57,85%

Muista en tiedä, mutta minä olen tyytyväinen! Kurrevauvan 7. ratsastuskerta, prosentteja 57,85 ja tuomarilta mukavaa palautetta, paperissa jopa yksi 8! Kuolaimia kehuttiin palkintojenjaossa ;)

Luokassa kaikki palkittiin, eli kotiin lähdettiin keltaisen ruusukkeen kera.

Kenraaliharkat ja hienon hieno Shock!

Eilen oli taas Shockipäivä, sain käydä hakemassa mamman laitumelta! Paljon onnellisemman näköistä ponia ei olisi voinut olla Shockin nautiskellessa saapuvasta kesästä. Varsatkin kirmasivat laitumelta sen verran käymään, että saivat kivennäisensä ja painuivat takaisin aidan taakse vihreämmille apajille.

Shock oli jotenkin tosi super eilen! Verryteltiin vähän pidemmin ohjin, voltteja, ympyröitä ja pientä kaasutteluakin. Ja mikä hienointa, otettiin ensin oikea laukka joka nousi kerrasta, ilman mitään kommervenkkeja! Laukka myös pyöri hyvin, oli lähes säädeltävissä ja poni taipui hyvin. Sama vasempaan, hyvät nostot ja homma toimi, taivuttaa sai vähän enemmän. Kunnon välikäynnit, Shockilla on edelleen jonkin verran talvikarvaa ja sitä mahaa eli hiki tulee nopeasti :)

Treenailtiin harjoitusravissa - ei ikinä enää ilman urheiluliivejä - kolmikaarista kiemurauraa, pysähdystä suoraan ravista ja kunnon taipumista kulmissa, ei kaatumista lapa edellä. Lopuksi oli ohjelmassa myös muutama väistö molempiin suuntiin, poni saa ison plussan! Ensialkuun meinasi vauhti kiihtyä turhan paljon kiemurauralla, mutta keskittymisen löytyessä homma toimi hyvin. Sain vaihtaa asetuksen ja taivutuksen hyvin kaarteen keskellä suoristaessa ilman ponin raivokasta kiihdyttämistä ja Shock ihan tosissaan keskittyi tehtävään! Molempiin suuntiin meni mukavasti, oikealle ehkä asteen paremmin. Pysähdys ravista tapahtui aina puoli metriä ennen tai jälkeen pisteen, joko valmistelin liian hyvin tai vähän liian huonosti... No, meillä on aikaa treenata. Shock on siitä tosi kiva, että toimii niin hyvin istunnalla. Siirtymisistä saa pehmeän sujuvat, kun vaan antaa pienen pidätteen ja puristaa reisillä. Tosin sitten pitää myös työskennellessä muistaa pitää polvi irti, tai tappaa kaiken liikkeen koko ponista.

Väistöt onnistui hiukan paremmin oikeassa kierroksessa uran sisäpuolelta uralle, mutta väistöjä meidän pitäisi muutenkin harjoitella ja paljon. Shockin kanssa ei voi pitää edes raippaa kädessä sen käyttämisestä puhumattakaan, poni juoksee paniikissa alta pois, eli pitää tosiaan alkaa käymään kunnon valkoissa kun antaa budjetti siihen myöden. Saatiin Tarkkalalta alkuvuodesta hyviä vinkkejä.

Ponin kanssa käveltiin pitkät loppukäynnit, napattiin varusteet pois ja poni sai vielä kivennäisensä. Pitkät rapsuttelut, kunnes tuli toiselle aika lähteä takaisin syömään ja toisen aika kotiin :)

***

Kurren kanssa oli eilen vielä kenraaliharjoitukset tämän päivän kisojen raviluokkaan. Peukut pystyyn, että sade pysyy poissa meidän ajan! Tänään piti sataa kaatamalla, mutta ainakin vielä ilma näyttää synkältä mutta lähes kuivalta.

Harjoitukset meni siihen asti hyvin, kunnes alettiin verkkaamien jälkeen mennä rataa. Tarhalapset pääsivät ulkoilemaan ja Kurrelle oli ehdottomasti liikaa aidan takana keinuvat ja kiljuvat lapset, tosin siinä vaiheessa se saikin olla liikaa... Mentiin kerran ohjelma kentällä ja toisen kerran jääkiekkokaukalon vieressä pellolla. Ihan ok, kunhan Viivi muistaa ratsastaa kunnon tiet, erityisesti kun tullaan radan poikki :) Eka radan poikki oli etäisesti lävistäjää muistuttava kiemura, pellolla se oli jo paljon selkeämpi.

Tulipa myös opetus, että muistakaa kiristää vyö sillä vikalla reiällä ajoissa. Ihmettelin, kun poni ei pellolla tullut millään keskihalkaisijalle suoraan - kunnes tajusin, kuinka eri tasolla Viivin jalustimet ovat. Satula oli hiukan valahtanut vasemmalle ja ponihan meni juuri sinne, mihin selästä pyydettiin, eli liirsi vasemmalle. Suoristettiin satula ja kummasti ponikin alkoi tulla suoraan. Nuoret otukset ovat kyllä parhaita mahdollisia opettamaan istumaan suorassa satulassa :)

Miss Hirvi 2012

Sehän saattaa joskus vielä alkaa rentoutua! Nyt kohti tallia, otin kameran käteen purkaakseni nämä kuvat ja alkoi jännittää...

Wanting...

Kesä tulee ja varustehankinnat pyörivät mielessä... Periaatteessa olen järjetön jos ostan mitään, muttakun minä haluan! Järjetöntä tarkoitan sillä, etten ihan oikeasti tarvisi näitä haluamiani asioita :)

Shockille...

Hööks

Gold Medalin Artemis-suitset. Olen näitä kuolannut jo kauan... Shockille sopii mielestäni paksu turparemmi ja timanttihulluna tuo otsapanta on ihana! Hintaa 94e, pudonnut itse asiassa hieman, alkuperäinen hinta ollut 97e. Tekisi niin mieli... Nämä olisi aivan ihanat edustussuitset, jos eli kun kesällä käydään valmennuksissa ja toivottavasti myös pikkukisoissa :)

Hööks

Lami-Cellin ruskeat jänne- ja hivutussuojat. Estevalkkoihin ja -kisoihin suojat :) Setti 45e, mielestäni ihan mukavan hintainen.

Hööks

IHANA satulahuopa! Rakastan vaaleanpunaista ja pinkkiä, mutta Shockille ei kyllä kokopinkki sopisi. Tässä olisi sopivasti tyttömäisyyttä, mutta kuitenkin myös vähän arvokkuutta jäljellä :) Gold Medal Legacy-neliöhuopa, 34e.

Hööks

Edelliseen huopaan kuuluva korvahullu, 18,50e. <3

Hööks

Gold Medal Cadence yleisneliöhuopa. Hieman hohtavaa kangasta, kermanvärinen, olisi aikalailla täydellinen pikkukoulukisoihin. 32e.

Kurrelle...

Hööks

Tätä Showmasterin ponihuopaa olen kuolannut jo kauan. Aivan Kurren näköinen, se on pinkki! 28e.

Hööks

Huopaan sopiva korvahuppu. En kyllä tiedä, kuinka tollolta Kurre näyttäisi hupun kanssa, sillä kun on aikalailla sitä otsatukkaa... 16e.

Hööks

Showmaster Favorite-fleeceloimi. Meillä on jo yksi tällainen, istuu Kurrelle hyvin. 48e.

Hööks

Kaulakappaleellisiä fleeceloimia ei ole koskaan liikaa, lisäksi tämä istuisi meidän starttiväreihin. Showmaster Glacier, 45e.

Hööks

Back on Track-selänlämmitin, 79e. Tätä ei tarvinne edes perustella.

Hööks

Tästä taitaisi jo tulla sanomista! Otsapanta pinkein strassein, 22e. Kurre on tyttö, sille saa pukea pinkkiä ja vaaleanpunaista! (olenko maininnut kuljetuksessa käytettävät vaaleanpunaiset pintelit ja putsit?)

Itselle...

Hööks

HV Polon Sosa-ratsastushousut kokopaikoilla, joko tummansiniset tai mustat. Tosi kivan näköiset, vaikka liputankin Pikeurin Luganoiden puolesta... 149e, mutta tarviihan sitä olla edes kahdet housut?

Saa nähdä, mitä kotiutetaan vai ostanko mitään. Melko varmasti ostan kyllä jotain, mutta pitänee arpoa mitä todella halutaan :)

Erikoispostaus: Pommacin ravikilpailu-ura

Viime aikoina Kurren startin jälkeen on pyörinyt mielessä enemmän ja vähemmän Pommacin startit. Miksi en jakaisi tätä teidän kanssanne!

Oma ilme on kauhea, mutta poni <3

Pommac tuli Suomeen 2006 syksyllä ja ensimmäinen startti juostiin Turussa 3.12.2006. Muuta en oikeastaan muista, kuin järjettömän jännityksen joka alkoi ilmoittamishetkellä... En pystynyt oikeastaan edes tekemään mitään ponin kärryillä, jännitin ihan järjettömän paljon ja suurinpiirtein vain tärisin. Startti meni pitkälti penkin alle, aika 2.04,3ke laukkamerkinnällä, maalissa viidensinä. 

Tästä jatkettiin Forssan iltaan 11.2.2007 ja jännitys oli hieman paremmin aisoissa. Jouduttiin vain matkaamaan raveihin toisen kyydillä ja poni oli ehdottomasti liian myöhään paikalla, minun tullessa toisella kyydillä - lämmitys jäi selvästi vajaaksi ja yritettiin startissa selvästi Turkua enemmän, mutta vielä ei oltu parhaimmillamme. Taaplattiin aikaan 2.02,2ke ja taas viidensiä maalissa.

Lahti 17.2.2007

17.2. suunnattiin Hennan ja Fajolin sekä Pomsun kanssa Lahden poniraveja kohti. Täällä loksahti vihdoin palaset kohdalleen! Hurjasteltiin poniravien kovin aika 1.57,3ke, jääden kaksi kymmenystä Pomsun ennätyksestä ja oltiin toisia maalissa. Meitä edempää lähti ennätystään hurjasti parantanut, tauolta tullut Mouche jota ei ehditty saamaan kiinni, mutta oli silti aivan voittajafiilis! Tehtiin ponin kanssa yhteistyötä ja aina kun pyysi, Pomsu löi uuden vaihteen päälle. Tämä startti on yksi hienoimpia muistojani, ehdottomasti. Vieläkään en tiedä, kuka ekan kiekan jälkeen huusi katsomosta "go Pommac go", mutta se on jäänyt lähtemättömästi mieleen :)

Turku 17.5.2007

Seuraavan startin kohdalla meillä oli Hennan kanssa poninvaihtoviikot. Poni oli tuntunut hyvältä kotitreenissä, mutta tässä startissa jotain oli selvästi vialla - kuudes maalissa ajalla 2.01,5ke. Poni ei ottanut vauhtia eikä ollut tuntunut hyvältä.

Seuraavaksi hyppäsin itse kärryille Kokemäellä 19.5. ja sain ensimmäisen kerran kaviot syliini radalla. Käänsin ponin lämmittäessäni kilpailusuuntaan ja pyysin kerran vähän kovempaa, jolloin aivan varoittamatta poni aloitti raivokkaan potkushown huolimatta potkuremmistä, kiinni olevasta hännästä sekä sekistä. Pääsin pois kärryiltä, poni oli pakko päästää irti tai olisin raahautunut ohjissa mukana. Poni antoi hyvin kiinni ja itse marssin ambulanssiin tarkistettavaksi. Saldona oli kolaus ylpeyteen ja reippaasti vääntyneet putkiaisat kärryissä, sekä sydänkohtauksen partaalla oleva isä.

Pommac jäi tässä vaiheessa kuukauden tauolle ja kävi klinikalla. Takaa piikitettiin vuohisnivelet, muuten poni oli elämänsä kunnossa ja laidunsi kotona sen kuukauden, ajoin ponin ehkä kaksi tai kolme kertaa.

Turku 22.7.2012

Ilmoitin epäilykset mielessäni Pomsun Turun poniraveihin 22.7., suoraan tauolta. Nyt räjäytettiin pankki - hävittiin pään mitalla Ruotsin parhaalle 5-vuotiaalle, pokattiin uusi ennätys 1.56,0ke ja poni tuntui yksinkertaisesti järjettömän hyvältä. Samana aamuna haettiin Turun rotunäyttelykehästä ykköspalkinto ja jalostusoriiden kakkossija, päivä meni enemmän kuin putkeen!

Teivon jälkeen oli vuorossa Kouvolan kuninkuusravit 5.8.2007 ja suomenmestaruus. Matkattiin toisen ponin kanssa Kouvolaan hevosautolla ja yövyttiin hevosautossa, tätä veikkaan isoimmaksi virheeksi. Pommac jaloitteli useaan kertaan päivässä, mutta onnistuin unohtamaan munasuojat kotiin enkä siksi valjastanut ponia lauantaina, startin ollessa sunnuntaina. Isäni toi munasuojat mukanaan ja aiheutettiin taas kauhunhetkiä kanssaihmisille, sillä isän päästäessä täysin rauhassa seisoneesta ponista irti lähtiessäni lämmittämään, lähti se samalla askeleella pukittamaan aivan raivokkaasti. Yritin vetää ponin päätä linkkuun jommalle kummalle puolelle, mutta kaksi käsin kiskoessani poni vain kääntyi, eli taas kuperkeikalla kärryiltä alas. Poni suuntasi katoksille, saatiin helposti kiinni, vedettään sekä häntä että potkuremmi niin kireälle että soi - ja ei, ne eivät muutenkaan olleet "sinnepäin" vaan häntä sidottiin kärryihin niin, että joku nosti kärryt ilmaan minun sitoessani - ja uudelleen kärryille. Tämä startti meni vähän sinnepäin, mutta kahden hylkäyksen takia tuloksena neljäs sija ja aika 2.00,4aly. Onnistuin laukkuuttamaan lähtöön ja olin täysin varma, että meni pitkäksi, muttei mennyt kuitenkaan.

Jyväskylä 18.8.2007

18.8.2007 ja 19.8.2007 juostiin ponikuninkuusravit Jyväskylässä. Hennan Fajol ja Pommac yöpyivät radalla tallissa, juoksutin Pomsun aikaisin aamulla ja poni oli rennossa mielentilassa. Ajoin itse kärrylähdön, tuloksena toinen ajalla 1.56,1ke ja seuraavana päivänä rattaille hyppäsi Joni-Petteri Irri ajamaan Poniruhtinaan tittelistä. En luottanut itseeni lähtemään auton takaa ja Joni hoiti homman kotiin kiitettävästi! Pomsu oli "vasta" viides, mutta uudella autoennätyksellä 1.58,8ake, ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen.

Jyväskylä 19.8.2007

Tämän jälkeen tuli pidempi tauko ruunauksen takia. Ruunaus tapahtui syksyllä, ja seuraavaksi startattiin Seinäjoella montessa 22.3.2008. Satulassa istui Piia Iso-Kouvola, mutta startti päättyi hylkäykseen liioista laukoista.

Montetreenit kotona

Turku 11.5.2008

Seuraava koitos oli Turun poniraveissa 11.5.2008. Lämmitin hierojan ohjeiden mukaan pätkän laukkaa, joka oli kotona toiminutkin hiitillä hyvin paikkojen avaajana - ikävä kyllä lähdössä Pomsu suorastaan kiehui korvien välissä ja matkamme loppui hylkyyn liioista laukoista. Poni lämmitti hyvin, mutta ikävä kyllä itse kilpailutilanne nosti lämpötilan korvien välissä liian korkealle.

Forssa 7.6.2008
(c) Henna Glade

Taas viivalla, tällä kertaa Forssassa kesäkuussa. Poni lämmitti hyvin ja tuntui hyvältä, mutta laukkasi lähtöön eikä meinannut saada vaihdetta silmään. Epäilin jotain olevan vinossa, mutta aika oli 1.58,6ly ja sijoitus neljäs. Pomsu otti vielä päivän laukkalähdöstä suvereenin voiton Julian kanssa! Alla olevassa kuvassa on matkaa maaliin vielä viitisenkymmentä metriä, ja Pomsu otti joka askeleella lisää välimatkaa toiseksi tulleeseen ennakkosuosikkiin numeroon 4, Sture J.

Forssan laukkalähtö 7.6.2008
(c) Henna Glade

Turku 9.6.2008

Pommac oli jo ehditty ilmoittaa Turkuun, enkä jättänyt sieltä pois vaikka mietin asiaa Forssan lähdön jälkeen. Lähdettiin kuitenkin tynkälähtöön juoksemaan se 1600m, taas ollen maalissa neljänsiä ajalla 1.59,0. Poni juoksi käytännössä vain viimeiset 500m ja soitin eläinlääkäriä suurinpiirtein jo kotimatkalla, ollen varma takajalkojen vaivaavan taas.

Poni sai kuin saikin taas takavuohisiin piikkiä.

Jyväskylä 26.7.2008
(c) Henna Glade

Pommac sai taas pienen loman ennen Jyväskylän kuninkuusraveja ja suomenmestaruuslähtöä. Ilmoitin ponin molemmille päiville Jyväskylään, lauantaina juostiin hyvä viimeistelystartti. Lämmityksessä Pommac tuntui hyvältä ja ravasi hyvin, mutta kokeilin kireämpää sekkiä joka nosti ponin liikkeen enemmän ylös kuin eteen. Löysäsin sekin aikaisempaan mittaansa starttiin, josta juostiin hyvät 700m. Ponilla oli vetopallot ensimmäistä kertaa startissa ja tarkoituksenani oli vetää korvat auki, kun suurin lähtökuumeneminen oli ohi. Näin myös tein, ehdin juuri vetää pallot korvista ja saman tien poni sai viimeisen raivarinsa raviradalla. Ensimmäinen ajatus oli "ei taas" ennen kuin olin kykeneväinen tekemään yhtään mitään, saadessani toimintakyvyn takaisin koetin vetää ponin pysähdyksiin päin radanvarren mainoksia. Ikävä kyllä kun tuo kaula lukittui asentoon "en muuten käänny", ei siinä tehty muuta kuin alas kärryiltä ja ponista irti. Lähtö keskeytettiin, poni metsästettiin kiinni ja allekirjoittanut lähti Jyväskylän aluesairaalaan kasaankursittavaksi. Melkoiset kuninkuusravit, sillä ennen Pomsun lähtöä juostusta shetlanninponien monten SM-lähdöstä lähti myös yksi ratsastaja pudottuaan ponin selästä sairaalaan, saldona murtunut solisluu.

Kirjoitettuna tämä kuulostaa aika järkyttävältä, koko historia. Ponia tutki kolme eri eläinlääkäriä, eikä koskaan löydetty fyysistä syytä ponin potkimiseen. Potkuremmin pois jättäminen ja pelkkä hännän sitominen oli tietoinen valinta, sillä potkuremmistä ei ihan oikeassa potkimistilanteessa kokemuksen syvällä rintaäänellä ole mitään hyötyä - minulle on turha väittää, ettei poni saa nostettua peppuaan potkaistakseen jos siellä on nahkaremmi päällä. Minä olen istunut kärryillä, kun poni on potkinut potkuremmistä huolimatta.

Jälkiviisas on hyvä olla - miksen ostanut Kokemäen jälkeen pitkiä kilpakärryjä? Miksi jatkettiin lyhyillä? Poni ei olisi saanut potkaistua pitkille kärryille, ainakaan niin helposti. Silloin ajatteli, ettei tämä toistu. Toistui, mutta vain radalla ravien aikana. Poni ei ikinä potkinut kotona, ei edes pukittanut. Ajoin ponin kotona häntä auki, ilman potkuremmiä, ilman sekkiä, parhaimmillaan ilman päävehkeitä pelkkä sekki päässä. Ei ikinä ainuttakaan virheliikettä.

Jyväskylän jälkeen Pomsun kilpailuoikeus peruttiin pysyvästi ja siitä alettiin leipoa ratsua, vaikkakin jokainen vastaantuleva tuomitsi ponin teuraaksi. Ponista sai kuitenkin kaksi nuorta tyttöä vielä nauttia toimivana, pomminvarmana opetusmestarina, joka ei ikinä tehnyt virheliikettäkään. Minä sain nauttia maailman rakkaimman ponin omistajana näyttelymenestyksestä ja niistä hiljaisista hörähdyksistä, kun menin myöhään kesäiltana sanomaan ponille vielä hyvää yötä. Pommac olisi edelleen hengissä, ellei sen puhkuri olisi pahentunut. Minulla olisi edelleen elämäni rakkaus.

Tarinaa Pommacista riittää vielä, nämä erikoispostaukset jatkunevat. Ainakin kilpailut Janitan kanssa sekä näyttelyt.

Ravatessa roiskuu

Lähes toukokuun puoliväli ja aina vain on harmaata, kuraa ja sataa vettä. Viime vuonna tähän aikaan on ollut kuulemma huomattavasti mukavampaa... Alkaa nimittäin olla vuosi siitä, kun kotiuduin Italiasta! Paljon on vuoteen mahtunut. Töitä, uusi opiskelupaikka, Kurre, Shock, Lindos ja tietenkin rakas poikaystävä.

Vuoden kuluttua tähän aikaan toivottavasti olen valmis saamaan matkailupalvelujen tuottajan paperit käteen ja juhlimaan valmistumista (sekä jatko-opintoja ammattikorkeassa...), Kurre on kerryttänyt voittosummaansa viidestä kympistä ylöspäin ja muutenkin asiat hymyilisivät. Kyllä, olen onnellinen siitä mitä minulla nyt on :)

Takaisin arjen harmauteen. Vapaapäivän kunniaksi lähdin liikkeelle jo ajoissa, olin kymmenen tienoilla Shockin luona. Poni on litimärkä ja pyörinyt perusteellisesti mudassa, joten jo valmiiksi ilman takia huono motivaatio ratsastukseen kärsi lisää. Ruokin ponit ja leikittiin Shockin kanssa kentällä ratsastuksen sijaan. Kiltisti se käveli, kääntyi, pysähtyi ja ravasi perässä, vaikka selvästi piti mua tyhmänä ja väsyneenä kun ratsastussaappaissa pingoin kentällä eteenpäin :D Hukutin ponin halailuihin ja porkkanoihin, venyteltiin hiukan kylkiä pitkin ja etujalkojen väliin.

Shockin luota lähdin Kurrea ajamaan. Mietin jo matkalla, josko vain juoksuttaisi... Mutta nää, sain napata puhtaan ponin karsinasta ja reippaasti valjaat päälle ja menoksi. Mentiin metsän kautta maantielle muutama veto mielessä ja Kurre ilahdutti kyllä :) Korvat hörössä kaviota toisen eteen, oli ilmeisesti kivaa päästä pitkästä aikaa päästelemään kunnolla urku auki. Vedettiin yksi pidempi veto ja kaksi lyhyempää, metsässä ajettu meni aikalailla harakoille Kurren hyppiessä vesilätäköiden yli, mutta tiellä ajetut kaksi saivat kyllä papukaijamerkin. Pitää käydä radalla ajamassa kunnolla, kunhan ilman paranee hiukan. Kurre ei oikein ole kurakelin poni...
Poni sai ajon jälkeen perusteellisen pesun ja jäi sisälle kuivumaan ennen ulospääsyä. Päiväheinien kimppuun käytiin kuin raivo härkä, luulisi pikku paksukaisen suorastaan kuolevan nälkään...

Viime marraskuussa hiitillä :)

Kurren kolmas ratsastuskerta

Kurren kolmas ratsastuskerta on tosiaan takanapäin. Pakko olla edes vähän ylpeä neitokaisesta! 

Kurre tosiaan oli varsana hankala oikeastaan kaikessa muussa, kuin turvan silittelyssä. Jalkoihin ei saa koskea, lavoista taaksepäin koskiessa tuli kaviosta, loimea ette ainakaan laita... Ajo-opetusta edeltävänä aikana kävelin valjastetun ponin kanssa lenkkejä potkuremmin roikkuessa vapaasti auki ja Kurren pukitellessa remmin olemassaoloa. Ollaan tultu ihan järjettömän pitkä tie siitä ja poni on minut täysin yllättänyt, kuinka hyvin on hyväksynyt ratsastusjutut! Kärryiltä ja ratsailta raipan käyttö on yhä ja yhtä ällöttävää ponin mielestä, mutta hyväksyy komentamisen kuitenkin. Toki ratsastaessa asiaan kuuluu nyrpeä ilme, Kurre kun ei mielellään myönnä kenenkään muun olevan oikeassa tai uusien asioiden olevan sittenkin ihan kivoja.

Viivi harjoitteli tänään ensi torstain kisojen raviohjelmaa, pidetään kaksi harjoituskertaa vielä. Mennään kisoihin ihan vaan katselemaan kouluaitoja, hakemaan kokemusta ja pitämään hauskaa, eli mitään tavoitteita ei ainakaan minulla ole. Tietty jos hyväksytyt prosentit parivaljakko saisi, olisi kiva tulla kotiin :) Raviluokka lähellä olevalla tallilla on ihan hyvä Moniponirussi-pisteiden keräyspaikka kuitenkin.

Marssittiin tänään tosiaan Pinomäen koulun kentälle ja Viivi verkkaili ponia käynnissä ja ravissa. Päädyssä, josta pääsee lähtemään kotiin, oli alkuun vähän kääntymisongelmaa, mutta sekin saatiin ratkaistua pienellä napautuksella raipalla lavalle ja kummasti alkoi kääntyminen maistua niinkuin piti. Pysähdykset ja kaarevat urat läpi ja tultiin pari kertaa se raviohjelma läpi ennen kuin poni ja Viivi lähtivät maastoon ja minä Toukariin.

Ohjelma meni kivasti. Kurrelle oli pari kertaa kauhistus joutua kääntymään lävistäjälle niin pian kulman jälkeen, mutta kokonaisuutena meni mukavasti ottaen huomioon ponin kokemattomuus. Treenaillaan vielä pari kertaa, niin eiköhän rata saada läpi kisoissa.

Rataharjoitusten jälkeen parivaljakko lähti kiipeilemään ja poni oli kuulemma kiltisti kävellyt jyrkän mäen ylös asti! Pari kertaa ravissa ja pari kertaa kävellen, kyllä me sille ponille vielä peppulihakset saadaan :) Kotiinpäin Viivi oli päästänyt vähän reippaampaa ja poni oli innoissaan laittanut tassua toisen eteen. Tekee hyvää välillä päästellä eri poluilla, joille ei kärryillä pääse.

***

Janitaa varten vielä eilisestä Jaden ratsastuksesta. Juoksutin tamman taas alkuun ja Jadella tuntui olevan vauhti päällä, ei olisi millään malttanut ensin ravata vaan laukkaaminen kuulosti niin paljon kivemmalta :) Kentällä oli matalimmalla mahdollisella korkeudella oleva ristikko, jonka yli juoksutin kerran per suunta. Todella nätti, rauhallinen lähestyminen ja ponnistuspaikka juuri oikea, selvästi estehevosen vikaa.

Könysin juoksutuksen jälkeen selkään ja keskityin taivuttamaan kahdeksikolla käynnissä, ravissa ja laukassa. Käynti ja laukka tosi hyviä, ravi vähän huonompi. Ilmeisesti mulla meinaa käydä käsi kovaksi ravissa vaikka kevensin koko ajan, pitää selvästi treenata sitä... Loppuravit eteen-alas, myös käyntiä eteen-alas. Oli paljon kuunneltavaa ja Jaden keskittyminen välillä meinasi karata, mutta nopea korjaus pohkeella toi takaisin töihin. Tosi hyvin kokosi vasenta laukkaa, teki hyvin töitä ja käytti takaosaa kunnolla.

Tosin hevosta takaisin tarhaan viedessä onnistuin antamaan raasulle sähköiskun... Oikeakätisenä avaan yleensä portit aina oikealla kädellä, mutta nyt jostain syystä vasemmalla. Avasin porttia, katsoin hevoseen ja yhtäkkiä sain hullun sähköiskun, joka tietenkin johtui hevoseen... Tuuli heitti yläportista roikkuvan alalangan suoraan päin käsivarttani ja saatiin todella vahva isku molemmat. Hetken metsästelin Jadea kiinni ja takaisin tarhaan, jonka portti olikin yllättäen superpelottava. Tuntui tosin, että rytmitin omankin sydämeni uudelleen sillä iskulla, eli ei ihme jos Jade poistui paikalta. 

Kiitos Janitalle hevosen lainasta! Kivan ja kehityskelpoisen oloinen otus :)

"Onko ihan pakko..."

Kääntyy kääntyy!

Pörröponi

Osaa se hymyilläkin :)

Kesäkesäkesä!

Mikä on varma saapuvan kesän merkki? Kun tarkenee ratsastaa pelkällä topilla ja bolerolla, ilman kunnon pitkähihaista :)

Säätiedotuksen mukaan viimeinen aurinkoinen kuva taas hetkeen...

Shockia ehtikin jo tulla vähän ikävä, kun en reippaaseen viikkoon päässyt tammuskaa näkemään. Siellä se odotti turpa pitkällä porkkanaa jo, olen ehkä vähän opettanut sen kerjäämään... Tai ylipäätään tietämään, että mulla on aina jotain hyvää mukana.

Tänään oli ohjelmassa ensin ponin huolellinen harjaus, yleensä harjaan vain pölärillä suurimmat pois ja satulan alta kunnolla. Nyt ensin hikiviilalla irtokarvoja aimo kasa, sitten kovalla harjalla ja päälle pölyharjalla. Vielä hännän huolellinen selvitys ja perään vähän itikkamyrkkyä, hyvä tuli! Ikävä kyllä Shock on niin pölyinen, ettei siinä saa puhtaan näköistä tekemälläkään vaan se vaatisi kunnon pesun.

Ponia sai alkuratsastuksessa rauhoitella koko ajan, pyrin keventämään hitaasti ja matalaa kevennystä ponin kipittäessä pois alta. Paljon kaarevia uria ja houkuttelua eteen-alas, mutta ponilla oli aivan liian kiire myödätäkseen alaspäin. Shock taipui aina kyetessään keskittymään olennaiseen, mutta osan aikaa työskentelyä häiritsivät huomattavasti kentällä pukkilaukkaavat varsat - tällöin mentiin kaikki kulmat lahjakkaasti lapa edellä... Shockilla on ilmeisesti ollut useampi vapaa nyt, joten vauhtia olisi ollut riittämiin.

Tehtiin aikalailla perusjuttuja, en alkanut vaatia suurempia vaan keskityin saamaan ponia rennoksi ja odottamaan. Laukasta raviin siirtymiset hoidettiin istunnalla jota Shock kuunteli tänään ihan superhyvin, vain pieni puristus reisillä ja poni siirtyi raviin ja ravista pysähdykseen asti. Paljon erikokoisia ympyröitä, taipui paljon paremmin oikealle mitä vasemmalle. Lisäksi ratsastin kahdesti aikuisohjelman läpi, Shockin kanssa pitäisi treenata ja paljon jos haluaisi kisoihin lähteä... Erityisesti temponlisäys oli asia, joka ei meinannut lähteä millään. Pitää alkaa selvästi treenata temmonvaihteluita ravissa, sekä ratsastamaan myös käyntiä suoraa uraa pitkin. Käynti meinasi jäädä aivan hipsutteluksi ja jos pyysi vähän eteenpäin, Shock oli siirtymässä raviin. No, treeniä treeniä, talven aikana ei päästy menemään kuin aikalailla aina vain suoraan uraa pitkin, nyt on hyvä kiemurrella koko talven edestä.

Lopuksi hypättiin kahdesti noin 40-senttisen muurinkappaleen yli, jonka raahasin kentälle. Eka lähestyminen meni harakoille ja käänsin pois esteeltä, kun Shock päätti tieltä kuuluvan moottoriajoneuvon äänen olevan kamala ja yritti karata alta, mutta toisella kerralla tultiin paremmin. Shock jonkin verran kiemurteli lähestyessä, mutta pohkeilla sen sai ohjattua ihan ok esteelle. Askel ei ihan sopinut ja Shock lähti kaukaa, joten tultiin vielä toisen kerran ja askel sopi paremmin kun maltoin pitää kiinni tarpeeksi loppuun asti. Shock hyppäsi sen huiman esteen, mutta selkään tuntui kuin poni olisi ottanut vähän isomman laukka-askeleen, eli selvästi poni kaipaisi vähän enemmän korkeutta esteisiin :D Omat jalat kyllä vähän tuntuivat makaroneilta jälkeenpäin, eli jännitän edelleen vähän sitä hyppäämistä.

Huomisen suunnitelmat muuttuivat niin, että ratsastan pelkän Jaden Lindoksen ollessa hieman ep. Voi olla, että meidän kisat jää tältä erää väliin, mutta ennemmin Lindos parantelee kolauttamansa jalan kunnolla kuin lähdettäisi pilaamaan hevosen loppukausi rasittamalla liian aikaisin.

Kenttätyöskentelyä Jadella

Lauantaina oli taas Jadepäivä ja tamma toimikin huomattavasti perjantaita paremmin. Satuin osumaan tallille mitä parhaimpaan aikaan, sillä sade oli juuri tauonnut ja alkoi uudestaan lähtiessäni kotiin.

Liinasin Jaden taas ensin ja se vaikutti huomattavasti perjantaita motivoituneemmalta työntekoon. Ennen selkään kiipeämistä säädin vähän jalustimia ja totesin ratsastaneeni perjantaina reiän erimittaisilla jalustimilla... Janita, sun jalkkarihihnojen numerot ei pidä paikkaansa, tai sitten ne on venyneet ;)

Selkään kiivetessä pääsin aloittamaan ihan käynnissä, Jade tuntui selkään paljon kärsivällisemmältä mitä perjantaina. Kenttä oli sen verran märkä reunoilta, että päädyin ratsastamaan keskiympyrälle pysyäkseni poissa suurimmista lätäköistä. Jade oli aikalailla kiinni oikeaan kierrokseen sisäohjassa, mutta parani ja irtosi sieltä kun vain ratsasti ja erityisesti laukassa tamma työskenteli hyvin - ja tällä kertaa täysin röhisemättä. Perjantaina tammasta lähti kärttyisen kuuloinen röhinä laukassa, nyt keskityttiin työntekoon. Mulla on muuten selvästi joku juttu, haalin alleni kaikki hevoset joille on oikea kierros vaikeampi (kuten on myös minulle itselleni) ja kaiken lisäksi tunnun nykyään aina aloittavan työnteon oikeaan kierrokseen! Pitää huomenna Shockin kanssa vaikka huonon onnen uhalla aloittaa vasemmassa kierroksessa.

Vasempaan kierrokseen siirtyessä tallille tuli muitakin hevosenomistajia ja Jaden keskittymiskyky oli jonkin aikaa kadoksissa, sen kaihotessa kavereiden perään. Siirryin siis käynnistä ensin laukkaan ja vasta sitten raviin, jolloin Jade kuuntelikin paremmin. Jäi ihan hyvä maku suuhun, kivan oloinen hevonen kun jaksaa keskittyä. Todellinen nainen kylläkin! Edes Kurre ei ole noin tammamainen.

Sunnuntaina kävin pikaisesti ajamassa Kurren, joka oli veeeteeeelää. Viivi sanoi eläinlääkärin lähettäneen terveisiä, että poni on pyöreässä kunnossa... Pakko myöntää, että ketutuskäyrä kohosi aavistuksen kun ell antaa ohjeeksi pidentää lenkkejä. Entinen on poni, jos tuosta alkaa pidentää, jos kahdesti viikossa mennään 15km, yksi vauhdikkaampi lyhyempi lenkki ja yksi ratsastus, pituus 5-15km. Itse kun tietää, että kysymys on nimenomaan heinämäärästä. Poni pysyi pitkään hyvässä kunnossa ja taas näkee heinämäärän kasvaneen, kun "samalla ruokavaliolla" ollut poni yhtäkkiä alkaa uudestaan lihota. Kärryjen edessä on jaksoa ja viime lenkilläkin eka kierros oli vähän "onko pakko, emmää, mennään kotiin" ja toisella kierroksella Kurre alkoi itse kiihdyttää tahtia eikä puhettakaan enää kotiinvenkoilusta. Ei tuo edes kävele alle kympin lenkillä, ei edes kesken lenkin puhumattakaan kotiinpäin kävelystä.

Pakko alkaa punnita ikean siniseen kassiin Kurren päivän heinäannos ja se on sitten se, eikä korttakaan enempää. Väkirehuja poni ei edes paljoa saa.

Viivi ratsastaa tällä viikolla torstaina, keskiviikkoisen luokkaretken ja Kurren hampaiden raspauksen takia. Mulla on torstaina ratsastusvapaa päivä, eli siis nyt aion mennä kameran kanssa paikalle, oli mikä oli. Tällä viikolla muuten ohjelmassa tiistaina Shock, keskiviikkona Jade ja Lindos, perjantaina ja mahdollisesti koko viikonlopun Shock. Keskiviikkona pitää käydä heti aamussa ratsastamassa Jade, koulun jälkeen odottamaan elliä Kurren kanssa ja sitten Lindoksen luokse.

//EDIT: Ihailkaa Mian Jazzia! Olin kuvaamassa, kun Petra hyppäsi Jazzilla ekaa kertaa viime syksyn jälkeen. Poitsu on keksinyt alkaa kulkea nyökyssä, vielä viimeksi nähdessäni Jazz ei ollut keksinyt yhdistää tätä raviin ja laukkaan :)

Perjantaikivaa

Selvästi vähän mielikuvitus hukassa tuon otsikoinnin suhteen...

Tänään oli Jaden ja mun ensimmäinen yhteistyöpäivä. Koulusta töihin ja töistä tallille-kuviolla mentiin tänään, tallilla ensin etsin kaikki tarvitsemani varusteet Jadelle ennen neidin sisällehakua. Jo satuloidessa Jade tuntui kovin rauhalliselta, mutta otin sen silti liinaan ensin.

Kentällä siirsin ensin pienen esteen sivuun ja juoksutin Jaden molempiin suuntiin. Melko flegmaattista menoa :) Tamma kulki nätisti, joten uskaltauduin kiipeämään selkään. Edelliskerran perusteella ja jo liinattuani Jadea siirryttiin suoraan kevyeen raviin hakemaan rentoutta ja rauhallisuutta. Rauhallisuutta oli alusta asti, mutta ilmeisesti eilisen vapaa vaikutti sen verran, että rentous oli kaukana - ja niin myös kaikki notkeus. Aloitettiin oikeasta kierroksesta ja pääty-ympyrälle tavoitteena saada nenää edes vähän sisälle päin. Pääty-ympyrältä siirryttiin kahdeksikon kautta toiseen kierrokseen pääty-ympyrälle ja samaa houkuttelua rennoksi ja taipumaan. Aikamme ravailtuamme verryteltiin myös laukassa, jossa Jade lähtikin rentoutumaan paremmin ja alkoi vähän jo taipua.

Välikäyntien jälkeen vähän työntekoa. Paljon kaarevia uria, ulko-ohjaa kohti ratsastusta. Käynnissä temponvaihtelua ja pysähdyksiä sekä suoraan raviin siirtyminen, volttia sinne sun tänne. Laukkaa pyrin kokoamaan molempiin suuntiin, tosin aika varovasti ettei tamma saa päähänsä alkaa kevittää etupäätä... Jade alkoi kulkea rennompana ja jopa harjoitusravi onnistui pätkittäin rentona, tosin Jaden liikkeet tuntuivat ihan järkyttävän pomppivilta Lindoksen jälkeen! Huomaa kyllä, kuinka paljon tottuu yhteen hevoseen... Shockilla on sen verran vaatimattomammat liikkeet, että pystyin alusta asti istumaan sen ravissa.

Lopuksi Jaden sai jo ratsastaa eteen-alas niin käynnissä kuin ravissa. Ihan ok ollakseen toinen kerta selässä, alkuun hevonen kulki todella jännittyneenä mutta rentoutui pikkuhiljaa. Huomenna uudestaan, toivottavasti vähän paremmalla menestyksellä!

Toivottavasti saadaan myös kuvaaja mukaan lähiaikoina, joko jo huomenna tai sitten ensi keskiviikkona. Sunnuntaista tiistaihin Vilma liikuttaa Jaden.

Mun pitää nyt alkaa tankata sitä aikuisohjelmaa joka mennään Lindoksen kanssa, niin voin käyttää Jadea hyväkseni ja ratsastaa radan läpi ekan kerran.

Keskiviikkokiireitä

Olipa päivä... Alkuperäinen suunnitelma oli vielä yhden vapaan kunniaksi ensin käydä aamulla ratsastamassa Lindos, sitten odotella eläinlääkäriä rokottamaan Kurre ja vielä käydä ratsastamassa Janitan Jade. Heräsin kuitenkin 7:49 puhelimen pirinään ja löysin itseni 8:30 töistä hälyttämässä vaatteita myymälään vietäväksi. Tulin siis hälytetyksi töihin sairastuneen tilalle ja töissä tuli viihdyttyä 13:30 saakka.

Koska kaupunkiin ei ole järkevää mennä autolla, kaivoin pyörän naftaliinista ja poljin reippaana töihin. Kotiinpäin tullessa olisin vastassa kunnon vastatuuli ja kyllä reidet huusi armoa kotiin päästessä, naurettavat kaksi kilometriä matkaa... Kyllä huomaa, että pyörän käyttö jäi heti saadessani teininä mopon ja nykyään on niin helppo ottaa auto alle. Kesä onkin tarkoitus pyöräillä töihin ja Kurren sekä Shockin luokse, Lindoksen luokse vaatii kyllä jo auton. 

Kun pääsin töistä, surrasin raivoisaa vauhtia kotiin vaihtamaan vaatteita ja lähdin Kurren rokotusta odottelemaan. Eläinlääkäri soitti käyvänsä vielä jonkun luona ennen meitä ja Viivin kanssa odoteltiin... Ja odoteltiin... Ja odoteltiin... Reippaan tunnin kuluttua mun oli pakko lähteä Lindoksen luokse, Viivi jäi ihanana vielä odottelemaan eläinlääkäriä. Tulihan se lekurikin sitten lopulta, 2,5h myöhemmin kuin oltiin sovittu... Ja huomenna pitää soittaa uutta aikaa, kun Kurren hampaat pitää raspata. 

Vähän mukavampiin asioihin: Lindos oli tänään taas tosi kiva. Tehtiin pari tassujennostamisharjoitusta eli ravipuomeja joista viimeinen oli korotettu n. 10cm korkeaksi ja voi että kun voi olla vaikeaa nostaa ne tassut yli! Neljä puomia peräkkäin, Lindos yritti sanoa olevansa kouluhevonen eikä estehevonen. Kyllähän ne jalat alkoi siitä nousta, kun tarpeeksi monta kertaa asiasta huomautti :)

Sileän puolella tänään oli ohjelmassa lisättyä ravia sekä laukasta käyntiin siirtyminen. Mitä olen Lindoksen liikkeitä nähnyt sen juostessa irtona, olen tiennyt ettei siellä satulassa kannata edes yrittää istua. Saatiin kuulemma pari asiallista lisäystä aikaiseksi ja satulassa tuntui siltä, että uskallakin menettää kevennyksen tahti niin ongelmia tulee. Kun Suvin ohjeilla keksin miten sitä kunnon lisäystä pyydetään, saatiin tosiaan lähes mallikelpoinen pitkä sivu aikaan. Tämän jälkeen välikäynnit kuskin puhaltaessa vähän aikaa ja sitten laukkatyöskentelyä tavoitteena sulava siirtyminen laukasta käyntiin ilman raviaskelia. Ensin vasemmassa kierroksessa harjoitussiirtyminen ei mennyt ihan nappiin, mutta toinen oli jo asiallinen. Oikeaan kierrokseen eka meni taas aivan harakoille, mutta toisesta siirtymisestä saatiin oikeasti Suvilta kehuja! Oli tosi kiva tehdä vähän itsellekin uusia juttuja ja taas saada vähän ahaa-elämyksiä. Olen oppinut ratsastuksesta ihan älyttömästi uutta Lindoksen kanssa :)

Tehtiin myös päätös, että kyllä me vaan yritetään Lindoksen kanssa aikuisohjelmaa PRRC:n koulukisoissa helatorstaina. Koetan saada peräti valkoiset housut lainaan sitä varten ja viimein kuvaajan paikalle! Yritän kyllä lahjoa vaikka Hennaa ensi viikolla mukaan kuvaamaan, on niin kaunista ilmaa koko ajan.