20. marraskuuta 2012

Älä ikinä...

...ratsasta farkuissa. Siis ihan perusfarkuissa. Ne saumat ei tee hyvää.

Kokeilin eilen Shockille Sydneyn yleissatulaa. Alan menettää toivoni, sillä satula vaikutti hyvältä niin ilman vyötä, vyö kiinni että ratsastaessa. Poni liikkui rentona, mukavan reippaana ja pyöristyi edestä normaaliin tapaan lähes itsekseen. Käynnissä tehtiin etu- ja takaosakäännöksiä, pohkeenväistöä ja 10 metrin voltteja. Ravissa laajaa kaarta keskiympyrällä ja keskityttiin kulmien ratsastamiseen sekä minun omaan asentooni selässä.

Kun annoin laukka-avut, poni pysähtyi kuin seinään. Tarkistin lantion ja yläkropan asentoa, kaikki pitäisi olla ok. Uusi yritys ja taas töks. Heitin ohjat pois ja nojasin liioitellusti taakse, nyt laukka nousi ja pyöri ihan mukavasti. Toiseen suuntaan alkuun sama töks. Kuitenkin laukan aikana poni pyöristyi rehellisesti myös vasemmassa laukassa, oikeassa kulki pitkään oikein päin ja eteenpäinpyrkimys oli hyvä. Ota tuosta nyt selvää, oliko vika satulassa vai tyrkkääjän asennossa. Shock siis pysähtyy kuin seinään pysäyttävästä painoavusta, oli se tarkoituksellinen tai vahinko.

Laukan jälkeen meinasi kuitenkin kaasu hirttää vähän kiinni, Shock teki tätä liian kapean satulan kanssa. Se kuitenkin tuli takaisin ja alkoi keskittyä, takana oli myös paljon vapaapäiviä kaikkien ratsastajien sairastaessa... Itse ratsastus oli kuitenkin positiivinen, poni teki mielellään töissä eikä ollut edes ennen varustamista ihan niin happaman sitruunan niellyt, mitä on viime aikoina ollut. Huomenna tarvii mennä ilman satulaa, jotta saan taas vertailukohteen uusia satulakokeiluja varten.

Viivi kävi sunnuntaina lyhyellä kävelyllä Kurren kanssa. Olivat kuulemma esittäneet takajaloilla seisomista ja kotiinpäin tullessa passagea. Meillä on maailman monin poni ;)

18. marraskuuta 2012

Kurreterveisiä

Kurre is back, big time. Perjantaina saatiin kenkä jalkaan ja kengittäjän kommentit hyvin parantuneesta kaviosta. Eilen piti käydä maneesilla liinaamassa suurimpia virtoja ulos hyvällä pohjalla, mutta heinänhakukeikan jälkeen nostettiin kopin kumimatto ylös ja jätettiin pohjan vaneri kuivumaan - kumimaton ja vanerin väliin oli päässyt vettä, annetaan siis mieluummin kuivua kuin kokeillaan, lahoaako pohja kuinka nopeasti. Kurre oli siis siirtynyt omatoimiseen treenaukseen ja illalla hakiessani ponin tarhasta, sain pestä puolen ponia jalkojen lisäksi! Koko mahanalunen oli paksun kurakerroksen peitossa, joku oli ottanut ilon irti elämästä :) Psyllium syötiin kiltisti melassileikkeen siivittämänä ja uusi vaaleanpunainen loimi on kaula-aukon pienennyksen jälkeen täydellinen. 

Pitää saada Viivin kanssa aikataulut sopimaan, josko päästäisi viikon aikana maneesille käymään ja ratsastamaan. Kurre palailee pikkuhiljaa treeniin, varovasti alkuun kolmen viikon sairaslomailun jälkeen.

Pian alkaa ensimmäiset laukkaharjoitukset ratsastajan kanssa :)
(c) Henna Glade

16. marraskuuta 2012

Erikoispostaus: Kurre

//EDIT: Aloitin postauksen tiistaina, nyt on perjantai. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan...

Kurre muutaman viikon vanhana Ruotsissa, takana emä Hults Axmira
(c) Signe Håkansson
Postausideoiden ollessa vähissä, tulin ajatelleeksi Kurre-erikoispostausta katsellessani neidin ulkoilun riemua tänään päivällä. Kurre on ensimmäistä päivää ilman betadinehaudettaan pihalla, eli paise alkaa olla selätetty! Vielä kun saisin kengittäjän kiinni, jotta pääsisi pikkuhiljaa purkamaan neitokaisen ehtymätöntä energiavarastoa.

(c) Signe Håkansson
Kaksi ylläolevaa kuvaa käytännössä antoivat minulle syyn alkaa tehdä kauppaa Kurresta. Pommac oli juuri lopettanut ravikilpailu-uransa ja halusin todella toisen ponin, jonka kanssa olisi mahdollista palata raviradoille aikanaan. Jostain syystä katselin oikeastaan pelkkiä varsoja, 2008 ja 2007 syntyneitä lähinnä. Ystäväni jeesasi ruotsin kielen kanssa ja lähettelin sähköpostia useammallekin kasvattajalle, joilta löytyi miellyttäviä varsoja. Stuteri Darin kakara Zenita nousi kuitenkin ykköspaikalle ja siitä alettiinkin tosissaan neuvotella. Kasvattaja Signe vastasi kysymykseeni "myytkö ponejasi Suomeen" välittömästi kyllä, eli oltiin askel lähempänä Kurren Suomeen saantia.

3kk
(c) Signe Håkansson
Ostopäätös syntyi Kurren ollessa 3kk vanha, eli edessä oli odottelua vieroitusaikaan asti. Kurre oli kokonaan vieroitettu 8kk iässä, jolloin sain aloittaa jännittävän matkan kohti Tallink Siljaa ja Tukholmaa. Olin ensimmäistä kertaa yksin liikkeellä laivalla ja pakko myöntää, ettei yön aikana paljon tullut nukuttua. Aikaisemmin mainittu ystäväni Piia oli jo valmiiksi Tukholmassa ja hyppäsi auton kyytiin nautittuamme aamiaista hotelli Ariadnen aamiaissalissa. Voin muuten suositella, en ole varmaan ikinä syönyt niin hyvää aamiaista!

Huomatkaa väärin päin olevat aurinkolasit
Kurre haettiin muutama sata kilometriä Tukholmasta pohjoiseen sijaitsevasta Skärplingestä. Välillä oli vaikea uskoa navigaattoria, sillä tiet vaan pieneni ja pieneni... Kunnes oltiin ihan hillittömissä maisemissa! Kai sitä paikkaa voi kyläksi sanoa, ajettiin porteista sisään ja etsittiin tiemme siittolan maille. Samalla tontilla oli useampia talleja, joten muistaakseni taidettiin kysyä, mistä Dar-ponit mahtaa löytää... Tallitytöt hälyttivät Signen äidin paikalle kauppoja tekemään ja raha vaihtoi omistajaa. Tapettiin vielä tovi aikaa ennen kuin nostettiin Kurre auton kyytiin ja lähdettiin matkaamaan kohti satamaa ja iltalaivaa. Kurre haettiin Suomeen huhtikuussa 2009 ja juuri vähän ennen haun ajankohtaa, oli Finnlink päättänyt olla ottamatta eläinkuljetuksia erään HIHS-osallistujan valitettua päästyään katsomaan hevosiaan vain kahden tunnin välein, eikä tunnin välein. Meillä oli siis vaihtoehtona ajaa maitse takaisin Suomeen tai tulla risteilijällä yli, valitsin risteilijän.

Täyttelin omistajanvaihdospapereista omaa osuuttani satamassa odottaessamme laivan lähtöä. Laivaan osui lisäksemme kaksi muutakin hevoskuljetusta, toiseen päästiin ihailemaan oripäiville tulevia puoliverioreja - olisin voinut ottaa kumman tahansa mukaani, sen verran hienoja kavereita olivat :)

(c) Henna Glade

Kakara ja lastenvahti Nepa
(c) Henna Glade
Kotiin päästessä meillä oli utelias, ihmisrakas ja hyvin omanarvontuntoinen nuori neiti mukana. Kurren kanssa on käyty alusta asti muutamia tahtojen taisteluja, sillä Ruotsissa neiti oli lähinnä saanut riimun päähänsä ja ulkoillut, sekä jakanut karsinan toisen samanikäisen varsan kanssa. Nyt saatiin ylennys ihan omaan karsinaan ja tarhakaverikin kasvoi isommaksi :) Ajolle opettaessa olen valjastanut Kurren (ilman kärryjä siis), jättänyt potkuremmin tarkoituksella roikkumaan alas jalkoihin ja lähtenyt ensin kävelylenkeillä, sitten hölkkälenkeille. Kurre ei voinut sietää kosketusta lavoista taaksepäin, eli lenkkien tarkoitus oli puhtaasti totuttaa poni erilaisten remmien heilumiseen ja kosketukseen. Melkoisia pukkisarjoja tulikin nähtyä, mutta näin ne ennemmin vierestä kuin kärryiltä käsin. Kurren ajo-opetus saatiin hyvään vaiheeseen ennen 1-vuotislaidunta, jolla poni sai nautiskella olostaan koko kesän.

Kurren ja Pommacin ensitapaaminen
Laidunkaverit Nepa, Kurre ja Lippa - Kurre ponin paratiisissa, mahaan ulottuva laidunruoho
Pikkuhiljaa Kurre on kasvanut kakarasta isoksi, vakavastiotettavaksi kilpaponiksi. 2-vuotiskesä meni puolittain laitumella ja talvi ennen sitä ajeltiin pikkuhiljaa uuden taidon ylläpitämiseksi. Lähdin 2010 syksyllä Italiaan 9kk ajaksi, jolloin Kurre oli Suomelan perheen hellässä hoidossa laihdutusleirillä ja hain ponin kotiin taas keväällä, eli 3-vuotiaana. Poni oli saanut hyvän treenin jo Suomelassa, josta minun oli helppo jatkaa ja pikkuhiljaa siirryttiin hiittivalmennukseen, joka tuotti hedelmää kun ilmoitin Kurren ensimmäiseen starttiinsa 2012 huhtikuussa. Lopun taidattekin tietää :)

2009

2010
(c) Henna Glade

2009
(c) Henna Glade

2009
(c) Henna Glade

12. marraskuuta 2012

Kisaviikonloppu takana

Märkä ja sateinen viikonloppu tosiaan. Shockilla starttasin lauantaina harkkakoulukisoissa helppo C:1 ja sunnuntaina harkkaestekisoissa 60-70 cm sekä 80-90 cm. Kyllä, minä oikeasti hyppäsin sen isommankin luokan! Molemmat kisat järjestettiin Zilpan tiloissa, seurojen Lu-Sar sekä PRRC toimesta.

Lauantaina olin jo häikäistynyt Shockin käytöksestä, sillä se oli täysin lunki kisapaikalla. Katseli ympärilleen ja hirnui, mutta mistään paniikista ei ollut pienintäkään pelkoa. Oltiin Janitan ja Jaden kanssa juuri sopivaan aikaan paikalla, käytiin maksamassa lähtömaksut ja saatiin pian alkaa verrytellä hevosia. Shock ei ole tällä viikolla ollut ihan sataprosenttisen oma itsensä, vaan jotenkin hieman laiska ja vetelä. Syy voi oikein hyvin olla hillittömässä karvassa ja lämpötilassa, joka eilen huiteli +7 tienoilla... Joka tapauksessa, Janita joutui jättämään verryttelyssä leikin kesken (Jadelta löytyikin ikäviä jumeja selästä ja kyljistä, eli oli Janitalta täysin oikea ratkaisu) ja sain Janitan raipan käyttööni. Shock tuntui hyvältä, pidensi askelta ja oli kiva ratsastaa. Jätin raipan pois ja tiesin siinä vaiheessa, että tämä ei tule menemään liian hyvin.

Odottaessani lähtömerkkiä kiersin rataa kouluaitojen sisäpuolelta, maneesissa kun oltiin. Onneksi kierrettiin, sillä Shock päätti kytätä puolen kierroksen verran. Sain sen onneksi takaisin lähes-keskittyneeseen mielentilaan ja aloitettiin ohjelma. Alku tosin oli hyvä, sillä ekasta arvostelukohdasta ropsahti seiska! Kaikki kolme askeleenpidennystä oli katastrofi ja vitosen arvoisia, sillä en vaan saanut pidennystä ulos. Peruutus oli siisti, vasemmassa laukassa "takaosa ei laukkaa kunnolla"... No, eikai kun ei se hemmetin poni pyörittänyt laukkaa kunnolla! :D Olen saanut vaan kehua ponia tähän mennessä kotitreeneissä ja nyt se palautti minut kerralla maan pinnalle. Lopun voltista saatiin taas seiska ja kehuja pyöreästä voltista. Alapisteissä käsketään ratsastaa rohkeammin ja mainitaan siisti istunta! Jee! :) Pisteitä 124 ja prosentteja 62% tasan, jolla päästiin kolmannelle sijalle. Olin aika yllättynyt sijoittumisesta ja tottakai iloinen, hävittiin voittajalle 2,5%. 

Eilen poni oli taas hyvä verryttelyssä, mutta radalla olisi saanut liikkua enemmän eteen. 60-70 cm oli ihan ok-sujuva, itseä jännitti miten selvitään uusinnan viimeisestä käännöksestä vasemmalle. Arvostelu oli siis 367.1, perusradalla kolahti muutamaan kertaan mutta puomit pysyi ylhäällä. Poni hyppäsi mukavasti, sain ratsastaa aktiivisesti jalalla ja leikkiä oravaa muutamassa välissä kun poni mietti mennäkö vai ei. Oltiin kuudensia, ruusuketta ei saatu, mutta ihan ok-fiilis jäi ja lähdin hyppäämään vielä seuraavan luokan.

Seuraavassa verkassa halusin ponin rehellisesti hereille ja ratsastin laukkaa niin paljon eteen kuin siinä tilassa uskalsin. Verkassa pari hyppyä jotka olivat yhtä lukuunottamatta hyviä ja lähdin ihan semiluottavaisena radalle, joka oli sama kuin edellinen. Ja mitä tekee poni? Jotain, mitä se ei ole ikinä ennen tehnyt! Ykköseste hyvin, kakkonen ja kolmonen ihan ok, samaten nelonen. Sitten lähtikin menemään mielenkiintoisesti, sillä Shock alkoi kytätä jo kerran hyppäämiään esteitä, eikä tuntunut tuntevan raippaa eikä kannuksia ollenkaan. Tehtiin niin uskomattomia hyppyjä suoraan ylöspäin useammallekin esteelle, olin odottanut tällaista suoritusta vain uusinnan ensimmäiselle esteelle, johon oli lisätty kaaripalat alle. Rytmin kadottua en saanut sitä enää millään takaisin, loppuun tuli onneksi vielä pari siedettävää hyppyä. Niitä hetkiä, kun oikeasti hävettää :D Silti ponnistettiin kuudennelle sijalle, en kyllä käsitä miten.

Tiedossa on paljon valmentautumista, harkka- ja seurakisoja koulussa ja esteillä, rutiinin hakemista ja toivon mukaan myös pian pirteämpi poni. Kipeältä se ei tunnu, vain väsyneeltä ja laiskalta. Lisätään nyt sen ruokintaan kivennäisen lisäksi kauraa ja toivotaan ponin muuttuvan mahdollisen talven tullessa pirteämmäksi. Tosin jos viime vuoden mallilla mennään, meidän talvi tulee aikaisintaan tammikuussa...

9. marraskuuta 2012

Tästä...

(c) Viivi
Tähän :)


Jo tuo ruskea kapistus olisi vaatinut tuon mattesin correction padin alleen, mutta sitä ei vaan tullut hankittua ja mentiin ties millä viritelmillä. Nyt on ihanan pehmeän oloinen - hetki, kun olen oikeasti aika kateellinen Viiville - Cliff Barnsby ja sen alla yksillä täytepaloilla oleva romaani. Kyllä vaan ponin kelpaa, sai vielä uudet juniorikokoiset muovijalustimet sekä stübbenin jalustinhihnat samaan konkurssiin. Jalkkarihihnojen merkin tosin saneli pakko, sillä olivat ainoat tarpeeksi lyhyet koko Manussa. Satula on tosiaan todellakin hyväkuntoinen ja kaiken lisäksi sievä kuin mikä! Istuimesta väri hieman kulunut, mutta se ei tosiaankaan menoa haittaa.

Shock on tänään kenraaliharkattu huomisiin kisoihin - kävin takapellolla ratsastamassa lyhyen verkan ja radan kertaalleen. Pieni pintahiki saatiin ponille, mutta treeni oli lyhyt ja toivottavasti tehokas. Pyrin verkkaamaan sen kisapäiväomaisesti ja ratsastin kertaalleen radan (oikein) läpi, johon oli hyvä lopettaa. Laukannostoihin olin tyytyväinen, vaikka poni nousikin peräänannosta! Poni malttoi odottaa nostavaa apua ja nosti myös vasemman laukan oikein kerrasta. Meillä on ollut hieman ongelmia ja ollaan nosteltu aina edelliseen kierrokseen mentyä laukkaa helposti, jos uusi nosto tulee nopeasti edellisen jälkeen. Nyt poni oli mallikelpoinen ja hieno tyttö. Johanna onneksi lupasi meille vielä näihin kisoihin Kiefferinsä lainaksi, sillä ei vaan olla löydetty juuri sopivaa satulaa ahkerasta sovittelusta huolimatta. Mari tilasi taas pari sovitukseen...

Sain saappaani ja Shockin suojat pestyä tänään, vielä kun muistan huomenna vaihtaa kuolaimet suitsista toisiin. Sykeröt jätän tällä kertaa askartelematta varsinaiselle talvikarvamammutille, wish us luck!

7. marraskuuta 2012

Selvästi hyvä päivä!

Olen tänään tehnyt vaikka mitä. Aloitin päiväni hakemalla Kurrelle lisää kivennäistä agrimarketista ja tsekkasin samalla psylliumin hinnan. Kurre ei ole esittänyt mitään ähkyilyn merkkejä tai vastaavia, mutta syö heinänsä maasta - ajattelin antaa kuurin psylliumia jo ihan varmuuden vuoksi. Agrimarketin jälkeen kurvasin hakemaan Manusta miljoonannen stubbenin satulan mukaani ja huristelin Shockin luokse. Heivasin penkin kyytiin ja itseni perässä.

Shock oli parempi kuin eilen, muttei vieläkään mikään super niinkuin se oli viime viikolla. Ratsastin sitä C:1-rataa läpi, tosin tarkistin radan vasta jälkeenpäin ja menin sen ihan päin honkia. No, josko perjantaina otettaisi kenraaliharkat ja mentäisi rata edes sinnepäin. Poni alkoi taipua hyvin oikealle ja oli pehmeä, mutta edelleen vasemmalta kiinni. Taipui kyllä jo enemmän kuin eilen. Mari ratsastaa huomenna, toivottavasti saa ponia vielä lisää irti... Alan olla aika pessimistinen kisojen suhteen, mutta kokemusta kokemusta.

Ja se hyvän päivän osuus - vein kaksi pakettia postiin ja lähdin yhden kanssa. Lähiärrän tädit taitaa inhota minua, lyhyen ajan sisällä olen postitellut useampaa satulaa edes takaisin... No, enää ei tarvi postittaa yhtään! Laitoin yhden satulan palautukseen, hööksin pari tavaraa palautukseen ja lähdin 15-tuumaisen Cliff Barnsbyn ponisatulan kanssa kohti Pinomäkeä. Olin todella pessimistinen satulan sopimisen suhteen mutta vielä mitä, sehän sopi! Hiukan leveä on tämäkin, mutta niin vähän, että pitäisi oikeasti pelkän lampaankarvan kanssa kaveta sopivaksi, ei välttämättä tarvita edes ostoslistalla ollutta correction padia! Satula ylittää melkein 500e pyynnillään Kurren satulaan suunnitellun budjetin, mutta pakko se on ostaa, kun kerrankin löytyy noin pienillä kommervenkeillä saa satulan kavennettua tarpeeksi kapeaksi. Mieluusti ostaisin täydellisen sopivan satulan, mutta jos sellaista ei yksinkertaisesti löydy, ei sille mitään voi. Toki jos nyt illalla voitan viking lotossa, Kurre saa vaikka heti teetetyn satulan. ;)

Kulutusjuhlaa

Kävin eilen vähän ostoksilla ja kotiutin kermanväriset kokopaikkaiset Pikeur Lugana-kisahousut, Pikeurin luonnonvalkoisen ihanan pehmeän kisapaidan sekä Hansbon kermanvärisen yleissatulahuovan. Lisäksi Hööksin paketista paljastui JH Collectionin ruskeat suitset, tummansininen yleishuopa ja huppu... Lisäksi vielä letityskuminauhoja, nyppimiskampa ja harjanselvitysainetta. Shockille ja itselleni tuli shoppailtua lähinnä, Kurre sai kaksi pulloa betadinea ja metrin mittaisen pumpulipaketin. Siis oikeasti metrin, se paketti on valtava :)

Meillähän siis lähestyy kisat! Nyt lauantaina startataan Lu-Sarin harjoituskoulukisoissa helppo C:1 ja sunnuntaina ilmoittauduttu oman seurani PRRC:n harjoitusestekisoihin luokkiin 60-70 cm ja 80-90 cm. Teen paikan päällä päätöksen, hypätäänkö tuo korkeampi luokka. En ole Shockilla hypännyt kuin 85 cm, mutta radalla ei kuitenkaan montaa estettä ole maksimissa ja poni on aikaisemmin hypännyt 90 cm rataa. Mennään kuitenkin matalamman luokan perusteella, eli jos poni tuntuu kovin väsyneeltä karvojensa kanssa, jätetään korkeampi luokka välistä. Mitä vaan tietenkin voi  vielä tapahtua, meillä ei nimittäin ole tällä hetkellä täysin sopivaa satulaa!

Porin kisat kesällä

Eilen sovitin yhtä Stübben Siegfriediä ja tänään tiedän todella sovittaneeni. Satula oli täysin kivikova ja todella kamala istua. Löysin kuitenkin Manusta eilen vahingossa täsmälleen saman satulan samassa koossa mutta vähän uudempana sekä parempikuntoisena ja ajattelin hakea sen vielä tänään sovitettavaksi. Tuossa eilen sovittamassani oli mielestäni jotain outoa - verrattuna viime viikon saman merkkiseen satulaan, ei vaikuttanut ollenkaan samalta mallilta. Lisäksi toppausten nahka oli halkeillutta ja toppaukset sen oloiset, että toppausta vaatisi. Toivon parasta sen Manun satulan suhteen, en varmaan saa edes koulukisoihin lähtölupaa ilman satulaa :)
Poni on ollut hassu viime ajat. Täysin täykkärimoodissa, laukat kuumentaa ihan hillittömästi ja läpiratsastus ollut mitä on. Jos tänään ei satulan kanssa löydy yhteistä säveltä, läpiratsastan sen kyllä ilman satulaa, kun ilman penkkiä mennessä Shock on ollut tosi hyvä. Eilen ei kaahattu yhtään niin paljoa, mutta vasemmasta irti päästäminen vaikutti ihan ylivoimaiselta. Asiasta keskusteltiinkin tovi.

Loppuun vielä Kurreuutisia: Kurre on palannut! Paise on puhjennut kunnolla ja Kurre käy kuumana ollessaan vain karsinassa ja ulkoilukiellossa, kunnes paise on kunnolla parantunut eikä jalassa tarvi enää pitää betadinehaudetta. Oli työn ja tuskan takana saada ponilta kenkä irti maanantaina paiseen ollessa pahassa kohtaa, mutta selvästi tytsyn olo helpottui kun kenkä lähti. Eilen ponin seistessä käytävällä karsinansiivouksen ajan kävi jo normaali raivokas kuopiminen ja paino varataan kunnolla paisejalalle, eli hyvää vauhtia paranemassa on muru :) Muutaman päivän se joutuu vielä nauttimaan sisätiloista jalka paketissa.

Kevät 2012

6. marraskuuta 2012

Blogihaaste


Säännöt:
- Vastaa kaikkii kysymyksiin (10)
- Haasta 4 blogia

- Haastettujen blogien osoitteet: En haasta ketään. Tehkööt kuka huvittaa, linkatkaa vaikka bloginne tämän postauksen kommentteihin :)

Haaste on blogista: Viivin poniblogi



1. Miksi aloitit blogin pitämisen?
Pitkälti henkilökohtaiseksi päiväkirjaksi ja omaksi iloksi. Lukijoiden tulo mukaan on lähinnä lisännyt postausintoa :)

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?
Ratsastuskilpailuissa seuratasolla ja raveissa ihan normaaleissa Suomenlaajuisissa ponilähdöissä.


3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Öö... Yhteensä tauot vähennettynä jotain 15 vuoden kieppeillä taitaa luku pyöriä.

4. Koulu vai esteet?
Molemmat




 5. Valmennus vai kilpailut?
Ratsastuspuolella valmennukset ja raveissa kilpailut.

6. Poni vai hevonen? Perustele
Russponit tietenkin! Poneilla on loistava huumorintaju ja ponin kanssa harrastaminen on aina yllätyksiä täynnä. Kun elämäntilanteeni sallii oman ratsun ostamisen, se tulee olemaan noin 170 cm korkea puoliverinen, mutta poniharrastusta en aio jättää siitä huolimatta.



7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
Kaikkia ylläolevia. Ihan ensimmäinen "hoitohevoseni" oli lv-ruuna William Chip, joka omistajansa kanssa opetti minut ravihommiin kunnolla. Sitten tuli silloinen Porin Ravinuorten shettis Finte jota hoidettiin Hennan kanssa, 16-vuotiaana minulle ostettiin Pommac. 

8. Oletko hypännyt kiinteitä esteitä?

Pieniä tukkeja ja vastaavia maastossa kyllä, ihan rehellistä maastoestettä en ole hypännyt. Kerään rohkeutta ensi keväälle ensimmäisiä maastoestetreenejä varten.

Rakas <3

9. Lempi hevosrotu?
Russponi ja lämminverinen ravihevonen, mielellään amerikan- eikä ranskanmalli.


10. Korkein este, mitä olet hypännyt?
Hullussa mielenhäiriössä 110cm. Vanhalla wintecin koulusatulalla. Olin joskus nuori ja itsesuojeluvaistoton.

5. marraskuuta 2012

Se tunne kun...

Kolmijalkaisen ponin tilaan saadaan vastaus. Kurren kaviossa lymyili paise.

Tavoittelin eläinlääkäriä puoli aamua, onneksi tuli nopeasti tarkistamaan tilanteen kun vihdoin sain kiinni. Poni oli pirteänä ja normaalina omana itsenään karsinassa, kävellessä ontui selvästi, mutta parani muutaman askeleen jälkeen. Kiertoliikkeestä näki, ettei kaikki ole ok. Eilen ei sykettä vielä tuntunut, mutta tänään tuntui ja paisekin löytyi ilman kaviopihtejä, puhkeamalla eläinlääkärin sormien alle. Askartelin siis betadinehauteen kavioon ja soitin kengittäjää avaamaan paiseen kunnolla. Poni sai lisäksi kipulääkettä, ettei kipeyttäisi toista takastaan varoessaan toista.

Koppihoitoa tiedossa siis. Ilmeisesti poni on saanut juuri sopivasti astuttua jonkin kiven päälle. Ajoin nimittäin lauantaina Kurren töiden jälkeen ja minkäännäköistä ongelmaa ei ollut, paitsi vauhdinhallinnassa. Kovaa olisi pitänyt päästä... Poni oli lauantaina pirteä oma itsensä, sunnuntaina kolmijalkainen. Nyt paketoidaan kaviota noin viikon verran ja annetaan kipulääke kolmena päivänä. Sielunhoitoa tulee olemaan paljon, kun pidän ponille seuraa karsinassa...

Itse olen ollut aivan kuollut jo monta päivää. Pääsin la-su yönä kotiin vähän ennen kolmea, nukuin puoli kahteentoista päivällä ja lisäksi nukuin iltapäivällä parin tunnin päiväunet. Yöunet 22-7 ja taas olen aivan poikki, haluan päiväunille... Univelkaa aivan järjettömästi ja sen kyllä huomaa.

Nyt kokkailen rakkaalle miehelleni illaksi ruokaa ja itselleni evääksi töihin samalla kun odottelen kengittäjän soittoa. Lupasi tosiaan yrittää vielä tänään tulla avaamaan paiseen kunnolla, huomenna viimeistään. :)

1. marraskuuta 2012

Väsyttää, muttei viluta

Pahoittelen taas parin päivän postaustaukoa. Olen koko ajan väsynyt - nukkumaanmenoaikani on iltaisin kymmenen pintaan, eikä töistä pääsy kymmenen jälkeen tee hyvää. Nukkumaanmeno venyy väkisin vähintään yhteentoista ja seuraavana päivänä muistutan zombia, ellen saa nukkua yhdeksään tai kymmeneen asti. Minä vaadin paljon unta... Tänään heräsinkin 6:33 Timon herätyskelloon ja olisi tehnyt vain mieli vetää peitto pään yli ja jättää koulu välistä.
Eilen kävin kuitenkin shoppailemassa talvenpelastajan. Vero Modan 60% untuvaa sisältävä pitkä toppatakki sai kodin! Enää ei tarvi palella edes koulun yli-ilmastoiduissa luokissa :)

Palataan tiistain maneesilla käyntiin: otin Shockin sovitettavan satulan mukaan ja totesin sen välittömästi liian leveäksi selkään päästessäni. Satula painui edestä lähes säkään kiinni, ilman painoa päällä sopi täydellisesti. Kokeilen satulan vielä lampaankarvan kanssa, sillä yritykseni löytää sama satula kokoa kapeampana ei ole kantanut ihan hirveästi hedelmää. Sitä samaa 32-leveyttä olisi tarjolla joka suunnasta, minä haluan käsiini leveyden 31.

Joka tapauksessa, otin siis satulan pois ja väänsin ilman satulaa kun kerran maneesille oli tultu. Rakensimme Janitan kanssa ennen ratsautumista yhden pystysarjan, yhden okserin ja yhden pienen kavaletin, olihan tarkoitus hypätä kun Carlin valkka peruttiin maanantaina. No, minä keskityin ensialkuun vain tyrkkäämään ja saamaan ponia rennoksi... Kiahan maneesissa on sitä jotain Shockin mielestä, se kuumuu siellä joka kerta ja yrittää ravissa hieman juosta alta. Tein kaikenlaisia kaaria ja siirtymisiä, temponvaihteluita ja verryttelylaukat hakien pyörivää laukkaa. Kun otin laukan ihan kunnolla käsittelyyn, olisin voinut itkeä - oikeaan kierrokseen poni kulki monta ympyrää upeassa peräänannossa ja ihan oikeasti polki takaa! Vasemmalle haettiin myös pätkiä, lyhyempiä kuin oikeaan, mutta haettiin! Jos jostain voi olla iloinen niin tuosta. Odotan jo ensi vuoden koulukisoja, kun laukka toimii kunnolla :)
Ylitin itseni tällä kertaa ja hyppäsin noin 60-senttisen sarjan sekä pikkukavaletin useampaan otteeseen, edelleen ilman satulaa. Shock oli innoissaan ja hyppäsi hyvin :)

En ole vielä päättänyt, ajanko Kurren tänään vai en... Jalat ovat hyvät, mutta mieli tekisi antaa vielä pari päivää vapaata. Mari menee Shockilla sunnuntaina, eli olisi hyvää aikaa maneesivisiitille.