Olen tuntien tarpeessa

..ja kipeästi! Eilen oltiin yhtä aikaa Mian ja Camillan kanssa ratsastamassa Jade sekä Reiska ja Mia piti minulle puolittain tuntia samalla, kun Camilla ratsasti Reiskaa.

Juoksutin Jaden alkuun lauantaisen vapaan vuoksi ja tamman pörinä kuului varmaan talliin asti sen pöristessä menemään. Laukassa hiukan riehuttiin ja otettiin elämästä ilo irti, mutta hyvin Jade kuunteli kuitenkin. Tällä kertaa oli ihan juoksutuspiiska mukana pelkän lyhyen raipan sijaan, jotta sain Jaden liinassakin oikeasti vähän liikkumaan eikä vain löntystelemään eteenpäin.

Käveltiin maasta kunnes myös Reiska oli juoksutettu ja sitten hinasin itseni kyytiin. Ensimmäiseksi korjattiin omaa asentoa ja olen kuin olenkin omaksunut sen pienellä ponilla tarvittavan asennon... Varsinkin keventäessä nojasin hiukan eteen ja vein pohjetta taakse, jonka epäilen vahvasti tulleen tavaksi liian pienellä ponilla ratsastamisesta. Mia siis vuorotellen huomautti lantiosta ja käsistä :) Shockilla olen mennyt vaan yleis- tai estesatulalla tai kokonaan ilman satulaa, joten nyt koulusatulat isohkot tuet vähän vaikeutti vielä lisää. No, oppia ikä kaikki.

Jade oli kiva ratsastaa eilen. Alkuun hain sitä reippaasti eteen ja hienot keskiravit tammalta irtosikin :) Koko ajan homman nimenä oli saada Jade reippaasti eteen ja kuolaimesta irti, joka oli alkuun selvästi paljon vaadittu. Jade olisi mielellään jäänyt alitempoiseksi pohkeen taakse, mutta alkoi tehdä hyvin töitä alkujärkytyksen yli päästyään. Sain sen superhyväksi ravissa oikeaan kierrokseen, vasen jäi jäykemmäksi. Jouduin ottamaan meidän molempien kunnon vuoksi käyntiä hetken ja välikävelyjen aikana maneesiin ilmestyi kolme ratsukkoa lisää. Maneesin ovia askarreltiin toisessa päässä, joten kaikkien työnteko keskittyi toiseen päähän - samaan aikaan viisi ratsukkoa joista yksi hyppäsi, oli hieman liikaa. Tein käynnissä vielä vasemmalle muutaman reippaan ylitaivutuksen ja jätin siihen, lähdettiin talliin samaan aikaan Reiskan kanssa. Jaden hoidin päiväheinille pihalle.

Ennen Jaden ratsastusta kävin kotitallilla, Ellan ohjasajopäivä ja Kurren ajopäivä. Molemmat oli tosi positiivisia! Ellan kanssa käytäneen vielä kerran ohjasajamassa ja sitten esitellään kärryt. Neiti marssii reippaasti eteenpäin isäni vain kävellessä vieressä turvamiehenä, naru on ponin selän päällä tallessa. Hieno tyttö :)

Kurre on ihan mahdottoman innokas tällä hetkellä. Mäkivyöt jännittää edelleen ihan älyttömästi, mutta se unohtuu ensimmäisen 50 metrin jälkeen. Jalka käy kevyesti reen kanssa ja vaikka poni olikin kolmen viikon sairaslomalla syksyllä, ei se vaikuta pahemmin vaikuttaneen ponin pohjakuntoon. Eilen pörhällettiin taas kuusi kilometria reipasta ravia metsässä, tosin mahtui tähän yksi kunnon tilannekin. Viimeisen kierroksen viimeisillä parillasadalla metrillä nähtiin, kun kaksi ratsua marssi ilman satulaa metsään, toisella yksi ja toisella kaksi selässä. Siinä vaiheessa alkui tulla pieni kylmä hiki, sillä Kurre ei pysähdy kesken metsälenkin - tai jos pysähtyy, se alkaa välittömästi keulia. Saatte kaksi arvausta, pelkäsivätkö ratsut rekeä ja ponia... Ilman ruumiita selvittiin tilanteesta, kukaan ei pudonnut, Kurrella pysyi kaikki jalat maassa, mutta ihan rehellisesti ehti pelottaa kun toinen ratsuista oli poikittain suoraan edessä ja Kurrella alkoi pää nousta uhkaavasti. Kävellen ohitettiin, mutta monelle ratsastaen liikkeellä olevalle on ollut yllätys, ettei ponikaan pysähdy kuin seinään kesken vetojen tai muuten reippaan ravin. Kurrella on hillitön kilpailuvietti ja se muita hevosia nähdessään pyrkii vahvasti näiden perään. Tuttujen kanssa ongelmaa ei ole, mutten halua ottaa kontolleni pudonneita ratsastajia, kun he pyytävät minua pysähtymään kokonaan heti reippaan pätkän jälkeen.

Talven ärsyttävä puoli

Tänään kävi hyvin ilmi talven inhottava puoli. Minulla ei ole mitään ongelmaa kylmän tallin kanssa. Kurrella on hyvät istuvat loimet sisälläoloa varten, eikä Ella karvallisena mallina loimia tarvitse. Se ärsyttää, kun iskee se hullu paukkupakkanen ja talli ottaa ja jäätyy.

Näin kävi viime vuorokauden aikana. Ponitallina oleva siirtotalli on aikaisemmin pysynyt sulana, mutta asukkaina on ollut joko hevonen ja poni tai kaksi hevosta. Nyt kaksi ponia eivät selvästi tuota tarpeeksi lämpöä pitääkseen tallin kunnolla lämpimänä. Tulossa olevasta siirtotallipostauksesta käykin ilmi, että nyt ponitallina oleva talli ei ole niin viimeisen päälle tehty, kuin nyt hevostallina oleva. Hevostalli pysyy ihan eri tavalla lämpimänä ja nyt on pakko myöntää, että odotan hiukan meillä vielä toistaiseksi asuvien hevosten muuttoa, jotta saan muuttaa ponit paremmin eristettyyn talliin. Kierosin mielessäni ponien karsinoita siivotessa. Jostain syystä Kurren karsina jäätyy vielä pahemmin kuin Ellan ja käytinkin metallitalikkoa saadakseni purut kunnolla irtonaisiksi.

Tieni vei tallin siivoamisen jälkeen Agrimarkettiin, josta nappasin pari 200l paaria kutteripurua mukaani. Molemmat ponit saivat omat paalit kunnon sulaa kutteria ja pehmeän makuupaikan. Onneksi on Agri lähellä.

Huomenna on molempien ponien treenipäivä, sekä käyn lisäksi ratsastamassa Jaden. Mia on seurana liikuttamassa Reiskan ja toivon mukaan päivä poikii jopa jotain kuvamateriaalia :)

Piköörit koeajettu

Kävin eilen ratsastamassa Janitan pyynnöstä hänen hevosensa Jaden. Olen Jadella mennyt viimeksi syksyllä, joten tallille päästyäni jouduin soittamaan Janitalle ja varmistamaan, mitkä varusteet ovatkaan oikeat :)

Jaden selässä oli kivaa pitkästä aikaa, kun oli oikeasti kunnon kokoinen hevonen alla. Pääsin koeajamaan Sippolan uuden maneesin siinä sivussa ja kyllä, sinne tarvitsee ostaa kortti ensi talveksi jos minulla vain on hevonen, jonka kanssa sitä käyttää. Hyvä pohja, todella hyvin valaistu ja kaiken lisäksi mukavan lähellä meitä! 

Juoksutin Jaden alkuun sen hieman temppuiltua Janitalla maastossa maanantaina. Juoksuttaminen tosin oli lähinnä hyvin vetelän hevosen eteenpäinhätistelyä... Kiltisti neiti teki kun käskettiin ja löntysteli eteenpäin. Hätistelin kuitenkin sen verran, että jalat nousisivat ravissa maasta vähän käyntiä reippaammassa tahdissa. Laukassa Jade hiukan heräsi, muttei vieläkään mitenkään erikoisesti. Kiipesin selkään lyhyen kävelyn jälkeen ja annoin vielä kävellä pitkin ohjin.

Aloitettiin työskentely käynnissä ja päämääränä oli saada Jade kunnolla oikealta irti. Oikeastaan koko tunti meni tehdessä enemmän ja vähemmän laajoja kaaria, irrotellessa Jadea ohjasta ja hakien kunnon taivutusta. Oikeassa kierroksessa oltiin ensialkuun kovasti ohjassa kiinni ja ilmeestä päätellen taivutusharjoitukset kiukutti Jadea, kun siitä ohjasta oli pakko hellittää. Välillä aina vähän reippaammin eteen ottaen pitkät sivut taivutusta ulos ja lyhyet suoristaen. Jade taipui hienosti ulos, kun sai jutun juonesta kiinni. Alkuverkoissa otin pätkät laukkaa ympyrällä, mutta muuten keskityin lähinnä käyntiin ja kevyeen raviin - vatsalihakseni eivät riittäneet ottamaan harjoitusravia kuin ehkä kaksi askelta - ja hakemaan hevosta irti ohjasta, hyväksi ja pyöreäksi.

Selvästi näki, etten ollut pitkään aikaan Jadea ratsastanut, alkuun yhteistyö oli sen verran hukassa. Välillä sai vähän muistuttaa vastaamaan pohkeeseen heti eikä huomenna, mutta loppuraveissa hevonen oli tosi hieno. Otin reippaamassa temmossa eteen-alas ja Jade irrotti vihdoin kunnolla otteensa ohjasta ja rentoutui.

Taisi olla ensimmäinen kerta Jaden selässä, joskus keväällä?

Mutta, pakko kehua. Pikööööörin softshellhousut oli hyvät :)

Kymmenen kysymyksen haaste

Elina haastoi minut vastaamaan kymmeneen kysymykseen ja vihdoin sain tämän aikaiseksi. Minun pitäisi haastaa neljä blogia, mutta vain seuraavat saavat haasteen;
Ratsukon matka
Viivin poniblogi

Jos joku muu haluaa tehdä, be my guest :)

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?

Olin jo jonkin aikaa lukenut muiden blogeja ja tykkäsin kovasti bloggaamisen ideasta. Ajattelin kokeilla, haluaako joku lukea minun ja elikoideni elämästä osittaisen treenipäiväkirjan ja osittain vain turinointia varten.

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla?

Ravipuolella ponilähdöissä ja ratsastuksessa seuratasolla helppoa C:tä sekä korkeimmillaan 80-90cm.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?

Kaikki vuodet yhteenlaskettuna taitaa olla jotain 12 tai 13 vuotta yhteensä. Välissä on taukoja, mutta kuitenkin.

4. Koulu vai esteet?

Vielä vuosi sitten olisin sanonut koulu, mutta niin se mieli muuttuu eli esteet! Shock on selvästi kaivanut kaiken sen itsesuojeluvaiston alta vielä jotain uskallusta ;)

5. Valmennus vai kilpailut?
Raveissa kilpailut ja ratsastuksessa valmennukset. Valmennuksissa oppii aina uutta ja pidän tehtävien hiomiosesta valvovan silmän alla. Ravipuolella kuitenkin luonnollisesti treenaan yksin ja on kiva päästä kilpailemaan aina välillä. Olen tosin varsin kilpailuhenkinen...

6. Poni vai hevonen? Perustele.
Raveissa poni ja ratsuna hevonen. Russit vaan ovat se minun rotuni ja siksi harrastan mielelläni raviponeja. Jos hevosista valitsisin, minulla olisi lämminverinen.
Ratsuna kuitenkin pidän oman pituuteni vuoksi (isoista) hevosista. En pysty kuitenkaan täysipainoisesta ratsastamaan kovin pientä ponia.

7. Onko sinulla omaa, hoito- tai vuokrahevosta?
Yksi oma, yksi ylläpidossa ja ratsastan milloin mitäkin.

8. Oletko hypännyt maastoesteitä?
Lasketaanko ei-viralliset-maastoesteet? Shockilla olen hypännyt kotosalla tukkipinoja ja kaatuneiden puiden yli, sekä treenannut veteen menoa käyntiä kovemmassakin askellajissa.

9. Lempihevosrotusi?
Russponit ja minulle sopivat puoliverihevoset. Puoliverisen virallisen rodun jätän auki, sillä olen tavannut kaikenrotuisia mukavia hevosia. Russeilla vaan on se tietty pilke silmäkulmassa...

10. Korkein hyppäämäsi este?
Taitaa olla jotain 110cm tienoilla. Muistaakseni peräti tasaokseri.

Postauksen kuvista kiitos Henna, Mia sekä Janita!

Olipa kerran ponien treenipäivä. Zoega II oli mitä mallikelpoisin lapsi ja Zenita Dar heitti suorastaan ranttaliksi.

Ella pääsi ensin uhriksi ja tassutteli hienosti ilman taluttajaa ohjasajossa, vain tietä ylittäessä isä piti narusta kiinni. Lähtöhetkellä pakollinen pysähtyminen tien viereen oli ällöä ja kun tuli aika lähteä pysähdyksestä liikkeelle, Ella lähinnä peruutteli. Hypättyään kerran pystyyn Ella kuitenkin kykeni jatkamaan matkaa ja marssi hienosti koko lenkin. Kerran menomatkalla tuli hui-iik-kohtaus neidin nähdessä sen saman kaatuneen puun, joka on ollut koko ajan siinä samassa kohdassa... Ensireaktio oli heittää ympäri, mutta Ella kyttäsi puuta sen verran pitkältä, että ehdin hyvin estää kääntymisen. Puun ohi hiivittiin askel kerrallaan. Kotiin tullessa taas pysähdys autotien reunaan sujui paremmin kuin lähtiessä, liikkeelle lähdettiin kahdella jalalla mutta suunta oli kuitenkin eteenpäin. Minulle riittää, kun liikkuu eteenpäin, jos minä saan määrätä vauhdin ja suunnan. Jos haluaa kävellä kahdella jalalla, ihan on oma ongelmansa :)

Kotona Ella kuitenkin ylitti itsensä ja oli tarhassa ensimmäistä kertaa ihan yksin Kurren ollessa treenissä. Viereisessä tarhassa toki oli kaksi hevosta, mutta Ellan mielestä hän on jäänyt maailmaan aivan yksin Kurren lähtiessä treeniin. Tästä syystä Ella on otettu sisälle karsinaan siksi aikaa, mutta nyt kokeiltiin yksin jäämistä. Leipä kiinnosti enemmän kuin Kurren lähtö ja tarhaan jäätiin rauhallisesti, joten uskalsin jättää sen sinne yksin. Hieno tyttö!

Kurre esitteli parhaita lastenponin puoliaan tänään. Se on aina ollut herkkä pepustaan ja tänään kaivettiin mäkihihnat esille. Oikeastaan tiesin mitä tulee tapahtumaan... Kurre on aina inhonnut kosketusta takamukseensa, varsana sai pelätä saavansa kaviosta päin näköä jos uskalsi koskea takajalkaan. Nykyään kaikki hoitotoimenpiteet onnistuvat vaikka vasemmalla kädellä, mutta uudet asiat peppuun liittyen kannattaa ottaa hyvin varovasti. Hyvänä esimerkkinä on piiskan käyttö - lähes aina se on ollut mukana, mutta rehellisesti sitä on saanut alkaa käyttää vasta viime vuoden aikana. Vielä viime vuoden alussa piiskan käyttö tarkoitti varmaa pukitusta, nyt piiskaa saa käyttää normaalisti ilman pukitusta.

Lopputulos oli hurjasti liikkeelle säntäävä poni, josta onneksi varoitin isääni etukäteen. Kurre onneksi yleensä purkaa kiukkunsa suoraan eteenpäin ryntäämiseen, mutta meidän täytyy tehdä kaksi 90 asteen käännöstä päästäksemme metsään. Ensimmäinen ryntäys päätyi metsän reunaan lumiseen puskaan, josta ongin lievästi järkyttyneen näköisen poninpalleron. Länget auki, reki suoraan ja uusi valjastus. Nyt sai jatkaa suoraan, eli matka jatkui hieman vauhdikkaasti, mutta ilman sen suurempaa draamaa. Toisen lähtöryntäyksen jälkeen poni rauhoittui ja lenkki meni kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Kurre on aina kokeillut uusia asioita, onko pakko - esimerkiksi ketjuissa keuliminen loppui vasta, kun neiti onnistui kaatumaan selälleen kärryjen päälle 1,5-vuotiaana. Silloinkin tutkin vahingot ja koska niitä ei ollut, lähdin ajamaan alkuperäisen suunnitelman mukaan. Kertaakaan sen jälkeen Kurre ei ole hyppinyt pystyyn ollessaan kiinni...

Aina niin viaton Kurre. Tosielämässä se maustaa elämää milloin millaisillakin tempauksilla :) Lastenponi my ass.

Lapset leikkii

Videoinnista ja editoinnista edelleen suuret kiitokset Janitalle. Alussa pätkä Kurresta ja Viivistä, lopuksi Ellan houkuttelu pelottavien esteiden yli ja tandemloikkaa.

Ekaluokkalaiset vauhdissa

Ponit pääsivät tänään maneesivierailulle, molemmat ekaluokkalaisina tänään. Kurre nimittäin otti ensimmäiset laukat ratsastajan kanssa ja Ella sai tutustua esteisiin irtohypytyksen merkeissä.

Kurre oli ensin ohjelmana, eli Viivi selkään ja pienet alkuravit sekä innostuneen ponin rauhoittelut. Viimeksi maneesilla sai revitellä irti, ilmeisesti sitä lajia olisi pitänyt saada heti lisää... Alkuravien jälkeen otin pariskunnan liinaan ja neuvoin Viiville, miten haluan hänen antavan laukka-avut samalla, kun pyydän jo valmiiksi tutulla tavalla liinassa laukan. Aloitettiin luonnollisesti helpommasta kierroksesta ja Kurre kyllä löi ällikällä. Nostot menivät luonnollisesti kaikki minun käskystäni, mutta olin ihan älytömän positiivisesti yllättynyt! Helpoin tosiaan oli lähteä liikkeelle liinassa opetuksesta, koska Kurre on opetettu liinassa laukkaamaan käskystä. Eka nosto oli yhtä räpellystä, selvästi vähän ihmetytti laukkakäsky ratsastajan kanssa :) Sen jälkeen otettiin kolme vai neljä nostoa ja pieni pätkä laukkaa ja jokainen nosto oli oikeaa laukkaa ja yllättävän tasapainoisesti. Poni sai joka kerta nostaessaan mielettömät kehut ja homma näytti kovin helpolta neidin kavioissa. Nostettiin myös vaikeampaan suuntaan, johon nostot tulivat pienen ryntäyksen kautta, mutta edelleen oikealla laukalla joka kerta. Montaa nostoa ei tehty, vaan keskityttiin kiittelemään ja riisuttiin neidiltä varusteet. 

Maneesillakäynnin pääsyy oli Ellan irtohypytys. Tehtiin kahden esteen irtohypytyskuja kahden laukka-askeleen välillä. Kurre on hypännyt ennenkin ja Ella oli selvästi hieman arka uudessa paikassa, eli tarkoitus oli käyttää Kurrea vetoapuna Ellan mennessä perässä. Esteet olivat uskaliaat 10cm ja 20cm, eli juuri hieman irti maasta.

Ella the tuleva esteponi oli kauhusta jäykkänä nähdessään esteet, eikä jo kujaa hyppäävä Kurrekaan saanut sitä seuraamaan. Talutin sen ensimmäisen esteen eteen ja suostuttelin neidin varovasti astumaan esteestä yli, jonka jälkeen lähestyttiin järkyttyneinä seuraavaa puomia. Senkin yli päästiin ja kun tämä suuri suoritus oli ohi, Ellakin uskalsi hypätä tiukasti Kurren vanavedessä.

Ponit olisivat hyvä lisä vaikka Apassionataan, sillä parhaimmillaan neidit hyppäsivät ihan rehellisesti kylki kyljessä Ellan liimautuessa Kurreen kiinni. Kurre vaikutti hieman kettuuntuneelta tilanteesta, mutta kesti sen kyllä. Sen verran nostettiin vielä vaikeustasoa, että vaihdettiin jälkimmäinen este portiksi, joka oli alareunastaan maassa kiinni, korkeutta noin 30cm. Kurre hyppäsi Huunanmaalla laineet sun muut ilman ongelmia, mutta nyt portille ottivat molemmat ponit nelitassujarrutuksen. Ellalle riitti kerta porttia, Kurre hypytettiin pari kertaa portin yli kunnes hyppäsi rennosti.

Ponit saivat leivät ja taputukset ennen kotiinlähtöä, oikein positiiviset suoritukset molemmilta. Video on tulossa lähipäivinä, kiitos Janitalle kuvaamisesta ja apukäsistä! :)

Erikoispostaustoiveita?

Erikoispostauksia olisi taas hyvä toteuttaa, jos ihmiset vain niitä haluavat lukea. Läpi on jo käyty Pommacin elämä ravurina sekä ratsuna, sekä minun Italianvuoteni. Työn alla (muistaisit nyt ottaa ne kuvat...) on postaus siirtotallielämästä ja varustepostaustoive tulikin hetki sitten. Lupaan toteuttaa tämän, saan siivota koko valjashuoneen pian lattiasta kattoon jolloin kyseinen postaus on hyvä toteuttaa!

Onko teillä halua lukea jotain muuta? Kiinnostavatko erikoispostaukset ollenkaan?

Toteutan mielelläni toiveiden mukaisia postauksia. Videopostausten teko on epätodennäköistä, sillä en omista minkäänlaista videotoimintoa omaavaa kameraa. Järkkärinikin on iänkaikkisen vanha :) Ajattelin itse asiassa kesällä tempaista ja uusia rungon, sekä mahdollisesti ostaa myös valovoimaisen objektiivin maneesikuvausta varten. Ehkä.

Ihailkaa superponia.

Kuusi päivää vuotta 2013

Tänään oli kiva päivä. Aurinko paistoi ja Kurre oli poikkeuksellisen kuvauksellisella tuulella :) Ella tosin lymyili joko Kurren takana tai näytti yhtä kuvaa lukuunottamatta varsin epäkuvaukselliselta.

Kurre harjoittelee selvästi laukkapiruetteja ;) Kurre oli valjaissa tänään ja kiisi ympäri metsää kuin rasvattu salama. Kotipihasta lähdettiin selvästi vetämään rekeä ja kun hoksattiin, että perässä olikin kevyet kärryt, oli menokin sen mukaista! 

Ellakin oli valjaissa ja toimi sata kertaa paremmin kuin ekalla kerralla. Neiti totteli ohjia hyvin ja saatiin vain yksi kiukkukohtaus, kun kotiin tullessa tien yli ei saanut valua miten sattuu, vaan piti kulkea suoraan. Hetken keskustelun jälkeen peruuteltiin pätkä ja matka jatkui sulassa sovussa kotiin.

Sori dudes, Kurre on voittanut söpöyskilpailun 2013, vaikka on vasta tammikuu. Siis katsokaa sitä! Paljon suloisempaa ilmestystä ei vain ole!

Wantings

Jos jollekulle ei ole vielä käynyt selväksi, olen toivoton varusteurheilija. Pienet aivosoluni saavat ihan oikeasti nautintoa siitä, että puen hevosen sävy sävyyn pinteleihin ja satulahuopaan ja itselleni vielä sointuvat vaatteet. Rakastan puunata poneja näyttelykuntoon käyttäen pikkukikkoja, joilla naturellina esitettävästä alkuperäisrodusta saa hiukan laitetumman näköisen sallituin keinoin. Olen niin säälittävä, että harkitsen suihkupullossa olevan glitterin ostoa puoliksi vitsinä mätsäreitä varten - olin varmaan yksien kisojen ainoa osanottaja, joka piti kahden klipatun ponin kankulle jätetyn tähden ja sydämen glitterilisäystä ihanana ideana!

Kotona se on lähes yksi ja sama, kuinka likaisissa vaatteissa ja vanhoissa ja kuluneissa satulahuovissa kuljetaan, mutta ihmisten ilmoilla on oltava siistin näköistä. Kurren kaikki ravivarusteet etujalan suojia lukuunottamatta ovat mustia, tekstiilien ollessa sinipunaisia sopien ajopukuuni. Onneksi meille haalimani tytöt, ensin Janita ja sittemmin Viivi mätsäävät kiltisti vaatteensa ponin käyttämiin tekstiileihin ;)

Kurre saikin viime viikolla Manussa käydessäni Eskadronin Nici-satulahuovan, kuvasta poiketen yleismallina.  Livenä ruskeasta huovasta erottui tuo kuva huomattavasti paremmin kuin vadelmanvärisestä, eli ruskea huopa tuli kotiin :) Se on aivan ihana!

Kurre sai myös toisen vaaleanpunaisen suojasetin, osittain varasuojiksi ja osittain paremmiksi suojiksi, eli kotona käytetään noita vanhoja ja kisoissa sitten uudempia, joissa vähemmän jälkiä. Vanhatkin ovat tosin kuin uudet jos ne pesee pesukoneessa, kun joka naarmusta lähtee taatusti kaikki lika. Kyllä, pesen kaiken pesukoneessa minkä sinne vain voi laittaa. Poronsarvet näittekin jo rekeilykuvissa.

Kurrelle on tarkoitus hommata vielä pari kotihuopaa, sillä sillä on nyt kaksi parempilaatuista huopaa ja kolme huonompaa. Huonotkin pysyvät parempana, kun huopia on useampia eli pesukertoja tulee vähemmän. Ja minä rakastan satulahuopia.

Huomenna on tarkoitus hemmotella itseäni. Marssin vihdoin Riding Sportiin ostamaan kauan haaveilemani Pikeurin softshellratsastushousut. Vihaan kylmää ja olen sisukkaasti ratsastanut tähän asti kesäratsastushousuissa ja topannut alle milloin normaalia legginssiä, milloin sofshellisiä thermolegginssejä. Ikävä kyllä kesähousuista tuulee läpi, eli näistä housuista tullee paras ystäväni toppahousujen ohella. Mittarin ollessa vain muutaman asteen pakkasen puolella, jopa minulle tulee kuitenkin toppiksissa kuuma.

En ole tehnyt esitelmää blogissa, mutta pari viikkoa sitten ostin Mountain Horsen topparatsastushanskat. Hanskat ovat ihanan lämpimät ja valitsin tarkoituksella kokoa liian isot, jotta lämmittävät varmasti, ajohanskoiksi nämä lähinnä on ostettu. Ikävä kyllä sain jotkut susikappaleet ja olen huomenna menossa vaihtamaan ne uusiin, sekä tekemään reklamaation valmistajalle. Molemmista hanskoista ratkesi nimittäin samasta sormesta sauma alle kahden viikon ei-päivittäisen käytön jälkeen, enkä tehnyt muuta kuin ajoin pari kertaa Kurren ja siivosin pari kertaa kaksi karsinaa.

Samalla kertaa kotiutin myös Roecklin talviratsastushanskat fleecevuorella. Kyllä ne vaan on hintansa arvoiset. Vaikka palelen helposti, kunnolla ratsastaessa käytän mieluiten mahdollisimman ohuita hanskoja. Sormet lämpiävät kuitenkin kun niitä käyttää hevosen selässä ja tuo fleecevuoraus lämmittää juuri sopivasti.

Ostin myös vähän aika sitten Gersemin yläosan, kun kerran halvalla alerekistä lähti. Olen kuolannut kyseistä neuletta jo ikuisuuden ja jos nyt ostan nuo Pikeurin housut, voin ottaa sen vihreän paidan käyttöön myös valokuvissa ;) Oliivinvihreä neulepaita on lyhyttä mallia, eli käytän sen alla pitkähelmaista pitkähihaista. Se käy väriltään kieltämättä myös ruskeisiin housuihini, mutta olen viime aikoina viihtynyt paremmin rakastamissani Eurostarin punaisissa housuissa.

Kaipaisin muutenkin lisää ratsastusvaatteita, erityisesti yläosia. Olen prutkuttanut menemään jo vuosia lähinnä halvoissa H&M:n sekä Gina Tricotin topeissa ja vastaavissa, mutta nyt tekee mieli panostaa itseeni ja ostaa esimerkiksi Schockemöhlen mallistosta jotain kivaa ihan vain siksi, että tykkään vaatteiden ulkonäöstä. Eikä kukaan muu niitä maksa, kuin minä itse :)