikki hevoset ikääntyvät aina 1.1., olivat ne syntyneet milloin tahansa - mutta silti Kurre on yksi fiksuimmista ja rauhallisimmista poneista, jonka olen ikinä tavannut. 

Kurre on itse asiassa niin mukava luonteeltaan, että välillä voi unohtaa sen olevan poni ja kaiken päälle tamma. Välillä taas... No, Kurre kestää komentamista oikeassa paikassa, mutta vetää melonin nenään jos kokee kohdanneensa vääryyttä! Ratsastaessa Kurre on huvittava, sillä se tilanteessa kuin tilanteessa kiukkuaa pukittamalla, jos sitä komentaa raipalla. Pienet korjaukset Kurre nielee kuten kuuluukin, mutta se osaa myös sikailla - ja jos siitä huomauttaa vähän kovemmin, neiti ottaa nokkiinsa. Koita siitä olla nauramatta, kun tämän kokoinen täti moonika kiukuttelee. Kurrella on selvästi huonoja päiviä ja silloin on parempi vain antaa neidille ruokaa ja lepytellä hänen korkeuttaan parhaansa mukaan. Jos Kurrelta vaatii tällaisena päivänä kunnon suorituksia, tulee melko varmasti molemmille paha mieli. Onneksi tällaista päivää ei ole vielä osunut ravipäivälle...

Kurren parhaita puolia on sen loistava työmoraali. Lähes aina se lähtee töihin tekemään todella töitä ja se on selvästi perua aikaisesta ajolle opetuksesta ja harjoittelulenkeistä jo 1,5-vuotiaana. Menen edelleen ponin ehdoilla, eli ei ole pakko jos ei yhtään huvita. Pelleilyä en katsele kärryjenkään edessä, vaan joko kävellään tai hölkätään huononakin päivänä, mutta myös Wilkku on kehunut ponia sen käytöksen vuoksi ihan alusta asti. Kun Wilkku menee selkään, tehdään töitä ja sitä ennen madellaan mamman perässä alkukäyntejä kävellessä. Kurre on myös loistavan kokoinen tukipuu raveissa, jota vasten nojata.

Ja se ehdottomasti kaikkein paras puoli? Kurre on niin äärettömän suloinen, että se saa aina kaiken anteeksi ja se on niin mamman kulta :)

Pikkuneiti 2v

Luukku 19 - miksi olet päätynyt juuri tähän rotuun?

Idea 19. luukkuun on saatu Rouskutellen-blogista!

Jos et saisi valita suosikkirotuasi, mikä rotu olisi seuraava valinta? Miksi?

Tässä luukussa puhun yllättäen gotlanninrussista. Miksi juuri gotlanninruss?

Tähän on helppo vastata. Halusin raviponin, mutta olin jo 16-vuotias - kilpailuoikeutta shetlanninponeilla olisi kestänyt enää kolme vuotta. Talli Poninhännän sivuilta löytyi myytävät-osiosta kaunis punarautias ruotsalaisori nimeltä Pommac. Muutama neuvottelu isän kanssa ja yhteinen projekti Pommac oli valmis alkamaan. Gotlanninruss oli ainoa järkevä valinta kilpaponiksi, joten alkuperäinen päätös oli helppo. Minulla oli alkuperäinen ajatus russista jääräpäisenä oman tiensä kulkijana ja odotin, mitä tuleman pitää oman ponin kanssa.

Pommac kumosi kaikki ennakko-odotukseni russeista olemalla äärettömän kiltti ja käsitellessä kuin ihmisen mieli. Vuosien kuluessa ja varsinkin ponin muuttaessa kotiin asumaan, sen luonteesta paljastui hienovaraisia vivahteita. Pommac oli kiltti ja toimi kaikkien kanssa, mutta se oli vieraiden ihmisten kanssa varautunut ja varovainen. Sen huomionosoitukset olivat niin pieniä ja huomaamattomia, että kesti kauan oppia lukemaan ponia kunnolla. Ne harvat kerrat, kun ponin kuuli hörisevän hiljaa - ne olivat korvaamattomia!

Kurre oli varsinkin varsana täydellinen vastakohta Pommacille. Kurre tuli luokse kovalla tohinalla hakemaan porkkanaa ja rapsutuksia, kiukutteli mielenosoituksellisesti jos kaikki ei mennyt neidin oman pään mukaan ja keplotteli itsensä tarhasta karkuun välittömästi kun selkänsä käänsi. Pikkuhiljaa Kurre rauhoittui kasvaessaan ja eräänä iltana tässä viime päivinä tajusin, että olen saanut Pommacin takaisin eri ulkokuoressa. Kurre on edelleen vähemmän varovainen, mutta kuitenkin hieman epäluuloinen vieraita kohtaan. Kurre hörisee ruualle, mutta kyllä se selvästi tunnistaa lähestyvän ihmisen jo askeleista ja on niin... minun ponini. Uskallan väittää, että meillä on Kurren kanssa ihan omanlainen suhde.

Mutta miksi se russi? Ensimmäinen russi tuli vähän niinkuin olosuhteiden pakosta - halusin ponin, jolla voi pärjätä B-lähdöissä. Pommac todisti minulle russien olevan todellisia moniponeja ja Kurre on jatkanut tätä käsitystä voitokkaasti. Toivoisin vain olevani itse lyhyempi! Olisin onneni huipulla, jos olisin 15cm lyhyempi ja voisin kilvanajon lisäksi ratsastaa Kurrella itse. Nyt saan jännittää ratsastusjuttuja kentän laidalla, mutta saan silti harrastaa ponini kanssa paljon enemmän, kuin osasin lähes viisi vuotta sitten toivoa. Minulle russi on täydellinen. Vaikken itse voi ratsastaa, saan viettää aikaani kärryillä ja jännittää kentänlaidalla. Saan käydä näyttelyissä - nykyään kohtuullisen huonolla menestyksellä - ja juosta ponia irtohypytyskujaan. Saan nauttia ponihetkistä talviaamuna ja kirota ponihetkiä vesisateessa :) En jotenkaan koe voivani harrastaa samalla tavalla hevosen kanssa. Hevoselta puuttuu se pieni jokin luonteesta, olisiko leikkisyys? On toki poikkeuksia, mutta tämä on minun kokemukseni.

Mikä sitten, ellei russi? Pakko sanoa, että valitsen kyllä puoliverisen. Raviurheilu on mukava harrastus, mutta hevosen kanssa se olisi enemmän tosissaan harrastamista. Haluan kilpailla, mutta hieman pienemmässä mittakaavassa. Ratsu on tässä tapauksessa minun valintani - sellainen, jolla riittää liikettä helppoihin koululuokkiin, ponnua reiluun metriin ja kokoa sen verran, etten näytä naurettavalta selässä. Suomenhevoset ovat lähellä sydäntäni, mutta suurikokoisen ja kapasiteetikkaan hevosen löytäminen olisi työn ja tuskan takana.

Muista myös kysymyspostaus!

Kysy! Ask! Fråga!

Kysymyspostauksen aika! 

Kysymyksiä saa esittää 23.12. saakka! :) Pidätän oikeuden olla vastaamatta liian henkilökohtaisiin kysymyksiin, mutta kysymysten ei tarvitse välttämättä olla hevosaiheisia.