Ensimmäinen oikea kevätpäivä - riisuin Kurren ja Leevin nakuiksi nauttimaan auringosta ja lämmöstä! Kesä tulee!
Nyt vihdoin piitkä selostus viime viikoista. Koulun kanssa pitää kiirettä, saatiin selvästi sluibailla koko syksy ja homma pysyi helppona ja kevyenä. Nyt niskaan onkin vierinyt runsaasti aikaa vieviä ryhmätehtäviä ja olen lisäksi saanut tehdä muutaman paritehtävän yksin, kun parini on ilmeisesti lopettanut koulun. Tähän cocktailiin vielä vähän töissäkäyntiä ja ratsastusta, niin on loppunut tunnin vuorokaudesta :)
Palatkaamme siis viime viikkoon. Viikko sitten maanantaina Raine Mäkelä käsitteli Leevin ja ratsastin tiistaina ruunan kevyesti kentällä. Leevi on ollut nyt hiukan hassu ratsastaa, ei huono muttei myöskään mikään ihan superhyper. Se oli ennen Rainea selvästi peppu vinossa oikealle, nyt peppu on suoremmassa mutta selkään tuntuu enemmänkin vasemmalle vinolta. Vasen laukka tuntuu selkään pyörivän paremmin ja vähemmän työläästi. Jatkamme kiropraktiaa ja toivon mukaan jonakin päivänä Leevi olisi vielä rehellisen suora, tai ainakin paljon vähemmän vino.
Torstaina kävin kunnon laukkamaaston ja se oli yhdeltä osaa virhe - meillä oli pitkästä pitkästä aikaa kunnon maasto Leevin kanssa kahdestaan ja nautiskeltiin vauhdista, kunnes mamma ei meinannut päästä seuraavana aamuna sängystä ylös. Perjantaina hyppäsin lyhyttä radantynkää sunnuntain kisoja varten ja homma oli kyllä lähes katastrofi. Minulla särki selkä niin pirusti torstain maastosta, etten saanut millään pidettyä pakettia kasassa ja jätin hevosen yksin juuri, kun se olisi tarvinnut apua. Tiedoksi, jos joku ei tiedä: meikäläisen selässä on oikeastaan kaikki vikana, mikä on mahdollista yhden selän kanssa alkaen välilevynpullistumasta ja -rappeumasta ja päättyen reumaan.
Lauantaina huhkin 15h työpäivän työkavereiden sairastaessa ja Annika kävi kevyessä maastossa, sunnuntaina suunnattiin Huittisiin hyppäämään 80 cm + 80 cm. Kisoissa menikin mukavasti koko päivä, sillä mukaan lähtenyt Ronja soitteli lauantaina luokan alkamisaikaa ja oltiin sen perusteella paikalla - kisat olivatkin sellaisen tunnin myöhässä ja myöhästyivät koko ajan lisää. Leevi käyttäytyi koko päivän superhienosti ja oli rauhallinen oma itsensä kisaradan ulkopuolella, mutta varsinkin ekalla radalla kuskasi meikäläistä kuin rättiä!
Olen katsonut ratoja videolta sormieni lomasta useampaan otteeseen ja Wilkku analysoi hommaa videolta maanantaina matkalla Ypäjälle. Eka rata on parempi kuin toka, vaikka vedetään perusradalla lahjakasta (ja hämmästyttävän tasapainoista) vastalaukkaa - rytmi on parempi ja hypyt lähtee paremmasta kohtaa. Ekalla radalla Leevi ei kuunnellut meikäläistä tuon taivaallista, vaan lähinnä osoittelin nenän seuraavalle esteelle ja pyrin pysymään mukana. Hyvistä yrityksistä huolimatta ruuna ignoorasi pidätteet täysin ja laukan vaihdon yritykset kaikuivat kuuroille korville, mutta hevonen eteni ihan itse innoissaan ja hyppäsi hyvin. Ekan radan toinen hyppy näyttää mielenkiintoiselta, sillä ruuna kyttäsi esteen vieressä olleita sokeripaloja minkä kerkesi. Nuo sen kyttäyshypyt tuntuvat muuten selkään todella jännittäviltä! Uusinnassa Leevi lopullisesti unohti pidätteen merkityksen ennen ensimmäistä estettä ja askel toi liian lähelle ensimmäistä okseria, jolloin otettiin puomi mukaan.
Toisella radalla ruuna tuntui alkuun paremmalta, mutta radan alku näyttää paljon ekaa rataa vaivalloisemmalta videolta katsottuna. Odotin ruunan kyttäävän sateenkaaria vitospystyn alla sekä sarjan sokeripaloja ja itse asiassa yksi radan parhaista hypyistä tuli sille sateenkaaripystylle. Sarjalle lähdin työntämään A-osalle hiukan liikaa, jolloin meinasi B-osan jälkeen taas lähteä mopo käsistä ja kaareva ura viimeiselle esteelle vedettiin melkoisen kiemuran kautta, josta syystä puomi mukaan. Harmitti ihan superhyperpaljon, koska mokasin itse niin lahjakkaasti tämän toisen radan. Hevonen teki sen, minkä käskettiin.
Maanantaina oli vuorossa Ypäjällä hallimaastoesteet. Lähdin Wilkun kyydissä, Wilkku hyppäsi omillaan ja koutsasi minua ja Leeviä siinä sivussa. Treenailin samalla kuorma-auton ajoa, jotta selviän kuorkin kanssa Ruotsissa :) Olen ajanut viimeksi kunnon kuorkkia autokoulussa, mutta olen suhannut yhdistelmän kanssa enemmän kuin kotitarpeiksi, eli hevosten kanssa ajoa ei tarvitse harjoitella. Lähinnä käsivaihteet ja pumppujarrut vaativat pitkästä aikaa totuttelua.
Ypäjälle selvittiin kuskista huolimatta, kaikki hevoset seisoivat omin jaloin vielä Ypäjälläkin ja Haimilla reippaasti kopukkaa valmiiksi ja halliin. Olen hymyillyt kuin hangon keksi maanantaista asti, sillä meillä on Leevin kanssa ihan mahtavaa! Nyt, vihdoin, kuukausien jälkeen sain Leevin laukkaamaan sellaista laukkaa, että kääntelin sen sen kummemmin miettimättä kohti kiinteitä esteitä ja nautiskelin kyydistä. Leevi oli aivan liekeissä, sillä nyt meiltä oikeasti katosi pari kertaa jarrut! Hypättiin pikkutukkeja ja paria tuttarin estettä, kerran ajeltiin ohi allaolevassa kuvassa esiintyvästä esteestä kun paineistin hevosta liikaa sen tullessa tyhjään paikkaan. Seuraavalla kerralla komea leiskautus yli ja me niin selvittiin voittajina!
Olen tullut siihen lopputulokseen, että Wilkku valaa meikäläiseen ihan tolkuttoman itseluottamuksen ja jos käsky käy, käännän seuraavalla obstaakkelille sen suurempia miettimättä. Joo, kävi ennen ensimmäistä verkkahyppyä pikkutukille mielessä, että näistä ei sitten ihan oikeasti puomit lentele. Sitten hyppäsin sen tukin, kaasutin vielä hiukan lisää ja keskityin lähinnä nauttimaan menosta. Teini-iän mukakouluratsastaja taitaa todella vaihtaa lajia vähän vauhdikkaampaan, en nimittäin malta odottaa seuraavaa maastoestekertaa!
