Blogilla uusi osoite - päivitä lukulistasi!

Sähköpostiosoitteen vaihdoksen yhteydessä askartelin Zenita Dar & co.-blogille myös uuden osoitteen. Päivitä ihmeessä lukulistallesi uusi osoite, sillä tämä blogi ei enää päivity! Vanhat tekstit pysyvät kyllä näkyvillä, mutta estän kommentoinnin tähän blogiin. 

Tervetuloa uuteen blogiin - tarjolla on heti luettavaa muunmuassa parin viikon takaisista 2-tason kisoista!

Niinisalokuvia

Lähes heti perään toinen postaus! Tässä tosiaan lupailemiani maastoestekuvia muutaman viikon takaa. Kurre ei ainakaan toistaiseksi ole ihan vielä kenttäponi, hiukan neitiä vielä hirvitti kiinteämmät esteet :) Harva tukkieste, ylös-alas-hypyt ja pienet tukit sujuivat hyvin, järveen neiti pakotettiin. Kurre joutuu raasu joka vuosi uimaan, vaikka inhoaakin sitä sydämensä pohjasta - nytkään ei paljon kyselty, vaan järveen viilentämään jalkoja. Kova on elämä.

Tarkoitus on jatkossakin ainakin mielenvirkistykseksi hypätä helppoja maastoesteitä, toki itse vähän toivon josko Kurre joskus selvittäisi harrasteen kunnialla läpi. Vaatii paljon treeniä ja ehdottomasti kokeneen kuskin, joka osaa tukea ponia maastoesteillä oikein. Rataesteet ovat Kurrelle selvästi helpompia, kun ovat vähemmän massiivisia ja vähemmän tukevaa tekoa.

Olen tämän maastoestekeikan jälkeen päivitellyt ponin varusteita. Jatkossa meiltä löytyy maastareilla panssarivyö ja rintaremmimartingaali, haluaisin vähän paremmin suojaavat etusuojat vielä... Onnistuin takasiin löytämään samanlaiset NEW:in karvavuoratut koulusuojat, joita lainattiin tällä hyppykerralla. Call me over-protective, mutta ponineidin tulitikkujalat haluan kääriä pumpuliin.

Kuvien laatu on aika kammottava, meikäläisen 8v vanha objektiivi alkaa vedellä kyllä viimeisiään. Kuvasin lauantaina Vermon poniraveissa ja... No. Kohta on oikeasti ostettava uusi optiikka.

Minitukki

Metkat mutkat ylös

...ja alas

W kävi myös kyydissä

Tämä ponihan ei osannut 1,5v sitten vielä hypätä!

Mitä meille kuuluu?

Pitkään, pitkään olen ollut postaamatta. Enkä edes pyytele anteeksi, sillä eipä ole hirveästi mitään postailtavaa :)

Minä asun itse tällä hetkellä Vantaalla ja teen opintoihini liittyvää työharjoittelua Hevosurheilu-lehden leivissä. Työni on todella vaihtelevaa ja mielenkiintoista, olen viihtynyt hyvin! Työn lisäksi olen viihtynyt erinomaisesti pk-seudulla. Tämä yllätti hiukan itseänikin, sillä alun perin jotenkin vierastin tänne muuttoa. Helsinki on kaunis kaupunki, samaten Espoosta se vähä, mitä olen ehtinyt tutustua. Vantaalla on todella kauniita paikkoja! Minulla on elokuun loppuun aikaa tutustua paikkoihin ja jos vahingossa tätä kautta löytyy joku uudesta ystävästä kiinnostunut, vinkatkaa ihmeessä! En montaa ihmistä työkavereiden lisäksi kuitenkaan seudulta tunne.

Kurre ja Laila voivat loistavan hyvin hoitopaikassaan W:n luona. Laila lähtee kesälaitumelle näillä näppäimillä ja Kurre on Fannilla ylläpidossa. Ponilla ja tytöllä on mennyt hyvin - muutamat kisat on käyty, samaten ensimmäinen maastoestekerta on takana! Yritän saada maastoestekuvaa näkyville, kun löytäisin jostakin kamerani usb-johdon. Syksylle on suunnitteilla intensiiviratsutusjakso ennen paluutani Poriin, sitten vain ponia valjaisiin ja sormea sarjalle kun kesäläskit on sulateltu. Kurren aluelupa on myös maksettu tälle kaudelle, eli W ja Kurre saattavat hyvinkin näkyä vielä aluekouluradalla tämän vuoden aikana.

Haluaako suuri yleisö minun postailevan jotakin kesän aikana vai silloin sun tällöin tällaisia kuvapainotteisia pläjäyksiä? Bloggaamista olisi sääli jättää kokonaan, jos pienesti edes yritän jotain saada joskus aikaan :)

Sitten siihen kuvaosioon - Kurre ja Fanni POR:n ykköstason kisoissa pari viikkoa sitten. Poni niin tykkää tuosta estetouhusta nykyään! Eihän sillä mennyt kuin kaksi vuotta oppia hyppäämään :) Tytöt ponnistivat ensin 40-50 cm ja päälle 60 cm luokat.

Kuvat (c) Emma Vähä-Pesola

Tässä kuvassa on ihan uskomatonta tilannekomiikkaa, olisinpa ollut näkemässä :D

Ratsutusleikkejä

Se on ikuisuuslaihdutuskuurilla... Se poni siis.

Viime maanantaina kiipesi armas ratsuttajamme W ponin kyytiin ja jatkettiin kouluratsastusharjoituksia. W:kin tykkää tuosta uudesta koulusatulasta kovasti ja vahvasti on harkinnassa, että yleis-Barnsby lähtee myyntiin, jos löydän jostakin Spaldingin yleis- tai estesatulan - tai jonkin vastaavan. Koulusatula sopii Kurrelle selvästikin yleissatulaa paremmin, eli taas kerran satulakaupoille...

W teki ponilla paljon väistöjä saadakseen pohkeet rehellisesti läpi sekä laukkaa. Laukka on Kurren sillä tapaa heikoin lenkki, että vaikka laukan laadussa ei ole sanomista, sitä ei saisi yhtään korjata laukassa. Laukkaa pitää siis vain ratsastaa ja vahvistaa, jotta siihen saisi oikeasti vaikuttaa. Pikkuhiljaa on alettu tehdä myös vastalaukkaa, joka on erinomainen tasapainoharjoitus. Livenä homma ei näyttänyt ihan näin vaikealta, mitä kuvassa :D Saimme hyvät naurut kuvaa katsoessamme, kuva ihan todella näyttää pahimmillaan juuri näin hirveältä.

Kurre on saanut todellakin reippaasti uusia varusteita viime aikoina... Satulan lisäksi ostin Eskadronin huopa-pintelisetin viininpunaisena (pintelit Fannilla valmennuksessa), Eskan turkoosin kouluhuovan, Hööksin perus tummansinisen kouluhuovan - hei, meillä ei ole yhtään kouluhuopaa muuten! - ja lisäksi poni sai vielä tämän postauksen kuvissa näkyvät uudet suitset kotikäyttöön. Haluan pitää ne ihanaiset valkovuoratut suitset siisteinä, joten ne siirtyivät valmennus- ja kisakäyttöön ja kotona puksutellaan nyt näillä Hööksin Carlingfordeilla. Perusnätit yleissuitset, hintaansa nähden ihan ok-laatuiset. Otsapanta nyt on sen näköinen, että timangit varmaan lentelevät varsin pian irti, mutta vaihdetaan sitten tilalle siistimpi. Kurren pää on tyhmän muotoinen ja sille eivät oikein muut kuin Hööksin suitset ole istuneet päähän, joten ei ollut myöskään paljon ponikokoisia vaihtoehtoja. Meksikolaisia olisi ollut, mutta meksikolaisella Kurre on selvästi huonompi...

Muistakaa pitää ratsastuskypärät päässä!

Ratsuttajamme on täysi-ikäinen ja päättää itse omasta kypäränkäytöstään.

Vastalaukkaa tyylillä "jaksaa jaksaa!"

Tarkkala 1.2.2015

Taas on valmentauduttu! Kurren koulusatula saatiin toppauksesta ja käytiin lauantaina tyyppaamassa sitä maneesilla, jotta Fanni olisi edes kerran sillä mennyt ennen valkkua. Poni kyllä tykkää satulasta ja kovaa! Ollaan viime valkun jälkeen keskitytty suoristelemaan Fannia satulassa, saamaan tytölle ajatusta istua takajalkojen päällä - kun sanoo näin, Fanni kääntää tiedostamatta lantion etukenosta pystyyn - ja haettu sitä ulkoavuilla kääntämistä ja sisäpohkeen läpiratsastusta. Tarkkala olikin sitä mieltä, että Fannilla on poni paljon paremmin jalkojensa välissä tällä hetkellä, eli jotain on osunut maaliinsa.

Valkussa verkkailtiin alkuun puoliksi itsenäisesti, käynnissä taivutellen ja kevyessä ravissa sama jatkui. Itse valkun aiheena oli väistättää takaosaa ympyrällä ulos käynnissä ja ravissa iso taivutus sisälle pienellä voltilla Tiinan ympärillä. Käyntiväistössä Kurre yritti vain jyrätä alkuun puolipidätteiden läpi, mutta Fanni sai hyvät täsmäohjeet ja molempiin suuntiin tuli hienoa väistöä ilman pienintäkään ongelmaa, kun pidäte meni läpi. Ravissa vasen kierros oli pätkittäin TODELLA hieno! Kurrelle oikea on vaikeampi kierros, vaikka ravureilla usein vaikeampi on vasen. Myös ravityöskentelyssä Fannille annettiin todellisia täsmäohjeita ja muistutettiin ihan oikeasti ratsastamaan joka askel, eikä unohtua matkustamaan heti kun poni tekee oikein.

Laukkaa nosteltiin hiukan isommalla ympyrällä edelleen Tiinan ympärillä ja löytyipä syy siihenkin, miksi Fanni nostelee oikeaan kierrokseen herkästi vasenta laukkaa. En ole itsekään sitä aikaisemmin nähnyt, mutta Fanni käytti käytännössä pelkkää ulkopohjetta nostossa - Kurre kiltisti nosti vasemman laukan, kun kerran käsky kävi :) Fanni on opetettu ratsastuskoulussa nostamaan laukka siirtämällä ulkopohje taakse ja tässä kävikin niin, että merkki tuli pelkällä ulkopohkeella, sisäpohje ei tehnyt mitään. Kurre taas nostaa laukan pelkällä sisäpohkeella ja painonsiirrolla. Seuraavan kuukauden läksyt siis tiedossa.

Tunnin isoin anti oli ehdottomasti Fannin ryhtiin puuttuminen. Fanni mieluusti istuu lysyssä kyljet kasassa ja kädet alhaalla, mutta ponissahan tapahtui ihan uskomaton muutos kun pilotti nosti kylkensä kantoon, aktivoiden syviä kantavia vatsalihaksia ja nosti käsiä ylöspäin, jotta kyljet mahtuvat oikenemaan. Fannia muistutellaankin nyt ahkerasti ihan arkielämässäkin seisomaan kunnolla suorassa, eikä saa leikkiä jauhosäkkiä. Tunnilla välikäynneissä Fanni yritti alkuun lysähtää kasaan satulassa, mutta nopeasti kuului tiukka käsky istua kunnolla :)

Kuva on kammottava, mutta Kurre alkaa nousta lapojen välistä pikkuhiljaa ja jaksaa jo kantaa kunnolla pätkissä :)

Tämä on SE hetki, kun kaikki nappulat olivat kohdallaan! Poni on rento, kantaa itsensä ja näyttää ihan kouluponilta.

POR harkkaestekisat 24.1.

Ristikkoluokan palkintojen jako, hieman ylpeä poni

Tällä viikolla Fanni on keskittynyt estekisojen lähestyessä opettelemaan, miten ratsastetaan jalka läpi ja jätetään ohja rauhaan. Olen pitänyt Fannille muutaman tunnin, ollaan treenattu paljon siirtymisiä ja ratsastettu sitä oikeaa jalkaa läpi sekä aktivoitu pilotin vatsalihaksia töihin. Kurre mieluusti sluibailee Fannin kanssa töistä, mutta tällä viikolla ollaan saatu oikeasti vähän tatsia hommaan ja sitä jalkaa läpi. En ole mikään pro tunninpitäjä, mutta pystyn tällaisissa asioissa Fannia neuvomaan edes jonkin verran. Koska poni on W:n kouluttama, tiedän suurin piirtein mistä nappuloista kuuluu painaa :)

Eilen suunnattiin Porin ratsastuskeskuksen järjestämiin harkkaestekisoihin. Laitoin Fannin ratsastamaan ponin paikalle, sillä paikan päällä oli tarjolla todella lyhyt verkka-aika. Meiltä on Poriin vain muutama kilometri, eli matka toimi hyvin alkuverkkana ja maneesissa päästiin suoraan laukkaamaan ja hyppäämään pari verkkahyppyä.

Kuvakaappaus videolta: poni tykkää!

Ratoina olivat ristikkoluokka ja parin eka yhteinen 50-60cm. Kurre ei ole paljoa ratana hypännyt, joten lyhyt, 7 esteen rata palveli hyvin ekoissa kisoissa :) Ekalla radalla Fanni unohti hiukan kääntää ykköseltä kakkoselle ja poni näkee esteen tosi myöhään, mutta kerää kiltisti itsensä yli esteen. Poni selvästi muistaa isommalla radalla esteiden järjestyksen - rata pysyi samana kaikissa luokissa - ja Fannilla ei ole paljoa sanomista radalla, kyllä poni selvittää. Kurre viihtyi jälkimmäisellä radalla hiukan reilu puoli minuuttia ja sillä ajalla selvittiin sijalle 12/19. Kotitreenissä otetaan asiaksi tuo ykköseltä kakkoselle kaareva linja ja hiukan tarmokkaampi laukka. :)

Onko lukijoiden joukossa yhtään innokasta bannerintekijää?
Laita postia viiputin@gmail.com, josko päivitettäisi banneri ajan tasalle.

Siltakorven valkku 18.1.

Fannilla ja Kurrella oli eilen ensimmäinen rehellinen estevalmennus yhdessä, tähän mennessä ollaan tehty pitkälti puomi-kavalettitunteja ja opeteltu tekniikkaa nuoren ponin kanssa. Kurren hyppykerrat on laskettavissa yhden käden sormilla, eli ei mikään kovin kokenut ratsukko :)

Kamerasta loppui heti ensi metreillä akku (olen tainnut ladata sen viimeksi ennen Niinisalon kenttäkisoja), joten kuvailin menoa puhelimella videolle ja lisään postauksen loppuun radanpätkän. Poni ja tyttö menivät oikeasti aika hyvin! Fanni tarvitsee paljon toistoja oikean laukan suhteen ja myös päästä hillittömästä kiireestä eroon, niin homma sujuu hienosti. Kurre on saksalaisittain koulutettu ja se pitää saada taipumaan jalasta, jonka Fanni vielä tahtoo välillä unohtaa ja jää sisäohjaan kiinni, jolloin Kurre nostaa vain vasenta laukkaa. Viimeisellä radalla laukatkin tulivat jo esteeltä laskeutuessa oikein, jota Fanni ei tainnut kyllä itsekään ihan huomata :) Lisää vaan valmennuksia, niin homma alkaa toimia hyvin ja päästään kisaamaankin sitä 50-60cm.

Kurre kyllä yllätti vähän sillä, että se oikeasti osasikin kerätä ne jalkansa ylös. Tähän asti sen hyppääminen on ollut ihan puhtaasti "APUA ESTE MITÄ PITÄÄ TEHDÄ" ja nyt pompittiin ihan sujuvasti. Kurre näyttää kyllä ihan laamalta kun se ei kulje oikein päin, mutta mitä toinen rumalle rakenteelleen voi. :D Ravissa se ei kyllä tajua hypätä vieläkään. Voi myötähäpeä, kun 125cm täyttä egoa toteaa ravaavansa ristikosta, jonka isommat hepat hyppäsi kiltisti. Kolisi, muttei pudonnut! Tarkoitus oli tosiaan hypätä ristikko ravista ja laskeutua laukassa, mitä nyt Kurre jatkoi tyynesti ravia.

Linkki videoon

Paluu blogin pariin

Hei pitkästä aikaa! Meillä on muuttunut moni asia, joista suurimpana Veikko on lähtenyt jo viime vuoden puolella uuteen kotiin. Kova ikävä jäi mahtavaa ruunaa, mutta aina ei saa mitä haluaa. Tästä syystä myös kadotin bloggausintoni joksikin aikaa - halusin rauhassa totutella ajatukseen, ettei Veikko tosiaan ole enää tallissa kun sinne koulusta marssin.

Tarkkalan valmennus joulukuussa

Blogi keskittyy tästä eteenpäin siis alkuperäiseen aiheeseensa, eli maailman parhaaseen Kurreponiin sekä neitokaisen parhaaseen kaveriin Lailaan, joka meillä luonnollisesti edelleen majailee. Laila on opetettu ajolle, se sai ensimmäiset ison hevosen kenkänsä jalkaan viikko sitten ja on siitä asti ottanut hokeista kaiken ilon irti painellessaan varsin riehakkaasti pitkin tarhaa.

Kurrella pyyhkii hyvin. Se klipattiin nakupelleksi jokin aika takaisin ja sitä ennen shoppasin sille avaruuspuvun! Uusi kaulakappaleellinen weatherbeetan violetti loimi näyttää ihan oikeasti joltain astronautin puvulta. Uuden tallitoppiksen lisäksi Kurre sai jo tuossa kesällä uuden, tutulta käytettynä ostetun mastan paksun ulkotakin ja tällä loimiarsenaalilla on pidetty pieni poni mukavan lämpimänä. Meillä klipataan myös mahanalunen sekä jalat, joten käärin ponin Porin tuuleen lämpimästi.

Suurempana ahaa-ostoksena on pakko mainita koulusatula! Ratsastustarvikeliikkeeseen tuli välitykseen maailman suloisin satula, 15" Spalding, joka sovitettiin, tehtiin tarjous ja penkki on nyt vielä topattavana, jotta maksimoidaan istuvuus :) Söpön satulan lisäksi ostin vielä söpömmän 50cm satulavyön, onhan kunnon koulusatulassa pitkät vastinhihnat. Fannilla ja Kurrella on Tiina Tarkkalan valmennusviikonloppu tulossa tämän kuun lopussa ja näen jo mielessäni viimeisen päälle söpön kouluratsukon, sillä hommasin shoppailuinnossani ponille viininpunaisen kouluhuovan ja yhteensopivat pintelit. Kiitos Eskadron, että teette myös ponikokoisia varusteita, myös pinteleitä.

Fanni ja poni osallistuivat ensimmäiseen oikeaan kouluvalmennukseen tuossa ennen joulua. Tiina Tarkkala käy Porissa pitämässä tunteja ja näki meidän ratsukon ekaa kertaa - ja tykkäsi ponista kovin! Kehuja saivat niin kaula, ravi ja laukka kuin myös kokoamiskyky ja luonne. Tiinaa yllätti erityisesti se, että poni ihan oikeasti treenaa aktiivisesti kärryiltä ja juoksee kilpaa, sillä se oli kyllä ihan täysi kouluponi valmennuksessa. Fannin istuntaa korjattiin valmennuksessa ja se selvästi vaikutti poniin, sillä heti  tytön suoristuessa poni loksahti peräänantoon ja suoritti tehtäviä tyytyväisenä. Kurre tosiaan palkitsee ratsastajan välittömästi oikeasta suorituksesta ;)

W on Kurrea ratsastanut taas säännöllisesti ja poni on paljon parempi mitä kesällä lomalta tullessaan. Kurrelle ei oikein seisominen sovi, se ei millään haluaisi palata töihin - kun taas säännöllisesti liikkuessaan se ei kestä seisomista, vaan sillä kiehuu helposti yli. Ajolenkit ovat olleet vähän jänniä viime aikoina, sillä poni ihan tosissaan tuntuu siltä, että menepä tekemään kärryillä jotain niin takajalat ovat sylissä. Koskaan poni ei ole potkinut, kerta se olisi ensimmäinenkin :)

Tein myös itse uudenvuodenpäätöksen, kävin pitkästä aikaa hakemassa salikortin ja palkkasin itselleni personal trainerin. Nyt minulla on aikaa (ja rahaa) treenata itseni huippukuntoon ja toivon mukaan koulusta valmistuttuani tie käy hevoskaupoille, jolloin olen itse parhaassa mahdollisessa kunnossa! Siivosin myös ruokavaliostani sokerin, palasin täysin gluteenittomalle ruokavaliolle - olen vilja-allergikko - ja vietän täysin tipatonta opiskelijaelämää. Sain tänään PT:n taputukset päälaelle, että hyvä tyttö.

Ratsastus ei ole elämästäni kokonaan loppunut, Ratsastan muutaman kerran viikossa erään tutun nuorella - jolla osallistun Siltakorven vauvaestetunnille sunnuntaina! jännää! - ja W on ruoskinut meikäläistä muutamaan otteeseen oman hevosensa kanssa. Ei tässä heppailu siis kokonaan ole jäämässä ratsastuksenkaan saralla, pitää vain kysyä, saanko tuosta nuoresta kirjoitella blogissa :)

Loppukevennys: kevään projektina on saada Fanni istumaan satulassa :D

Layla

suomenhevostamma, syntynyt 2013

i. Lars e. Tiroli ei. Turo 

omistaja Stuteri Cameriera

Layla eli kotoisammin ihan Laila vaan on tallin pysyvä vahvistus ja isäni pitkäaikainen haave. 2-vuotiaaksi kääntyvä vaaleanpunarautias neitokainen on toivon mukaan tulevaisuuden ravikuningatar ja suomenhevosten kenttämestari ( ;) hyvin suunniteltu on puoliksi tehty). Laila on jo nyt varsin komean kokoinen, selvää ravisukua edustava lapsukainen. Luonteeltaan se on kiltti, äärettömän utelias ja toimelias, mutta samaan aikaan hiukan arka varsinkin uusia ihmisiä kohtaan. 

Meillä saa seurata todellista saippuasarjaa pitkin päivää, sillä Veikko on Lailan paras kaveri, kun taas Veikko pitää Kurrea omana päävaimonaan. Laila saa ainakin toistaiseksi tyytyä jalkavaimon osaan Kurren pitäessä tarhassa jöötä itseään reippaasti isommalle Lailalle, joka on tähän mennessä kiltisti kumarrellut Kurren hirmuvallan edessä. Veikko toimii naisten erotuomarina - kun Kurre yrittää omia heinäkasan itselleen, lompsii Veikko tyttöjen väliin ja kaikki kolme mussuttavat tyytyväisinä samaa heinäkasaa. Meillä on siis kolmen kimppasymbioosi käynnissä, jossa kaikki selvästi tasapainottavat omalta osaltaan lauman dynamiikkaa.

Laila on virallisesti isäni hevonen, mutta minä hoidan hevosen perushoidon Kurren ja Veikon ohella päivittäin. Laila opettelee ravihevosen uran alkutaivalta paraikaa ja sillä ajellaan pikkuhiljaa kuntoa tässä läpi talven, mutta ensi kesän neiti viettää vielä lapsen elämää laitumella.

Kuvista kiitos Annika Linnainsaari!

Pimeässä maastoilun ABC

Syksyn pimeys on saapunut Suomeen ja tuossa ehdittiin jo nautiskella pikkupakkasista muutama päivä. Nyt on taas reilusti plussan puolella ja vähän väliä sataa vettä - ja ulkona on vaan niin uskomaton pimeys. Masentuneena tänään katselin koulun ikkunasta ulos, kun aurinko pikku hiljaa alkoi laskea ja ilta hämärtyä. Siinä sitten puettiin itselle ja hevoselle heijastimia ja tulipa kautta rantain mieleeni...

Käytäthän heijastimia maastoillessasi?

Meillä heijastinpakko koskee ihan jokaista, joka meidän hevosten kanssa yrittää kotiportin ulkopuolelle. Käytännössä meillä käytetään syyskuun puolivälin jälkeen heijastimia aina maastoon lähtiessä, päivällä hiukan pienemmässä mittakaavassa. Tänään puin Veikolle heijastinloimen ja itselleni heijastinliivin sekä otsalampun ennen lähtöä. Jos ilma olisi ollut hiukan viileämpi, olisin toppautunut vielä uudella investoinnillani sadechapseilla, joissa on heijastimet alareunoissa. Täällä on ollut jo monta päivää ihan hirveä ilma - tuulee niin, että tukka lähtee päästä. Käytiin Idan kanssa kävelymaastossa sunnuntaina ja silloin ilma oli paljon viileämpi, nuo edellämainitut chapsit pitivät jalat ihanan lämpiminä tunnin maastossa tuulesta huolimatta. Tykkään!

Sekä Kurrella että Veikolla on kuvanmukainen Hööksistä ostettu heijastinloimi, Kurrella pinkki ja Veikolla kuvan keltainen. Tämä loimi on niin uskomattoman hyvä, ettei sitä hevillä vaihdeta! Tämä näkyy pitkälle ja verrattuna Horzen samalla idealla olevaan heijastinloimeen, tykkään tässä loimessa irrotettavasta etukappaleesta tosi paljon. Päivällä maastoillessa yleensä jätän etukappaleen kotiin, iltahämärässä se on ehdottomasti mukana. 

Otsalamppu on minun makuuni oleva turvavaruste myös ilman sen tarjoamaa valoa pimeässä metsässä. Kuljen paljon autotien reunassa ja otsalamppun avulla ratsukko näkyy vastaantulevalle autolle huomattavasti aikaisemmin, kuin pelkkien heijastimien kanssa. Varoittelen myös takaa tulevia olemassaolostani otsalampun avulla, katson tarkoituksella kunnolla taakseni aina kun havaitsen auton lähestyvän. Täällä liikkuu paljon hevosiin välinpitämättömästi suhtautuvia autoilijoita, mutta kunnolla heijastimin ja otsalampun kanssa varustautuneena olen kohdannut ainoastaan erittäin ajattelevaisia ja varovaisia autoilijoita!

Rakkaat ihmiset, käyttäkää heijastimia, mieluummin turhaankin. Hevonen maastoutuu lähes poikkeuksetta jo päivänvalossakin taustaansa ja autoilija havaitsee ratsukon paljon, paljon aikaisemmin huomiovärien ja heijastimien ansiosta. Arvostakaa omaa ja kanssaihmisten henkeä tekemällä itsestänne todellisia välkkyviä joulukuusia.