Luukku 15 - kirjoittajana Fanni

Pyysin rakkaita ratsastajiani ottamaan osaa blogijoulukalenterini kirjoittamiseen ja tänään ensimmäisenä vierailevana kirjoittajana toimii Kurren ratsastaja Fanni! :) Postauksessa mukana video tältä päivältä. Videolla näkyy niin hyvät kuin huonotkin pätkät ja lopussa myös niin ponin kuin Fannin elämän ensimmäinen reipas peltolaukka! 

Fanni on oppinut nopeasti tyylin, jolla Kurrea pitää ratsastaa ja kehittyy isoin harppauksin. Meno on vielä epätasaista, mutta se on odotettavaakin tässä vaiheessa. Kurre rankaisee heti katsomalla yläkautta silmiin, jos ratsastajan pohje irtoaa hetkeksikin kyljestä tai ohjastuki katoaa, eli tämä on ollut suuri muutos verrattuna luonteeltaan tasaisempiin tuntiponeihin. Päästetään kuitenkin Fanni ääneen:

Kaikki alkoi siitä kun minulta kysyttiin paino ja pituus. Vastasin ja minulle sanottiin "Haluaisitko alkaa ratsastaa/kisaamaan yhtä ponia?" Päässäni pyöri vain asia ja sanoin että mietin asiaa äidin kanssa. Ensin tietysti itselle tuli mieleen ettämiten koulu lähtisi pyörimään, vielä kun oli yläaste edessä. Mietin joka päivä asiaa ja sain päähäni vastauksen. "Enhän minä voisi sanoa ei, tämähän olisi mahdollisuus".

Viikkojen kuluttua menin koittamaan Kurrea. Poni oli ihastuttavan näköinen. Toivoin etten kokisi pettymystä ratsastettaessa. Pettymystä en kokenut. Ensin tietysti tuntui oudolta, mutta ei kamalalta. Tein päätöksen ja aloin ratsastamaan Kurrella. Olen käynyt jo kaksi kertaa Wilkun valkussa ja kerran koulukisoissa.

Minä odotan innolla ensi vuotta. Joko pääsisimme esteitäkin hyppäämään ja edistymään koulussa lisää :)

Tutustu myös Fannin omaan blogiin!

Luukku 14 - Sanna Siltakorven valmennus

14. luukku on akateemisesti päivän myöhässä, sillä eilen makasin raatona sängyssä ennen valmennusta - ja myös sen jälkeen. Onnistuin hankkimaan vuosisadan flunssan pari päivää sitten! Eilen aamulla nousi pieni kuumeenpoikanen, mutta päätin siitä huolimatta lähteä illasta hyppäämään Sannan valkkuun. Onneksi menin, sillä tänään kuumeesta ei ole enää tietoakaan.

Meillä on traileri palautunut kotiin, mutta edelleen autottomana pääsin onneksi kulkemaan Wilkun kyydillä maneesille, eikä tarvinnut ratsastaa pilkkopimeässä. Aikatauluissa oli pienenpieni sekaannus, joten vedettiin nopea alkuverkka ja nopea tunti, silti ihan töitä tehden.

Eiliset harjoitukset näette yllä. Rata sisälsi kaksi yksittäistä maapuomia, joilla tehtiin molemmilla laukanvaihto, jumppasarjan - maapuomi, ristikko, pysty innareina, okseri askeleen päässä - jolle tultiin ravissa sisälle ja yksittäiset okseri ja pysty. Aloitettiin verkan jälkeen maapuomeilla, ensin kuvan oikeassa laidassa oleva puomi vasemmassa laukassa, puomilla vaihto oikeaan laukkaan, toiselle puomille jossa vaihto oikeaan laukkaan. Laukasta siirtyminen raviin, jumppaan sisälle ravissa. Loppuun lisättiin vielä rataan nuo yksittäiset okseri ja pysty. Oli vaan dementiaratsastajia eilen liikkeellä, nimittäin en vieläkään muista missä järjestyksessä tuo piti ratana mennä :D Olisiko ollut puomi, puomi, jumppa, pysty, okseri, toinen puomi ja laukanvaihto, pysty, okseri. Ja vissiin vielä jumppa siihen. Ehkä. Kai se meni niin.

Tämä oli ensimmäinen tunti, jossa mun rimakauhu astui selvemmin esille. Puomit meni yllättävän hyvin ja sain Leevin oikeasti vaihtamaan sen laukan, mutta jumppa oli paha. Jumpan okseri tultiin ensin pystynä, mutta okseriksi noustessaan se nousi myös korkeutta. Olisiko se ollut noin 90cm siinä alkuunsa? Mun päälle oli vaan olevinaan ihan superpaha, koska Leevi ei ollut tarpeeksi terävä tullessaan jumppaan ravissa sisälle ja okseri oli askeleen päässä pikkupystystä. Kaikki oma itseluottamus katosi kuin tuhka tuuleen. Ryssin koko homman totaalisesti kerran, seuraavalla yrityksellä okseri pudotettiin pystyksi ja omasta syystä johtunut kielto, seuraava meni yli. Kun sain tulla muutaman kerran jumpan niin, että vika okseri oli pystynä, sain päätäni vähän takaisin kasaan ja viimeisellä kerralla rataa hypätessä tulin okserin okserina. Viimeisellä kerralla homma näytti kuulemma jo ihan hyvältäkin jopa.

Helppo päätellä, mistä tämänkertainen pelko johtui: okseri nousi korkeaksi heti. 80cm menee jo ilman paniikkia, mutta 90cm heti oli liikaa. Vaati muutaman toiston, jotta pystyin toimimaan enkä vain olemaan kauhusta jäykkänä. Kotimatkalla puhuttiin aiheesta Wilkun kanssa ja pakko tätä on alkaa työstää ihan tosissaan, Wilkku lupasi hypätä Leevillä välillä isompaa ja me mennään ruunan kanssa paljon jumppasarjoja ja vastaavia, joissa paikat osuu varmasti ja oma itseluottamus kasvaa pikkuhiljaa. 

Luukku 13 - unelmatallini

Jatkakaamme eilistä aihetta sivuten - millainen olisikaan minun unelmatallini?

Ensiksi, minä pidän kovasti ulkokarsinoita. Suomen ilmastossa niissä on kuitenkin omat ongelmansa, joten toiseksi paras vaihtoehto olisi saada karsinat, joista hevoset saavat päänsä käytävän puolelle niin halutessaan.

Unelmatallissani olisi suurinpiirtein 6 tai 8 karsinaa, kohtuullisen isoja jokainen - mieluusti hieman minimisäädöksiä suurempia. Kaikissa karsinoissa automaattinen vesikuppi ja ruokakuppi niin, että se olisi helppo täyttää avaamatta ovia - esimerkiksi käytävän puolelle kääntyvä tai sellaisessa kohtaa, että ruuat saa kuppiin ylhäältä avoimen oven yli. Yllä olevasta kuvasta poiketen toivoisin alaosasta umpinaisia ovia, sillä kuivittaisin mieluusti karsinat oljella, jonka alla olisi kerros turvetta. Tällaisen koko ajan käytävälle avoimen oven sijaan myös tarvittaessa kiinni laitettava olisi kiva.

Tallissa tulisi karsinoiden lisäksi olla kohtuutilava varustehuone, pesupaikka ja varustehuoneen yhteydessä vessa ja mieluusti joku pieni istuskelupaikka. 

Ihan ideaalitilanne olisi saada tallin pihapiiriin sekä talvitarhat, että kesälaitumet. Talvitarhat pitäisi ehdottomasti laittaa pohjiltaan kuntoon, jotta kuralillua ei pääsisi syntymään vaikka tulisi vedenpaisumus... Kesälaitumet viljellyt ja Kurrea varten köyhä luonnonlaidun. Talvitarhoissa joko leveää lankkunauhaa tai sitten miljonäärin ratkaisu ja aidat ihanasta muovilaudasta, joka näyttää törkeän hyvältä (ainakin kun on vielä puhdas) ja pitäisi toivottavasti pienimmänkin elikon (=Houdini-Kurren) sisäpuolellaan. Laitumet aidattaisi ihan paksulla sähkölangalla.

Leeviä varten pitäisi ehdottomasti olla pieni pihatto. Lewis stressaa sisälläoloa jonkin verran, joten sille pihattoratkaisu olisi ihan mahtava. Myös Kurre asuisi todennäköisesti mielellään pihatossa, kun ei aamuisin tarvisi kolkutella ovea, josko se ruokkija jo voisi herätä ja antaa aamuruuat pari tuntia etuajassa...

Talvitarhoissa olisi ehdottomasti kolmiseinäiset säänsuojat ja pihapiirissä olisi myös kenttä. Jos saisin sijoitettua tämän laitokseni sellaiseen paikkaan, että maneesille olisi lyhyt matka - parhautta. Jos maneesille olisi pitkä matka, se tietenkin rakennettaisi omalle tontille kentän tavoin. Maneesin ja kentän lisäksi tontilta löytyisi vielä lyhyt harjoitusrata ajohommia varten normaalien erinomaisessa kunnossa olevien, luonnostaan hiekkaisten metsäteiden lisäksi. :)

Tallissa asuisi Kurre, Leevi ja todennäköisesti myös toinen ratsuhevonen. Loput paikat olisivat vuokrattu muille.

Voi luoja, että tulisin kalliiksi!

Arvonnan voittajat

*rumpujen pärinää*

Itsenäisyyspäivän arvonnan huovat on arvottu!

12. luukku - oman tallin hyvät ja huonot puolet

On päiviä, jolloin nautin suunnattomasti oman tallin rauhasta. On myös päiviä, jolloin kiroan Suomen vuodenajat alimpaan helvettiin liukastellessani pihassa eteenpäin ja pakatessani hevosia traikkuun päästäkseni treenaamaan kunnolla maastoköpöttelyn sijaan. On päiviä, jolloin vietän 8h päivän tallilla siivoten, rapsutellen ja pesten varusteita - kuten eilen - ja sitten on näitä päiviä, kun käyn pikaisesti päiväruokkimassa ja siivoamassa tallin ehtiäkseni syödä kotona jotain ennen töihin lähtöä saikkuvuoroa tekemään - kuten tänään. Leevillä oli tarkoituskin olla vapaapäivä, Kurren kanssa oli suunnitelmissa yrittää rentoa ajolenkkiä. No, uusi yritys lauantaina, koska huomisen vietän noin 11-21 välisen ajan töissä Leevin satulansovituksen jälkeen...

Nepa, Pommac ja Kurre 2008

Omassa tallissa on omat säännöt joita noudattaa, eikä kukaan valita jos jätän suojat yhtenä kasana lattialle pestäkseni ne vasta huomenna. Hevosiin saa luotua todella hyvän suhteen, kun niiden kanssa touhuaa muutenkin kuin vain tulee tallille, ratsastaa ja lähtee kotiin. Tosin täysihoitotallissa tarvitsee harvemmin korjata tuholaisponin hajottamia aitoja, ruuvata yöllä seinästä irrotettua ruokakuppia takaisin kiinni, stressata saako omille sairastuspäivilleen ketään tekemään tallia, huolehdittava päiväruokinnasta, kuka hoitaa illalla jos joudunkin töihin... Eilen kannoin yksin 600kg rehukuorman ulkoa rehuvarastoon ja totesin saaneeni yhden päivän lihaskuntoharjoitteet tehtyä :)

Katkaistu aitatolppa lauantailta - Kurre ei ole vielä kertonut, miten onnistui tässä

Oman tallin kanssa ei hetken mielijohteesta tule lähdettyä kovin pitkille päiväreissuille, vaan ruokinnan ja muut hoidot on sovittava etukäteen. Tämä on poikaystävälleni tietynlainen ongelma - hän ei ole tottunut suunnittelemaan esimerkiksi päiväreissua Tampereelle päiviä etukäteen, koska on aina voinut vain eläimettömänä lähteä. Jos isä on kotona, pyydän vaikka iltaruokkimaan, jotta pääsen viettämään aikaa Timon kanssa. Karsinat käyn silti mieluusti siivoamassa itse ja laittamassa ruuat, jotta isälle ei jää kuin vesien kanto ja sisälleotto. Muutaman päivän poissaolot pitää sopia ajoissa (ja mieluusti viikonlopulle) jotta isä ehtii järjestää asiansa niin, että voin olla poissa.

Kyllä se antaakin, jos ottaa! Saan rauhassa hoitaa hevoseni kuten haluan, kukaan ei valita kun pidän ponin kylmäsuojineen käytävällä seisomassa. Saan ahtaa koko tavarapaljouteni omaan varustehuoneeseeni, eikä kukaan huomauta tavaran määrästä! Hevoseni ruokitaan varmasti juuri niin, kuin minä haluan ja kisamatkat on kiva hoitaa muita häiritsemättä - raveissa kun joskus venahtaa pidempäänkin ja joskus voi olla valmennus myöhään illalla.

(c) Henna?

Meillä on hyvät maastot tien toisella puolella, kesällä kentälle on lyhyt ratsastusmatka. Asumme hevosten näkökulmasta kohtuullisen keskeisellä paikalla ja meiltä on lyhyt matka Porin alueen talleille, joissa tapahtuu. Talvella maneesille voi ratsastaa, jos vetokalusto on jostain syystä pois käytöstä. Kukaan ei kitissyt, kun änkesin meidän pieneen rehariin 24 säkkiä hevosenruokaa! Vaikka välillä toivoo sitä täysihoitopalvelua, on tämä myös kaiken tämän työmäärän arvoista.

11. luukku - merkityksellisiä ponikuvia

Edit: olin reippaana tyttönä tallentanut tämän postauksen luonnokseksi julkaisun sijaan. Pahoitteluni!

Avasin pitkästä aikaa ulkoisen kovalevykansion ja katselin vanhoja kuvia. Siitä saikin innoituksensa joulukalenterin yhdestoista luukku - minulle merkityksellisiä ponikuvia-postaus. Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä :)

Pommac muutama päivä Suomeen tulostaan 2006

Minun satuponini <3

I'm gorgeous!
(c) Henna Glade

Oripäivillä

Jännevamma historiaa talvella 2009
(c) Henna Glade

Kilpailuoikeus peruttu, mutta harvoista ajolenkeistä nautimme molemmat
(c) Henna Glade

Rotunäyttely Turussa - mikä kaula!

Vermon poninäyttelyn Vuoden Voittaja III, Paras Ruuna ja ykköspalkinnon luokkavoittaja
(c) Henna

(c) Henna

(c) Henna

1-vuotias Kurre

(c) Henna

(c) Henna

Ensimmäinen omilla rahoilla ostettu - Kurre tietenkin

1v laidun ja maailman suloisin poni :)

10. luukku - joululahjatoiveita

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Viime yönä valvoin kolmeen saakka lukien tenttiin, räpiköin peräti kolme tenttiä tänään ja toivottavasti läpäisin edes kaksi niistä. Excel-tentin yhden tehtävän ratkaisun tajusin sillä sekunnilla, kun palautin sen tehtävän...

Nyt kuitenkin - joululahjatoiveitani!

Tästä eniten toivottuja ovat enkkuviltti Leeville, hierontalahjakortti (myös lahjakortti vaatekauppaan olisi kiva) ja riihikuiva käteinen. Opiskelu ja kaksi hevosta eivät ole finanssipuolen kannalta kaikkein fiksuin ratkaisu... :)

Muita toiveita olisivat Pikeur Sarissa-kisatakki, rannekello, Schockemöhlen iiihana harmaa fleecetakki, Hööksiltä pari toppaliiviä, Leeville muutamia uusia satulahuopia ja videokamera. Videokamera luonnollisesti valmennusten ja treenien kuvaamista varten ja olen viime viikkoina herännyt myös tosiasiaan, että tarvitsisin jonkinlaisia ihonmyötäisiä fleecetakkeja tai vastaavia ratsastukseen. Pidän kohtuullisen vartalonmyötäisistä ja tarpeeksi pitkistä vaatteista, nyt heppailuvaatteeni ovat vähän turhan löysiä, kuluneita ja osa takeista on hieman liian lyhyitä - alaselkä jäätyy!

Mitään näistä toiveista ei ole laitettu eteenpäin enkkuvilttiä lukuunottamatta, eli saa nähdä miltä joulu näyttää :) Olen omasta toiveestani koko joulun töissä, joten saan odotella pakettijännitystä jouluyöhön saakka!

9. luukku - Marttilan valmennus part. II

Tenttiinlukupäivän vuoksi tämän päivän joulukalenteripostaus koskee eilistä valmennusta. Huomenna jotain vähän jouluisempaa tiedossa :)

Kaikki postauksen kuvat (c) Annika, kiitos!

Eilinen oli tehtävää ja mietittävää täynnä, nähtiin maneesissa muutama varsin valkoinen naamakin... Harjoitukset olivat täysin uudenlaisia minulle, mutta kivoja tehtäviä! Alkuverkat tehtiin tosin itsenäisesti ja heti töihin ryhtyessä jopa Pauliina kysyi, otinko kotoa oikean hevosen mukaan. Leevi oli ihan älyttömän HYVÄ koko ajan! Eteenpäinpyrkivä, oma moottori käynnissä ja innoissaan. Ekaa kertaa sain tehdä pidätteitä esteiden välissä, enkä vain ratsastaa eteen!

Maneesi näytti tältä. Kaksi törkeän pitkää okseria lyhyen sivun suuntaisesti, pituushalkaisijalla kaksi pystyä joille tie vei okserin osien välistä ja vielä pitkän sivun normaali okseri. Alkuverkkana tultiin pituushalkaisijan pystyjä ravipuomeina, sitten laukkapuomeina ja lopulta kahtena pikkupystynä, välissä kolme laukkaa. Harjoitus oli todella kiva, hevonen oli oikeasti saatava pohkeen väliin, jotta pitkien oksereiden tolpat pysyivät pystyssä.

Lopussa hypättiin rataa, joka alkoi kuvasta katsoen vasemmanpuoleisesta pitkästä okserista oikeassa laukassa. Siitä laskeutuminen vasempaan laukkaan ja kierrettiin uran kautta kolmikaarisen kiemurauran tietä toiselle pituusokserille, josta oikeaan laukkaan alas ja suoraan pituushalkaisijan kahdelle pikkupystylle, josta laskeutuminen vasempaan laukkaan, pitkät okserit uudelleen toisesta suunnasta, pituushalkaisijan pikkupystyt vasemmasta laukasta ja vielä vasemmassa kierroksessa perusokseri. Kunnon kiemurtelua siis! Koko ajan vaihtui suunta ja pituusoksereille hevonen piti tuoda aivan suorassa, jotta se varmasti venyisi oksereista yli selkäänsä käyttäen. Ihan vain hiukan hirvitti kääntää Leevi suoraan surman suuhun, mutta ruuna olikin SUPER! Minä kämmäilin kyllä molempien edestä, mutta mukaan mahtui hyviäkin hyppyjä ja yhdessätekemisen meininkiä. Parin kuukauden hyppytauko näkyi kyllä itsessä, mutta se tasapaino esteillä ei kai tule kuin hyppäämällä...

Ennen radan hyppäämistä tultiin nuo pituusokserit pikkupystyinä. Se oli piece of cake. Kunnes...

Kyllä. Hirvitti. Tosin tämän jälkeen oli fiilis, että pystyn lähes mihin vain :D Suurin ongelma näissä oksereissa oli ihan puhtaasti omassa päässä, Leevi selvitti homman helposti! Ensi estetreeniin tosin sidon jalustinhihnani kannusremmillä satulavyöhön, jotta saisin jalan pysymään paikallaan. Ekat pikkuhypyt menivät hyvin, mutta näiden oksereiden astuessa kuvaan aloin jännittää ja vanhat tavat tulivat pintaan - puristan polvella satulaa ja alapohje lentää taakse. Tämä tulee aina hypätessä jännittäessäni jostakin esiin, enkä muista kiinnittää siihen huomiota. Muutama kerta haetaan apuja siitä, että jalustin pysyykin paikallaan vaikka yrittäisin potkaista omaa jalkaa taakse, jotta saan sen fiiliksen, mikä kuuluisi olla. 

Ellen ole huomannut mainita; kehitin hyppypelon vuosia sitten ratsastuskoulussa, jossa vakioratsukseni muodostui iso poni, joka suoritti esteradat korkealta ja kovaa. Tämän jälkeen kuvioihin tuli Pommac, ratsastus jäi ja puskailin useamman vuoden. Kuuden vuoden hyppytauon jälkeen aloitin uudelleen hyppäämään Shockilla 1,5 vuotta sitten. Shockin kanssa hyppäsin jo 80-90cm rataa, mutta nyt uuden hevosen kanssa jännitän taas jonkin verran, vaikka Leevi on umpirehellinen hyppääjä. Jännitys pyrkii taas jostakin esiin, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä - siitä pääsee eroon vain hyppäämällä. Niin kävi Shockinkin kanssa, jännitin alkuun ihan älyttömästi.

Eilisestä jäi taas ihan loistava treenimieli ja Pauliinalta saatiin kuulla hyvää palautetta. Hevonen oli kuin eri eläin viimekertaiseen verrattuna, homma alkaa toden teolla sujua kun saan vain oman pääni hallintaan. Jotakin edistystä on jo tapahtunut, sillä alan päästä eroon tavastani työntää hevosta jos näen viime hetkillä, ettei askel tule sopimaan - ryssin lähestymisen totaalisesti vain kerran eilen. Leevi ei onneksi ottanut siitä nokkiinsa, vaikka itselle jäi kyllä pieni morkkis asiasta. Ylläoleva kuva kuitenkin toivottavasti on pieni lupaus tulevaisuudesta!

Söpöponi ja michelinukko-ratsastaja.
Kaksi pitkähihaista, huppari, toppaliivi ja toppatakki toimivat instant-lihotuskuurina 8)

8. luukku - Kurren kehityskaari

Selasin aikaisemmin tänä vuonna otettuja kuvia ja yllättäen Kurre on esiintynyt monessa. Luukussa kahdeksan on siis kuvia Kurren kehityksestä ratsuntöissä :) Laitoin Viivin ponin kyytiin Kurren ollessa neljä, mutta ensimmäinen vuosi vain ratsasteltiin ja puskailtiin maastossa. Alkuvuonna 2013 kysyin Wilkkua ratsuttamaan, jonka hän lupasi tehdä vauvan saatuaan.

Kurre 4-vuotiaana, ensimmäisiä kertoja ratsastaja selässä ilman taluttajaa

7. ratsastuskerta. Viivi tyrkkäsi PRRC:n harkkakisoissa raviohjelman.

Loppusyksy 2012 Huunanmaan tallin harjoituskisoissa ristikkoluokassa

Alkuvuodesta 2013 Zilpan harkkakisoissa raviohjelmassa. Näissä kisoissa poni oli HYVIN jännittynyt

Tuuli alkoi ratsastaa alkukeväästä 2013

Janita kävi kyydissä keväällä

Kesäkuun lopussa Wilkku alkoi todenteolla ratsuttaa ponia - tämä on ENSIMMÄINEN KERTA!

Laukkaa kokeiltiin myös ekalla kerralla

Fanni alkoi ottaa Wilkulta tunteja

Ekat kisat ja raviluokka, tästä se lähtee!

Melkoinen kuvapläjäys! Poni on lyhyessä ajassa kuitenkin kehittynyt aivan valtavasti ja tällä hetkellä tekee helppoon B:hen kuuluvat asiat. Avoja ja sulkuja on alettu harjoittelemaan ja pian mukaan ilmestyy myös vastalaukka. Olen antanut Wilkulle niinsanotusti vapaat kädet koulutuksen suhteen ja sanonut, että osaat hommat minua paremmin, minä en ala neuvoa. Poni koulutetaan teknisesti niin pitkälle, kuin Wilkku vain innostuu opettamaan ja tarkoitus on startata Wilkun alla ekat koulukisat talvikuukausina.

Jatkossa pyrin saamaan Wilkun ponin kyytiin noin viikon välein, jos vaan saadaan aikataulut sovitettua yhteen. Fannin on huomattavasti helpompi opetella ponin kanssa uutta, kun se on säännöllisesti läpiratsastettu ja sitä viedään koko ajan eteenpäin! Tarvii myös puhua Wilkulle, josko hyppäisi säännöllisesti, jotta saa poni rutinoituu hyppäämiseen.