Maanantaikuulumisia

Shockin laukka alkaa parantua - tänään haettiin jo oikeinpäin myös laukassa

Shockista ei ole ollut paljoa tarinoitavaa. Ollaan pitkälti maastoiltu, käyty kiipeilemässä ja tutustuttu Pinomäkeen. Välillä kaikki tuntuu olevan ihan kamalaa, mutta ilmeisesti poni alkaa pikkuhiljaa kotiutua :) Ratsastamaan lähtiessä on vähän vielä nihkeää lähteä pihasta, mutta pienellä kannustuksella rouva matelee kiltisti poispäin.

Eilen otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja päätin läpiratsastaa ponin kunnolla. Ajattelin alkuun, ettei tässä varmaan kauaa mene kun ollaan ponin kanssa viime aikoina löydetty yhteinen sävel kohtuu nopeasti, mutta niinhän sitä olisi voinut luulla... Lopputulos oli hiestä märkä poni ja kiukusta kihisevä ratsastaja. Tarkoitus oli mennä Pinomäen kentällä, joka sateen jälkeen on kohtuullisen ok lyhyelle ratsastukselle - hyttyset ajoivat meidät jääkiekkokaukaloon, jossa käydään esimerkiksi Kurrea yleensä juoksuttamassa.

Shockin keskittymiskyky itse asiaan oli täysi nolla. Koetin uraa pitkin, keskiympyrällä, pääty-ympyrällä, voltilla, millä vain, aina vain kytättiin ja kytättiin ties mihin. Pohkeista ei välitetty tuon taivaallista ja asetus vasemmalle, mikä se on? Poni puri pitkästä aikaa raivokkaasti kiinni vasemmalle, oikealla se saattoi jopa ihan vähän taipua. Otin kevyttä ravia ja istuen alas, laukkaa, suunnanvaihtoja, ei mitään vaikutusta. Koko ajan kytättiin jotain ulospäin eikä poni tuntunut huomaavan koko selässä istuvaa akkaa lainkaan.

Lopulta lähdettiin metsään vetosuoran päähän kääntöpaikalle, jossa tahkottiin ympyrällä molempiin suuntiin, kunnes poni tuli kuulolle ja alkoi toimia kaikissa askellajeissa. Heti kun lähdettiin ympyrältä kohti kotia, jatkui kyttääminen... Poni ei tuntunut kyttäävän mitään tiettyä, kulki vain koko ajan pää hieman oikealle kääntyneenä, täysin kuurona vasemmalle ohjalle. Luovutin ja marssittiin kotiin.

Tänään eilisestä sisuuntuneena satuloin ponin ja lähdettiin taittamaan tietä Wilkun kenttää kohti. Ja alla oli kuin eri poni! En löytänyt omia kannuksiani mistään - Shockilla ei voi käyttää raippaa, pelkää sitä kuollakseen - ja kävi hillitön tuuri, kun Wilkun tallilla oli porukkaa ja san pitkät pallopäät lainaksi. Yleensä käytän ponilla vasaroita, mutta pallopäät hoitivat homman hyvin. Shock on helposti hidas pohkeelle vaikka polkee alleen, jolloin mun on hieman pitkänä ponille helpompi käyttää pitkää kannusta, kuin lyhyttä tai olla kokonaan ilman. Saan helpommin avut perille, jalkaa ei tarvitse nostaa ollenkaan pitkän kannuksen kanssa. Välillä ilman kannuksia taas tuntuu tarvitsevan.

Tänään allani tosiaan oli suusta pehmeä ja kuuliainen poni. Ensin piti hiukan pöristä esimerkiksi kaivinkoneelle ja lantalana toimivalle siirtolavalle, mutta sitten kentän taika iski ja poni toimi todella hyvin. Koska poni toimi hyvin ja totta puhuen itseä ei suuresti huvittanut, ratsastin ponin pehmeäksi ja taipuvaksi ravissa ja laukassa ja lopetin siihen. Huomenna ajattelin taas jaksaa kentälle asti ja kasata muutaman kavaletin meille, jotta voidaan ottaa eka "estetreeni"! Shockilla on edelleen niin reippaasti mahaa, ettei kunnon hyppäämistä kannata harrastaa, mutta pientä mielenvirkistystä voisivat kavaletit tuoda. Saadaan vähän vaihtelua ja ehkä vähän mielenkiintoakin takaisin, sekä taas askel kohti vähän pienempää pötsiä. Jos me oikeasti päästäisi vaikka jo tänä kesänä ihan estevalmennukseen asti :)

Toivottavasti huominen meno olisi näin innostunutta - ponin osalta!

Saan toivottavasti vielä illan aikana Kurren Porin startin blogiin näkyville - laita mies asialle, pääset paljon vähemmällä ;)