Ratsutusleikkejä

Se on ikuisuuslaihdutuskuurilla... Se poni siis.

Viime maanantaina kiipesi armas ratsuttajamme W ponin kyytiin ja jatkettiin kouluratsastusharjoituksia. W:kin tykkää tuosta uudesta koulusatulasta kovasti ja vahvasti on harkinnassa, että yleis-Barnsby lähtee myyntiin, jos löydän jostakin Spaldingin yleis- tai estesatulan - tai jonkin vastaavan. Koulusatula sopii Kurrelle selvästikin yleissatulaa paremmin, eli taas kerran satulakaupoille...

W teki ponilla paljon väistöjä saadakseen pohkeet rehellisesti läpi sekä laukkaa. Laukka on Kurren sillä tapaa heikoin lenkki, että vaikka laukan laadussa ei ole sanomista, sitä ei saisi yhtään korjata laukassa. Laukkaa pitää siis vain ratsastaa ja vahvistaa, jotta siihen saisi oikeasti vaikuttaa. Pikkuhiljaa on alettu tehdä myös vastalaukkaa, joka on erinomainen tasapainoharjoitus. Livenä homma ei näyttänyt ihan näin vaikealta, mitä kuvassa :D Saimme hyvät naurut kuvaa katsoessamme, kuva ihan todella näyttää pahimmillaan juuri näin hirveältä.

Kurre on saanut todellakin reippaasti uusia varusteita viime aikoina... Satulan lisäksi ostin Eskadronin huopa-pintelisetin viininpunaisena (pintelit Fannilla valmennuksessa), Eskan turkoosin kouluhuovan, Hööksin perus tummansinisen kouluhuovan - hei, meillä ei ole yhtään kouluhuopaa muuten! - ja lisäksi poni sai vielä tämän postauksen kuvissa näkyvät uudet suitset kotikäyttöön. Haluan pitää ne ihanaiset valkovuoratut suitset siisteinä, joten ne siirtyivät valmennus- ja kisakäyttöön ja kotona puksutellaan nyt näillä Hööksin Carlingfordeilla. Perusnätit yleissuitset, hintaansa nähden ihan ok-laatuiset. Otsapanta nyt on sen näköinen, että timangit varmaan lentelevät varsin pian irti, mutta vaihdetaan sitten tilalle siistimpi. Kurren pää on tyhmän muotoinen ja sille eivät oikein muut kuin Hööksin suitset ole istuneet päähän, joten ei ollut myöskään paljon ponikokoisia vaihtoehtoja. Meksikolaisia olisi ollut, mutta meksikolaisella Kurre on selvästi huonompi...

Muistakaa pitää ratsastuskypärät päässä!

Ratsuttajamme on täysi-ikäinen ja päättää itse omasta kypäränkäytöstään.

Vastalaukkaa tyylillä "jaksaa jaksaa!"

Tarkkala 1.2.2015

Taas on valmentauduttu! Kurren koulusatula saatiin toppauksesta ja käytiin lauantaina tyyppaamassa sitä maneesilla, jotta Fanni olisi edes kerran sillä mennyt ennen valkkua. Poni kyllä tykkää satulasta ja kovaa! Ollaan viime valkun jälkeen keskitytty suoristelemaan Fannia satulassa, saamaan tytölle ajatusta istua takajalkojen päällä - kun sanoo näin, Fanni kääntää tiedostamatta lantion etukenosta pystyyn - ja haettu sitä ulkoavuilla kääntämistä ja sisäpohkeen läpiratsastusta. Tarkkala olikin sitä mieltä, että Fannilla on poni paljon paremmin jalkojensa välissä tällä hetkellä, eli jotain on osunut maaliinsa.

Valkussa verkkailtiin alkuun puoliksi itsenäisesti, käynnissä taivutellen ja kevyessä ravissa sama jatkui. Itse valkun aiheena oli väistättää takaosaa ympyrällä ulos käynnissä ja ravissa iso taivutus sisälle pienellä voltilla Tiinan ympärillä. Käyntiväistössä Kurre yritti vain jyrätä alkuun puolipidätteiden läpi, mutta Fanni sai hyvät täsmäohjeet ja molempiin suuntiin tuli hienoa väistöä ilman pienintäkään ongelmaa, kun pidäte meni läpi. Ravissa vasen kierros oli pätkittäin TODELLA hieno! Kurrelle oikea on vaikeampi kierros, vaikka ravureilla usein vaikeampi on vasen. Myös ravityöskentelyssä Fannille annettiin todellisia täsmäohjeita ja muistutettiin ihan oikeasti ratsastamaan joka askel, eikä unohtua matkustamaan heti kun poni tekee oikein.

Laukkaa nosteltiin hiukan isommalla ympyrällä edelleen Tiinan ympärillä ja löytyipä syy siihenkin, miksi Fanni nostelee oikeaan kierrokseen herkästi vasenta laukkaa. En ole itsekään sitä aikaisemmin nähnyt, mutta Fanni käytti käytännössä pelkkää ulkopohjetta nostossa - Kurre kiltisti nosti vasemman laukan, kun kerran käsky kävi :) Fanni on opetettu ratsastuskoulussa nostamaan laukka siirtämällä ulkopohje taakse ja tässä kävikin niin, että merkki tuli pelkällä ulkopohkeella, sisäpohje ei tehnyt mitään. Kurre taas nostaa laukan pelkällä sisäpohkeella ja painonsiirrolla. Seuraavan kuukauden läksyt siis tiedossa.

Tunnin isoin anti oli ehdottomasti Fannin ryhtiin puuttuminen. Fanni mieluusti istuu lysyssä kyljet kasassa ja kädet alhaalla, mutta ponissahan tapahtui ihan uskomaton muutos kun pilotti nosti kylkensä kantoon, aktivoiden syviä kantavia vatsalihaksia ja nosti käsiä ylöspäin, jotta kyljet mahtuvat oikenemaan. Fannia muistutellaankin nyt ahkerasti ihan arkielämässäkin seisomaan kunnolla suorassa, eikä saa leikkiä jauhosäkkiä. Tunnilla välikäynneissä Fanni yritti alkuun lysähtää kasaan satulassa, mutta nopeasti kuului tiukka käsky istua kunnolla :)

Kuva on kammottava, mutta Kurre alkaa nousta lapojen välistä pikkuhiljaa ja jaksaa jo kantaa kunnolla pätkissä :)

Tämä on SE hetki, kun kaikki nappulat olivat kohdallaan! Poni on rento, kantaa itsensä ja näyttää ihan kouluponilta.

POR harkkaestekisat 24.1.

Ristikkoluokan palkintojen jako, hieman ylpeä poni

Tällä viikolla Fanni on keskittynyt estekisojen lähestyessä opettelemaan, miten ratsastetaan jalka läpi ja jätetään ohja rauhaan. Olen pitänyt Fannille muutaman tunnin, ollaan treenattu paljon siirtymisiä ja ratsastettu sitä oikeaa jalkaa läpi sekä aktivoitu pilotin vatsalihaksia töihin. Kurre mieluusti sluibailee Fannin kanssa töistä, mutta tällä viikolla ollaan saatu oikeasti vähän tatsia hommaan ja sitä jalkaa läpi. En ole mikään pro tunninpitäjä, mutta pystyn tällaisissa asioissa Fannia neuvomaan edes jonkin verran. Koska poni on W:n kouluttama, tiedän suurin piirtein mistä nappuloista kuuluu painaa :)

Eilen suunnattiin Porin ratsastuskeskuksen järjestämiin harkkaestekisoihin. Laitoin Fannin ratsastamaan ponin paikalle, sillä paikan päällä oli tarjolla todella lyhyt verkka-aika. Meiltä on Poriin vain muutama kilometri, eli matka toimi hyvin alkuverkkana ja maneesissa päästiin suoraan laukkaamaan ja hyppäämään pari verkkahyppyä.

Kuvakaappaus videolta: poni tykkää!

Ratoina olivat ristikkoluokka ja parin eka yhteinen 50-60cm. Kurre ei ole paljoa ratana hypännyt, joten lyhyt, 7 esteen rata palveli hyvin ekoissa kisoissa :) Ekalla radalla Fanni unohti hiukan kääntää ykköseltä kakkoselle ja poni näkee esteen tosi myöhään, mutta kerää kiltisti itsensä yli esteen. Poni selvästi muistaa isommalla radalla esteiden järjestyksen - rata pysyi samana kaikissa luokissa - ja Fannilla ei ole paljoa sanomista radalla, kyllä poni selvittää. Kurre viihtyi jälkimmäisellä radalla hiukan reilu puoli minuuttia ja sillä ajalla selvittiin sijalle 12/19. Kotitreenissä otetaan asiaksi tuo ykköseltä kakkoselle kaareva linja ja hiukan tarmokkaampi laukka. :)

Onko lukijoiden joukossa yhtään innokasta bannerintekijää?
Laita postia viiputin@gmail.com, josko päivitettäisi banneri ajan tasalle.

Siltakorven valkku 18.1.

Fannilla ja Kurrella oli eilen ensimmäinen rehellinen estevalmennus yhdessä, tähän mennessä ollaan tehty pitkälti puomi-kavalettitunteja ja opeteltu tekniikkaa nuoren ponin kanssa. Kurren hyppykerrat on laskettavissa yhden käden sormilla, eli ei mikään kovin kokenut ratsukko :)

Kamerasta loppui heti ensi metreillä akku (olen tainnut ladata sen viimeksi ennen Niinisalon kenttäkisoja), joten kuvailin menoa puhelimella videolle ja lisään postauksen loppuun radanpätkän. Poni ja tyttö menivät oikeasti aika hyvin! Fanni tarvitsee paljon toistoja oikean laukan suhteen ja myös päästä hillittömästä kiireestä eroon, niin homma sujuu hienosti. Kurre on saksalaisittain koulutettu ja se pitää saada taipumaan jalasta, jonka Fanni vielä tahtoo välillä unohtaa ja jää sisäohjaan kiinni, jolloin Kurre nostaa vain vasenta laukkaa. Viimeisellä radalla laukatkin tulivat jo esteeltä laskeutuessa oikein, jota Fanni ei tainnut kyllä itsekään ihan huomata :) Lisää vaan valmennuksia, niin homma alkaa toimia hyvin ja päästään kisaamaankin sitä 50-60cm.

Kurre kyllä yllätti vähän sillä, että se oikeasti osasikin kerätä ne jalkansa ylös. Tähän asti sen hyppääminen on ollut ihan puhtaasti "APUA ESTE MITÄ PITÄÄ TEHDÄ" ja nyt pompittiin ihan sujuvasti. Kurre näyttää kyllä ihan laamalta kun se ei kulje oikein päin, mutta mitä toinen rumalle rakenteelleen voi. :D Ravissa se ei kyllä tajua hypätä vieläkään. Voi myötähäpeä, kun 125cm täyttä egoa toteaa ravaavansa ristikosta, jonka isommat hepat hyppäsi kiltisti. Kolisi, muttei pudonnut! Tarkoitus oli tosiaan hypätä ristikko ravista ja laskeutua laukassa, mitä nyt Kurre jatkoi tyynesti ravia.

Linkki videoon

Paluu blogin pariin

Hei pitkästä aikaa! Meillä on muuttunut moni asia, joista suurimpana Veikko on lähtenyt jo viime vuoden puolella uuteen kotiin. Kova ikävä jäi mahtavaa ruunaa, mutta aina ei saa mitä haluaa. Tästä syystä myös kadotin bloggausintoni joksikin aikaa - halusin rauhassa totutella ajatukseen, ettei Veikko tosiaan ole enää tallissa kun sinne koulusta marssin.

Tarkkalan valmennus joulukuussa

Blogi keskittyy tästä eteenpäin siis alkuperäiseen aiheeseensa, eli maailman parhaaseen Kurreponiin sekä neitokaisen parhaaseen kaveriin Lailaan, joka meillä luonnollisesti edelleen majailee. Laila on opetettu ajolle, se sai ensimmäiset ison hevosen kenkänsä jalkaan viikko sitten ja on siitä asti ottanut hokeista kaiken ilon irti painellessaan varsin riehakkaasti pitkin tarhaa.

Kurrella pyyhkii hyvin. Se klipattiin nakupelleksi jokin aika takaisin ja sitä ennen shoppasin sille avaruuspuvun! Uusi kaulakappaleellinen weatherbeetan violetti loimi näyttää ihan oikeasti joltain astronautin puvulta. Uuden tallitoppiksen lisäksi Kurre sai jo tuossa kesällä uuden, tutulta käytettynä ostetun mastan paksun ulkotakin ja tällä loimiarsenaalilla on pidetty pieni poni mukavan lämpimänä. Meillä klipataan myös mahanalunen sekä jalat, joten käärin ponin Porin tuuleen lämpimästi.

Suurempana ahaa-ostoksena on pakko mainita koulusatula! Ratsastustarvikeliikkeeseen tuli välitykseen maailman suloisin satula, 15" Spalding, joka sovitettiin, tehtiin tarjous ja penkki on nyt vielä topattavana, jotta maksimoidaan istuvuus :) Söpön satulan lisäksi ostin vielä söpömmän 50cm satulavyön, onhan kunnon koulusatulassa pitkät vastinhihnat. Fannilla ja Kurrella on Tiina Tarkkalan valmennusviikonloppu tulossa tämän kuun lopussa ja näen jo mielessäni viimeisen päälle söpön kouluratsukon, sillä hommasin shoppailuinnossani ponille viininpunaisen kouluhuovan ja yhteensopivat pintelit. Kiitos Eskadron, että teette myös ponikokoisia varusteita, myös pinteleitä.

Fanni ja poni osallistuivat ensimmäiseen oikeaan kouluvalmennukseen tuossa ennen joulua. Tiina Tarkkala käy Porissa pitämässä tunteja ja näki meidän ratsukon ekaa kertaa - ja tykkäsi ponista kovin! Kehuja saivat niin kaula, ravi ja laukka kuin myös kokoamiskyky ja luonne. Tiinaa yllätti erityisesti se, että poni ihan oikeasti treenaa aktiivisesti kärryiltä ja juoksee kilpaa, sillä se oli kyllä ihan täysi kouluponi valmennuksessa. Fannin istuntaa korjattiin valmennuksessa ja se selvästi vaikutti poniin, sillä heti  tytön suoristuessa poni loksahti peräänantoon ja suoritti tehtäviä tyytyväisenä. Kurre tosiaan palkitsee ratsastajan välittömästi oikeasta suorituksesta ;)

W on Kurrea ratsastanut taas säännöllisesti ja poni on paljon parempi mitä kesällä lomalta tullessaan. Kurrelle ei oikein seisominen sovi, se ei millään haluaisi palata töihin - kun taas säännöllisesti liikkuessaan se ei kestä seisomista, vaan sillä kiehuu helposti yli. Ajolenkit ovat olleet vähän jänniä viime aikoina, sillä poni ihan tosissaan tuntuu siltä, että menepä tekemään kärryillä jotain niin takajalat ovat sylissä. Koskaan poni ei ole potkinut, kerta se olisi ensimmäinenkin :)

Tein myös itse uudenvuodenpäätöksen, kävin pitkästä aikaa hakemassa salikortin ja palkkasin itselleni personal trainerin. Nyt minulla on aikaa (ja rahaa) treenata itseni huippukuntoon ja toivon mukaan koulusta valmistuttuani tie käy hevoskaupoille, jolloin olen itse parhaassa mahdollisessa kunnossa! Siivosin myös ruokavaliostani sokerin, palasin täysin gluteenittomalle ruokavaliolle - olen vilja-allergikko - ja vietän täysin tipatonta opiskelijaelämää. Sain tänään PT:n taputukset päälaelle, että hyvä tyttö.

Ratsastus ei ole elämästäni kokonaan loppunut, Ratsastan muutaman kerran viikossa erään tutun nuorella - jolla osallistun Siltakorven vauvaestetunnille sunnuntaina! jännää! - ja W on ruoskinut meikäläistä muutamaan otteeseen oman hevosensa kanssa. Ei tässä heppailu siis kokonaan ole jäämässä ratsastuksenkaan saralla, pitää vain kysyä, saanko tuosta nuoresta kirjoitella blogissa :)

Loppukevennys: kevään projektina on saada Fanni istumaan satulassa :D

Layla

suomenhevostamma, syntynyt 2013

i. Lars e. Tiroli ei. Turo 

omistaja Stuteri Cameriera

Layla eli kotoisammin ihan Laila vaan on tallin pysyvä vahvistus ja isäni pitkäaikainen haave. 2-vuotiaaksi kääntyvä vaaleanpunarautias neitokainen on toivon mukaan tulevaisuuden ravikuningatar ja suomenhevosten kenttämestari ( ;) hyvin suunniteltu on puoliksi tehty). Laila on jo nyt varsin komean kokoinen, selvää ravisukua edustava lapsukainen. Luonteeltaan se on kiltti, äärettömän utelias ja toimelias, mutta samaan aikaan hiukan arka varsinkin uusia ihmisiä kohtaan. 

Meillä saa seurata todellista saippuasarjaa pitkin päivää, sillä Veikko on Lailan paras kaveri, kun taas Veikko pitää Kurrea omana päävaimonaan. Laila saa ainakin toistaiseksi tyytyä jalkavaimon osaan Kurren pitäessä tarhassa jöötä itseään reippaasti isommalle Lailalle, joka on tähän mennessä kiltisti kumarrellut Kurren hirmuvallan edessä. Veikko toimii naisten erotuomarina - kun Kurre yrittää omia heinäkasan itselleen, lompsii Veikko tyttöjen väliin ja kaikki kolme mussuttavat tyytyväisinä samaa heinäkasaa. Meillä on siis kolmen kimppasymbioosi käynnissä, jossa kaikki selvästi tasapainottavat omalta osaltaan lauman dynamiikkaa.

Laila on virallisesti isäni hevonen, mutta minä hoidan hevosen perushoidon Kurren ja Veikon ohella päivittäin. Laila opettelee ravihevosen uran alkutaivalta paraikaa ja sillä ajellaan pikkuhiljaa kuntoa tässä läpi talven, mutta ensi kesän neiti viettää vielä lapsen elämää laitumella.

Kuvista kiitos Annika Linnainsaari!

Pimeässä maastoilun ABC

Syksyn pimeys on saapunut Suomeen ja tuossa ehdittiin jo nautiskella pikkupakkasista muutama päivä. Nyt on taas reilusti plussan puolella ja vähän väliä sataa vettä - ja ulkona on vaan niin uskomaton pimeys. Masentuneena tänään katselin koulun ikkunasta ulos, kun aurinko pikku hiljaa alkoi laskea ja ilta hämärtyä. Siinä sitten puettiin itselle ja hevoselle heijastimia ja tulipa kautta rantain mieleeni...

Käytäthän heijastimia maastoillessasi?

Meillä heijastinpakko koskee ihan jokaista, joka meidän hevosten kanssa yrittää kotiportin ulkopuolelle. Käytännössä meillä käytetään syyskuun puolivälin jälkeen heijastimia aina maastoon lähtiessä, päivällä hiukan pienemmässä mittakaavassa. Tänään puin Veikolle heijastinloimen ja itselleni heijastinliivin sekä otsalampun ennen lähtöä. Jos ilma olisi ollut hiukan viileämpi, olisin toppautunut vielä uudella investoinnillani sadechapseilla, joissa on heijastimet alareunoissa. Täällä on ollut jo monta päivää ihan hirveä ilma - tuulee niin, että tukka lähtee päästä. Käytiin Idan kanssa kävelymaastossa sunnuntaina ja silloin ilma oli paljon viileämpi, nuo edellämainitut chapsit pitivät jalat ihanan lämpiminä tunnin maastossa tuulesta huolimatta. Tykkään!

Sekä Kurrella että Veikolla on kuvanmukainen Hööksistä ostettu heijastinloimi, Kurrella pinkki ja Veikolla kuvan keltainen. Tämä loimi on niin uskomattoman hyvä, ettei sitä hevillä vaihdeta! Tämä näkyy pitkälle ja verrattuna Horzen samalla idealla olevaan heijastinloimeen, tykkään tässä loimessa irrotettavasta etukappaleesta tosi paljon. Päivällä maastoillessa yleensä jätän etukappaleen kotiin, iltahämärässä se on ehdottomasti mukana. 

Otsalamppu on minun makuuni oleva turvavaruste myös ilman sen tarjoamaa valoa pimeässä metsässä. Kuljen paljon autotien reunassa ja otsalamppun avulla ratsukko näkyy vastaantulevalle autolle huomattavasti aikaisemmin, kuin pelkkien heijastimien kanssa. Varoittelen myös takaa tulevia olemassaolostani otsalampun avulla, katson tarkoituksella kunnolla taakseni aina kun havaitsen auton lähestyvän. Täällä liikkuu paljon hevosiin välinpitämättömästi suhtautuvia autoilijoita, mutta kunnolla heijastimin ja otsalampun kanssa varustautuneena olen kohdannut ainoastaan erittäin ajattelevaisia ja varovaisia autoilijoita!

Rakkaat ihmiset, käyttäkää heijastimia, mieluummin turhaankin. Hevonen maastoutuu lähes poikkeuksetta jo päivänvalossakin taustaansa ja autoilija havaitsee ratsukon paljon, paljon aikaisemmin huomiovärien ja heijastimien ansiosta. Arvostakaa omaa ja kanssaihmisten henkeä tekemällä itsestänne todellisia välkkyviä joulukuusia.

Maijan estevalmennus

Eräs sunnuntai Yyterissä

Postauksen kuvituksena random puhelinkuvia viime ajoilta, sillä valmennuksessa ei ollut kameraa mukana :)

Eilen oltiin Veikon kanssa rääkättävänä pitkästä aikaa Maija Yli-Huhtalan silmän alla. Kyllä minä vaan pidän Maijan tunneista! Tunneilla tehdään paljon tekniikkaharjoituksia ja kotiin valuin makaronijaloilla. Veikko on kuuma kaveri ja vaatii paljon jalkaa, välillä oikeasti sattuu kun hallitsee hevosen jaloilla ja vatsalihaksilla. Odotin puoliksi kauhulla valmennusta, sillä Veikko on ollut ihan hullun kuuma kotona ja suurin osa ajasta on ollut herran rauhoittelua kaikenlaisten väistöjen ja kiemurtelun parissa, mutta valkussa ruuna oli koko ajan tosi mukana hommassa. Unohdin vaihtaa kotisaappaani oikeisiin ratsastussaappaisiin eli kannukset (söpöt 1cm ponipallopäät) jäivät kotiin, mutta tulipahan oikeasti ratsastettua hevonen pois pohkeen takaa, jossa se alkuun olisi vähän viihtynyt.

Aloitettiin perus verkalla, ravia ja laukkaa eteen-alas molempiin suuntiin, laukka kevyessä istunnassa. Puomityöskentely aloitettiin nopeasti ja homman nimenä oli kolme puomia 11m välein, joissa ensin ensimmäinen väli hidastaen ravia ja toinen reippaasti eteen, jonka jälkeen pitkä sivu avoa tai vastataivutusta ja uudelleen. Kun kaikilla sujui puomit näin päin, otettiin ensimmäinen puomiväli askelta venyttäen ja seuraava hidastaen. Veikko oli ihan tykki tässä! Mietin vaan siinä tehdessäni, etten olisi ikimaailmassa saanut Leeviä niin hyvin tulemaan takaisin melkein keskiravin jälkeen. Meinasin kuolla jo tässä harjoituksessa, sillä olen tottunut nyt tuuppaamaan koulua koulusatulalla ja nyt estesatulassa hieman erilainen asento aiheutti tällaiselle vanhalle ja raihnaiselle hillitöntä keskittymistä ilman jalustimia. Asiaa ei auttanut se, että nuo kotisaappaani tahtovat pudota jalasta ilman jalustimia :)

Laukassa puomeja tehtiin ensin kolmella askeleella, sitten 3 ja 4 askelta, lopulta molemmat välit 4 askelta. Puomit kun sujuivat, tultiin vaemmalta n. 70cm pitkän sivun suuntainen pysty, josta tiukka kaarre vasemmalle ja vinossa oleva pysty, josta taas tiukasti oikealle ja pitkän sivun suuntainen okseri. Tiet eivät saaneet olla niinsanottuja uusintateitä, vaan hevosten tuli kääntyä sisäpohkeen ympäri ja hypätä vinopysty suorana. Vinopystylle käännettiin joko hiukan tiukempi tie tai kun Veikko teki hieman lennokkaampaa laukanvaihtoa kovaa ja korkealta-meininkiä, oli pakko kääntää hiukan laajempi tie - tosin se tiukempi tie oli helpompi hevosen suoristamisen kannalta. Kiva harjoitus, laittoi todella ratsastamaan.

Misterin päiväruokahetki

Loppuun tultiin rataa. Aloitettiin puomeilta, 3 askelta molempiin väleihin. Jatkettiin tuo yllä kuvailtu kiemura edelleen kunnon teillä, okserilta 5 askelta toiselle okserille, sitten tiukka oikea ja vinopysty, josta 6 askelta kaarevalla ulkotiellä kiemuralla olleelle okserille. Tästä jatkettiin kiemurauran vinopystylle toisesta suunnasta, kaareva ulkotie 6 askelta toiselle okserille ja lopuksi vielä yhden askeleen sarja, josta 4 askelta viimeiselle pystylle. Tuo sarja oli paha, sinne oli tultava seinää nuollen, sillä lähestyminen oli todella lyhyt! 

Minulle tuotti ongelmia okseri-okseri linja, en nähnyt yhtään askelta sisälle, enkä saanut ratkaistua väliä ajoissa ja Vepe tökkäsi pari kertaa toiselle okserille. Sitten totesin että perhana, tehdään siihen se kuusi jos ei muuten suju. Sen jälkeen tultiin sujuvasti viidellä, kun sain vihdoin ekalle okserille isomman hypyn sisään ja sujuvamman viisi väliin. Tulin radan jälkeen vielä tämän linjan uudelleen ja siinä meinasi jäädä jo ahtaaksi, kun Veikko oli aivan liekeissä ja meitsi roikkui harjassa jotta pysyin mukana :D Meillä alkaa esteratsastus pikkuhiljaa jo jopa hiukan sujua! 

Maailman paras poni <3

Long time!

(c) Emma Peltonen

Hej igen! Kaikkia mahdollisia kieliä heti kärkeen. Hauska huomata, että rekisteröityneet lukijat ovat edelleen lukijoina, vaikken ole postannut aikoihin. :)

Meillä sattuu ja tapahtuu. Starttasin pari viikkoa sitten Niinisalon kenttäkisoissa ja tehtiin Veikon kanssa elämäni paras koulurata - oli tunne, että ihan oikeasti tehtiin sitä rataa hevosen kanssa yhdessä, enkä vain käskenyt hevosta tekemään tehtäviä. Veikko oli suoraan sanottuna hirveä ratsastaa koko viikon ennen kisoja, roikkui pohkeen takana ja rullasi pahasti edestä käyden kuumana. Tuntui, että vaikka mitä tein, en saanut sitä pohkeen eteen. Lähdin kisoihin aika masentuneella fiiliksellä, mutta Vepe otti ja yllätti - se oli mahtava ratsastaa kisoissa. Tarvitaan raviohjelmaan paljon tasaisuutta lisää, mutta Veikko oli rento! Sillä oli kaula! Se kuskasi meikäläistä vain yhden kirjainvälin, toisen laukan jälkeen tulee yksi väli ravia ennen keskikäyntiä. Veikon ratsastus on kuin kuntosalilla käyntiä, se vaatii hirveästi keskivartalon tukea, jotta paketti pysyisi kasassa. En laukan jälkeen saanut pakettia heti kasaan ja Veikkohan käytti tilaisuuden hyväkseen! Juuri valitin, että välillä on ikävä Leeviä, joka oli niiiiiin yksinkertainen ratsastaa Veikkoon verrattuna. :D Ei meidän koulu tosiaankaan vielä täydellistä ole, lopputuloksena oli 61,67%, eli -57,7 pojoa.

(c) Piia Mäkelä

Estekoe Niinisalossa tehtiin puhtaasti, hiukan kovaa, mutta suurin piirtein yhteistyössä. Maasto oli uskomaton! Sain Veikon oikeasti rauhoittumaan maastoon ja tultiin maaliin ajassa 2.49 ihanneajan ollessa 2.53! Vauhti tuntui selkään ihan matelulta, mutta kerrankin sain todella arvioitua sen vauhdin oikein. Maasto tultiin puhtaasti ja lopputuloksena sija 11/41, viimeinen sijoittunut! 

(c) Piia Mäkelä

(c) Piia Mäkelä

Häpeän silmät päästäni, mutta tässä kuvassa on tahatonta komiikkaa!
(c) Piia Mäkelä

(c) Emma Peltonen

Niinisalo oli kauden viimeinen kenttäkisa ja katseet on ensi kaudessa. Hyppäsin tuttarin esteet viimeistelytreeninä noihin menneisiin kisoihin, todennäköisesti tehdään luokkanosto tuttariin heti keväällä. Nyt talvikaudella keskitytään paljon perusratsastukseen ja perusjumppaan, jotta saadaan raviohjelmaa parannettua ja ennen kaikkea takaosaan voimaa. Veikolla todettiin kesällä lievähkö shivering, kun kiropraktikko Raine Mäkelä hoiti ruunan. Shivering on itselleni uusi juttu, mutta tuttu myös hevoshierojalleni ja ruunaa hoidetaan myös kraniosakraaliterapialla. Talven pääjuttuna onkin pikku hiljaa kehittää voimaa taakse, joka auttaisi shivering-oireissa huomattavasti. Vepe on hiukan haluton ottamaan takaosaa rehellisesti alle, osittain voimattomuuden ja osittain shiveringin takia. Mennään hevosen ehdoilla eteenpäin. Nyt keskiviikkona hypätään Yli-Huhtalan tarkan silmän alla ja minä keskityn hillittömään vatsalihastreeniin (ja laihdutuskuuriin...) kotona. 

Kurrella menee hyvin, se on karvainen ja lihava! Poni loukkasi jalkansa sähkölankaan reilu viikko sitten, mutta jalka on parantunut hyvää vauhtia ja neiti on nauttinut saikkuilusta. Heti kun sitä voi taas liikuttaa, se on kyllä klipattava... Mistä tuota karvaa riittää? 

Kurre on nykyään lapsenvahti. Isäni osti keväällä -13 syntyneen suomenhevostamma Laylan (i. Lars), joka on ihan Laila vain. Laikku opettelee tavoille Kurren ja Veikon komennossa. Tamma on kiltti, mutta vähän turhan utelias ja joka paikkaan nenänsä työntävä. Pian aloitetaan ajo-opetus, kun isä saa hankittua hevoselleen tarpeeksi suuret suitset. Minun ponisuitseni eivät ihan sovi tuohon nyt jo full-kokoiseen päähän... Lailasta on tulossa suomenhevoseksi varsin iso, se on reilusti takakorkea tällä hetkellä.

Lapsenvahti ja sylivauva

Pyrin jatkossa päivittämään blogia kerran-pari viikossa. Kuulisin taas kerran mieluusti lukijoiden mielipiteitä, millaisia postauksia lukisit mieluusti? Raportoinko vain, kun on oikeasti tapahtunut jotain tyyliin valmennus tai kisat, vai kerta viikkoon jotain perustreenipostausta kuvien kera?

Löytyykö Porista innokasta kuvaajaa, joka haluaisi välillä käydä kuvaamassa treenejä? :)

Vakiokuvaajani Annika on ikävän työllistetty nykyään.

Loppuun vielä Niinisalosta videot - parantele laatua ratasmerkin takaa :)

Kari Nevalan valmennus

Itseluottamuksen puute.

Viime tiistaina hyppäsin ensimmäistä kertaa kuukauteen venähtäneen kylkeni takia ja löysin itseni ja Veikon Kari Nevalan valmennuksesta. Hyppäri jännitti etukäteen, koska

1. hyppytauko
2. lyhyt yhteistyö Veikon kanssa esteillä
3. miten meidän käy?

Alkuverkka meni vielä ihan mukavasti, taivuteltiin hevosia pienillä volteilla ja väistätettiin erilaisilla väistöillä. Veikko kävi alusta asti tosi kuumana ja tuntui olevan superinnoissaan päästessään hyppäämään ja pörräsin sen kanssa ympäri kenttää jutellen sille koko ajan mukavia. Laukkaverkassa tehtiin samaa hommaa edelleen ja haluttiin hevosia hyvään kontrolliin ja rennoiksi. Veikko rullaili aika paljonkin edestä, sitä se tekee kuumuessaan ja silloin sen löytää herkästi pohkeen takaa.

Kentällä oli yksittäinen pysty, 21,5m pysty-okseri-linja ja pysty-pysty-okeri kolmoissarja. Verkkahypyt yksittäiselle pystylle ja linjan okserille menivät ok ja homma tuntui vielä ihan kivalta, mutta linja tuotti meikäläiselle ongelmia. En jotenkaan tahdo hahmottaa Veikon laukan pituutta ja joko olisin tullut linjan mielelläni neljällä tai kuudella(??) kun oikea askelmäärä olisi viisi. Arviointivirhe johtikin kieltoon okserille ja siinä vaiheessa alkoi paineet nousta. Yhtäkkiä olin aivan lukossa ja keskityin lähinnä pelkäämään esteitä.

Ärsyttää ihan superhyperpaljon, etten vaan saa päätäni kasaan. Kun alan jännittää, puristan polven kiinni ja kadotan tasapainon hypyssä. Pienillä (estetyypistä riippuen n. 90cm ja alle) esteillä tätä jännittämistä ei oikeastaan ole lainkaan, mutta tietyn korkeuden jälkeen menen lukkoon, unohdan ratsastaa Veikkoa vaan alan tuupata Leeviä ja Veikko kieltää, kun paineistan liikaa. Veikon kanssa riittäisi, että keskityn pitämään sen väleissä paketissa ja kohtuu rauhallisena ja antaisin hevosen hoitaa sen hyppäämisen. Leevin kanssa siihen ei vaan voinut luottaa, vaan joka ikinen askel piti ratsastaa loppuun asti ja esteillä varsinkin viimeiset kaksi askelta piti varmistella, ettei vauhti hiipunut täysin.

Lopputunnista sain taas hiukan kasattua itseäni, vaikka edelleen takerruin satulaan polvilla. Wilkku hypyttää meikäläistä huomenna aamusta, jotain helppoa ja kivaa, jotta saan itseluottamustani vähän takaisin ja toivottavasti selviän Kangasalan rataesteistä. Selvä päävika meikäläisellä, koska teen maastossa sen kummemmin miettimättä sitä mitä käsketään ja pystyn rentoutumaan, mutta rataesteillä on jostain syystä jokin mörkö tällä hetkellä. Varsinkin, jos kolmoissarjan C-osa nostetaan yli metriin ja sanotaan, että väli voi olla hiukan ahdas.

Jatkan harjoittelua, hampaan puremista. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, itseni suhteen.