Ratsastajan kauneusihanne

Arvatkaapa, mikä on yleisin lause minun suustani, kun katson itsestäni otettuja ratsastuskuvia? 

Yök mitkä reidet. 

Tämä tapahtui viimeksi eilen. Mia oli kuvaamassa kotitreenejä kun oli Porissa sopivaan aikaan ja katselin jälkeenpäin kuvia. On niissä muutama julkaisukelpoinen, mutta itse näen kuvissa silti ratsastajalle liian paksut reidet. Näkee niistä muutakin korjattavaa, mutta kun ajattelee sanaa ratsastaja, ainakin minulle tulee mieleen hoikka ja yleensä vielä muutenkin siro nuori nainen. Miehet ovat luonnollisesti mielikuvassani harteikkaampia, mutta yhtälailla hoikkia. Minä en leveäharteisena, mutta silti päärynävartaloisena pidä siitä, miltä näytän hevosen selässä. Kuvakulmilla voi tilannetta vähän hämätä, mutta jotenkin meikäläisen pitkät paksut jalat ja lyhyt ylävartalo eivät ole... Kaunista. 

Olen laihtunut aikuisiällä reilusti ja aloitin tänä keväänä vihdoin myös lenkkeilyn. Osittain kunnossa pysymisen vuoksi, osittain laihtuakseni. Niin sanotut arkivaatteet päällä näytän hyvin erilaiselta kuin ratsastushousuissa, jotka eivät vartalonmalliani erityisesti imartele. 

Vaikka olen itseäni suhteen kriittinen ja tuijotan lähinnä ongelmakohtiani, en silti arvostele muita ratsastajia - ellei nyt esimerkiksi ratsastajan paino ole oikeasti hälyttävällä tasolla ihan hevosta ajatellen. Tiedän itse, että sekä Veikko että Leevi kantavat minua painavampaa ratsastajaa ilman ongelmaa, sillä olen täysin normaalipainoinen. 

Tämän postauksen punainen lanka on eniten siinä, että ratsastusta harrastavilla on tietynlainen kauneusihanne. Minä kuulun niihin, joka lihoan poikaystäväni syödessä sipsejä vieressäni ja joudun tekemään töitä päästäkseni tiettyyn ihanteeseen. Ratsastus ON urheilua, kun ratsastaa tosissaan ja haluaa kehittyä - jospa siinä sivussa huomaisi yhtäkkiä täyttävänsä myös ratsastajan ulkomuotokriteerit? :)

Poniterapiaa

Onneksi on Anne!

Ylläoleva herkkupeppu kuuluu Wilkun ponitamma Annelle. Opetin Annen Wilkulle muuttaessani ajolle ja poni tarjosi eilen juuri sitä tarvittavaa terapiaa, jota olen kaivannut Kurren lähdöstä asti. Ajaminen on eri tavalla rentouttavaa, kuin esimerkiksi maastoilu ratsastaen - ei tarvitse niinkään keskittyä itseeni ja tekemiseeni, vaan saan vain körötellä eteenpäin. Itse asiassa tällä hetkellä vähän haaveillaan Annen kanssa valjakkoajomahdollisuudesta, sillä poni oli metsässä aivan liekeissä ja esitti hienoa ravia laukan ohella! Ravikilpailuoikeutta Annella ei ole, mutta se kulkee kauniisti peräänannossa kärryjen edessä, eli meitsi etsii itselleen valjakkoajon starttikurssin ja alkaa opetella uuden lajin saloja :) Valjakkoajoa varten Anne toki tarvitsisi siistit koppakärryt ja varmaan mieluiten remmivaljaat, ellei aleta panostaa ihan valjakkovaljaisiin ja -vaunuihin. Ehkä ei kuitenkaan ihan heti ensimmäiseksi?

Myös W ja Oona testasivat (turvallisesti kentällä) miten Anneponiini toimii ajossa :)

Ilo irti elämästä!

Kurkkaa blogikirppikselle

Päivittelin tuossa aikani kuluksi blogikirppiksen facebookin puolelle ja lisäsin myytävää tavaraa. Kurkkaa, löydätkö jotain itsellesi :)

Blogikirppis facebookissa

Kurrekuulumisia

Ponikasvattajan urani ei oikein ota tuulta alleen. 

Voi Kurre. Poni lähti toukokuun alkupuolella oriasemalle ja olen ollut säännöllisesti yhteydessä asemaan Kurren kiiman - tai tässä tapauksessa kiimattomuuden tienoilta. Poni on saanut kaksi kiimapiikkiä ja systemaattisesti kieltäytyy kasvattamasta follikkeleita.  Follikkelit ovat suurimmillaan olleet kolmesenttiset, mutta kohdunkaula on pysynyt kiinni eli siemennys ei onnistu. Tästä tilanne olo katsottu uudelleen parin päivän päästä ja vastassa oli kiiman sijaan keltarauhanen, eli "kiima" oli ohi. 

Yritetään kiimapiikkiä vielä kerran, mutta olen itse jo heittänyt pyyhkeen kehään. Kurre on ollut minulla vuotiaasta saakka, enkä muista sen kiimailleen kertaakaan. Pahasti näyttää siltä, ettei sitä saada kiimaan edes hormooneilla. 

Haluaisin teettää Kurrella varsan nyt, jotta se ensinnäkin pääasiassa olisi kevyemmällä, kun itselläni olisi ammattikorkean kakkosvuosi käynnissä. Toisekseen siksi, että yhden varsan ja käyttöpisteiden avulla mahdollisesti korotuksen kantakirjaluokkaan. Kolmanneksi, Kurre saisi kilpailla varsan jälkeen vielä joitakin vuosia ennen kokonaan siitokseen siirtymistä. Varsominen 7-vuotiaana olisi ollut muutenkin hyvästä, kun ekan varsan tekeminen ei jäisi vanhemmalle iälle. 

Mitä nyt?

Suunnitelmissa on etsiä Kurrelle mahdollisesti Fannin lisäksi myös toinen kouluratsastuksesta kiinnostunut vuokraaja, jota myös innostaisi valmentautuminen ja kisaaminen. W saa edelleen jatkaa Kurren ratsutusta ja poni pysyy ravitreenissä kilpaa juosten. Kurre ei kestä pitkiä aikoja vain seisottamista, vaan käy lähinnä kiukkuiseksi huomion puutteesta, eli jatkuva liikunta on vaib hyvästä :) Taidan myös pistäytyä satulakaupoilla, eli alan metsästää Kurrelle yleissatulan tilalle koulusatulaa. Ponilla on vähän hypätty lähinnä mielenvirkistyksenä, mutta sillä tyylillä ei mitään huimia korkeuksia päästä :)

Seuraava ongelma onkin löytää se enintään 160cm/50kg ratsastaja, jolle riittää koulutuuppaus ja maastoilu!

Vastailkaapa sivupalkin kyselyyn! :)

Uusia suunnitelmia

Meillä on Veikon kanssa W:n ensimmäinen tunti huomenna reippaasti lepakkovuorossa eli kello 21:00, jonka jälkeen toivottavasti ollaan hiukan taas enemmän kartalla. Luonnollisesti Leeville suunniteltu alustava kilpailukalenteri menee ainakin osittain uusiksi, mutta meillä oli W:n kanssa tänään pikaneuvottelu aiheesta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että starttaan Veikon kanssa UR:n ja PRRC:n aluekoulukisoissa helppo C:1 29.6. eli reilun viikon päästä ja hyppään 80cm ja 90cm 6.7. samojen seurojen järjestämissä aluekisoissa. Jos nämä skabat sujuvat hyvin ja saan kvaalit kasaan, meidät toivottavasti nähdään Niinisalon harrasteessa 12.-13.7. :)

Kokeilin maanantaina Veikolle lainaksi saatuja micklem-suitsia ja säästin siinä samalla sen reilun 200e. Suitset eivät sovi ruunalle alkuunkaan, vaan Veikko lähinnä tuntui hätääntyvän ja rullasi päätään rintaan kaikissa askellajeissa. Vaikka yritin nostaa ruunaa kuolaimen alta, se painui välittömästi sinne takaisin. Vaihdoin suitset takaisin normaaleihin remonttiturparemmillisiin ja loppujen lopuksi W kävi ruunan selässä, kun en saanut sitä lopettamaan passikäyntiä millään. W sai Veikon rauhoitettua ja kun poitsu oli takaisin tässä maailmassa, sain minäkin sitä puhdasta käyntiä ulos. On oikeasti aika iso helpotus, että W oli tilanteessa paikalla ja auttoi purkamaan tilanteen, jotta ratsastus loppui positiivisesti.

Anne halusi osille Veikon päiväruuista...

Luetko mieluummin tällaisia nopeita työn lomassa kirjoitettuja kuulumispostauksia vai pidempiä treeniselontekoja? Molempi parempi vai mieluummin vain kunnon päivityksiä?

Marttilan valmennus part. II

Toinen päivä Pauliinan neuvoja takana. 

Myös tänään sileä ja puomityöskentely sujui hyvin ja Veikko oli jo alussa suorempi kuin eilen tunnin alussa, toki se poikitti edelleen herkästi varsinkin oikeassa kierroksessa. Ikävä kyllä hevonen on hypätessä täysin eri kaliiperia Leevin kanssa ja meikäläisen kokemattomuus esteillä nousee taas pintaan. Enää en jännitä hyppäämistä, mutta Veikko jäi salakavalasti kaarteessa pohkeen taakse ja tällöin kävi edestä täysin tyhjäksi juuri ennen estettä. Alkuun minulla oli ongelmia ihan puhtaasti tasapainon kanssa, kun iso hevonen lähti isoon hyppyyn ja jäi hiukan leijailemaan ilmaan. Lopputunnista tulin yksittäistä okseria apupuomin kanssa, jolloin saatiin ponnistuskohta oikeaksi ja hevonen tuli kunnolla pohkeen eteen, jolloin hypyssä oli helpompi pysyä ja sain runtattua kantapääni kunnolla alaspäin ja alapohkeen kiinni. Luonnollisestikaan näistä onnistuneista hypyistä ei ole videota saati kuvia... Alussa otetuissa hypyissä oli suurin ongelma, että pari askelta ennen estettä palasin Leevimoodiin "prrrkle" ja paineistin Veikkoa ihan järjettömästi sitä itse edes lähes tajuamatta! Tästä johtuen pari hyppyä lähti laakana suoraan eteenpäin, eikä ylöspäin.

Veikko on tositosi herkkä hevonen kaikin puolin ja mietittiin tunnin jälkeen, mitä varustemuutoksia tehdään. Sain sovitukseen micklem-suitset ja aloitetaan niistä, lisäksi micklemeiden jälkeen kokeillaan vaihtaa estekuolain ihan superhyperpehmeään lötköön suoraan kumikuolaimeen. Remonttiturpis on sopinut hyvin sileälle metallisen kolmipalan kanssa, Veikon on saanut hyvin kahdelle ohjalle ja rentoutumaan pikku hiljaa. Nyt oli tunne, että yhdistelmä oli kuitenkin liian kova esteillä, kun alun sileä- ja puomityössä hevonen toimi hyvin. Nyt etsitään siis se toimivin yhdistelmä ja jos micklem-suitset sopivat, hommataan sellaiset.

Könötyksen maailmanmestari...

Mun täytyy nyt ratsastaessani keskittyä siihen, että pääsen kehumaan Veikkoa mahdollisimman paljon. Ruuna on luonteeltaan herkästi stressaantuva ja jännittyy herkästi. Sen sai palaamaan pyöreäksi levittämällä käsiä ohjaamaan sitä hiukan alemmas ja sitä pitää nyt ratsastaa enemmänkin eteen-alas ajatuksella, kuin yrittää kovasti koota. Ensin rentous, sitten temput :) Meidän yhteistyöhän on aivan alkutekijöissään.

W pitää meille tuntia nyt alkavalla viikolla, aikataulut on vähän pakko saada sopimaan. Toivotaan, että kehitystä tapahtuu nopeassa tahdissa ja päästään hevosen kanssa kunnolla sinuiksi toistemme kanssa. Heinäkuun alussa päästään muuten kotiin! Meille muuttaa yksi poni vuokralle ja heillä on kuukauden irtisanomisaika vanhaan paikkaan. On ollut mukavaa olla hoidossa W:n luona, mutta koti on koti :)

Ja könötys jatkuu!

Marttilan valmennus part. I

Jee mikä fiilis! Tässä lauantaissa on monta hyvää puolta:

Kaunis ilma!

Piiitkästä aikaa valmennuksessa!

Pauliinalta sain hyviä vinkkejä Veikon ratsastukseen

Oli ihan mahti fiilis saada vaan tehdä ihan rentona, hevonen rentona ja sujuvana

Lauantai on perinteisesti koulu- ja puomipäivä ja aiheena olikin pohkeenväistö käynnissä ja ravissa puomien lisäksi. Hevosia väistätettiin uralta kohti keskihalkaisijaa ja ennen väistöön lähtöä piti napata ulkokylki kunnolla hallintaan asettamalla hevosta ulos. Veikko on täysin suvereeni väistöissä, mutta se lähtee herkästi väistämään takaosa edessä ja vasempaan kierrokseen saikin hiukan kikkailla ravissa ennen väistöjä. Taivutin pitkät sivut ulos ja sen jälkeen lyhyelle sivulle suoraan avotaivutukseen sisälle, jotta takaosa saatiin pysymään siellä missä pitääkin. Kun sain pikkuhiljaa hevoseen kunnon otetta ja Pauliinan sanoin annoin hevosen soljua väistöön, homma sujui mukavasti. Minun piti koko ajan vahtia, että kevensin mahdollisimman hitaasti ja sain kuin sainkin hiukan alkuun jännittyneen ruunan pidemmälle kaulalle ja rennoksi. Tämän lisäksi oli vaan sisäistettävä se, että tämä hevonen osaa tämän, älä ajattele koko ajan vaan tee vain, rennosti, pienin avuin, pelkällä ajatuksella.

Laukkaharjoitukset aloitettiin kulmissa olleilla puomeilla, joiden yli piti ihan vaan laukata. Varsinkin oikeassa laukassa Veikko oli suurinpiirtein puomien suuntaisesti, poikittaen peppua sisälle minkä ehti ja viis veisasi meikäläisen sisäpohkeesta. Ruunaa työstettiin molempiin suuntiin hetki myös ympyrällä, jotta se saatiin suoristumaan rehellisesti. Kun siirryttiin kolmen laukkapuomin linjalle - yksi askel jokaiseen väliin - esitin pari ekaa kertaa sujuvia vaihtoja, kunnes onnistuin skaalaamaan kääntävät avut tarpeeksi pieniksi ja tehtävä alkoi sujua. Laukkapuomit tultiin sekä vasemmassa että oikeassa laukassa ja olin niin ylpeä itsestäni (ja hevosesta) kun oikeassa kierroksessa klaarattiin tehtävä kerrasta ja tultiin neljä kertaa perätysten tehtävä oikeasti todella hyvin! Osuin yksinkertaisesti juuri oikeaan paikkaan ekalle puomille, pysyin tasapainossa enkä vahingossa heilahtanut tasapainosta antaen vaihtoapuja ja tehtävä tuli hyvässä tasaisessa rytmissä.

Puomilinja tultiin molemmissa laukoissa myös toisesta suunnasta ja kolmen askeleen päässä linjasta oli kaarevalla tiellä puomi, jonka yli tultiin vielä ja vaihdettiin laukka uuteen kierrokseen. Tässä vaiheessa tuntia Veikko toimi ihan ajatuksella ja ihan oikeasti koin ensimmäistä kertaa elämässäni tunteen, kun vain laukkasin rytmissä tehtävälle ja rytmi pysyi läpi tehtävän, hevonen oli täysin rento ja itse olin täysin rento. Se fiilis oli aivan upea, kertakaikkiaan.

Minä niin pidän Veikosta! Se opettaa minulle ihan järjettömästi ratsastuksesta ja nyt saan ihan oikeasti opetella sen osaavan ratsun kanssa. Leevi oli ihana, mutta sen kanssa ei saanut oikeastaan mokata yhtään mitään, vaan joka askel piti olla kaksi askelta edellä ja valmis korjaamaan. Veikon kanssa olen vielä liian vahva kun käytän apuja ja prässään sitä liikaa, mutta siitä opetellaan koko ajan pois.

Huomenna on toivon mukaan kuvaaja paikalla!

Kurren valmistautuminen kisoihin

Onpa outoa kirjoittaa tätä postausta! Kurre, tule kotiin jo...

Edellisessä aihetta käsittelevässä postauksessa läpikäytiin Leevi, nyt on siis Kurren vuoro. Esimerkiksi hevostalli.netissä kysellään usein, miten muut treenaavat ponejaan tai viimeistelevät ne starttiin: pyydän tässäkin huomioimaan, että tämä on tapa, jonka olen omalleni todennut parhaaksi. Kaikille poneille ei tällainen viimeistely sopisi alkuunkaan, eli muiden tavoista ei kannata välttämättä ottaa mallia tai uskoa sokeasti sitä, mitä muut sanovat. :)

(c) Elina Karjalainen

Raveihin valmistautuessa...

Kurre on juossut kaksi kautta kilpaa ja vasta nyt, kahteen viimeiseen starttiin löysin ainakin tällä haavaa toimineen viimeistelytaktiikan. Kurrella siis ratsastetaan puhdasta kouluratsastusta kunnon tunnin treeni laukkoineen päivineen noin neljä päivää ennen starttia ja sen jälkeen se saa tarhailla starttipäivään asti. Välipäivät poni yritetään pitää mahdollisimman tyytyväisenä runsaalla rakkaudella ja rapsutuksilla ja mitä enemmän se saa tehdä jäyniään, sen parempi! Toki järkevyyden rajoissa, mutta vietän ponin kanssa mahdollisimman paljon muuten vaan aikaa ja tehdään mm. niinkutsuttuja porkkanavenytyksiä tarhassa. Olen kokeillut useaa vapaata peräkkäin, vetoja 1-6 päivää ennen starttia, kevyttä lenkkiä vetojen sijaan ja kaikkia näiden variaatioita, mutta ratsastus toimi parhaiten ainakin vuoden 2014 kevään starteissa.

Starttipäivänä poni kiillotetaan ennen kotoa lähtöä niin hyvin kuin mahdollista (= yleensä se on pyörinyt sydämensä kyllyydestä kurassa) ja letitän otsatukan valmiiksi. Sitten kohti ravipaikkaa, jossa lämmitystä päivästä riippuen 2-3 kierrosta radalla ja mieluiten suoraan lämmityksestä starttiin, noin vartin kävelyttelyt lämmityksen jälkeen varikolla.

Mukaan raveihin lähtee

• valjaat, ohjat, kilparintaremmi, potkuremmi + varmistuskumilenkit
• suitset kuolaimineen, o'mara raymond-sekki, meksikolainen turparemmi
• kilpakärryt
• suoja-arsenaali: polvi- ja jännesuojat sekä takajalan pitkät säärisuojat
• oma kilvanajopuku ja -kypärä, turvaliivi, varrelliset kengät/kumisaappaat, piiska
• heinäpussi, vesiämpäri, hikiviila ja ehkä jopa yksi harja
• loimet kelin mukaan, talvella toppaloimia myöten
• hevospassi, rahaa (= isän lompakko, kun en koskaan muista nostaa käteistä)

Ravimatkoilla usein pysähdytään kotimatkalla syömään, jos lähdetään Turkua tai Tamperetta pidemmälle. Tällöin poni saa heinäverkon eteensä, jos kotimatkalle on lähdetty tyyliin suoraan startista.

Ratsastuskilpailut

Kurre on ehtinyt korkata vasta yhdet koulukilpailut niinkutsutusta oikeasta luokasta, mutta Wilkku ratsastaa ponin ainakin kahtena kisoja edeltävänä päivänä itse kunnolla kentällä. En puutu ratsastukseen sen kummemmin, vaan keskityn lähinnä jännittämään. Kisapäivänä letitän ponin kotona valmiiksi, harja jatkoletille ja ainakin toistaiseksi etutukka saa olla auki. Kurrella on paksu, mutta hankalan mittainen harja, joka kovin mieluusti aukeaa vauhdissa ja etsin vielä täydellistä kisakampausta. Seuraava testi on niinsanottu oriletti, eli jaan harjan kaulan molemmille puolille ja letitän kaksi jatkolettiä, jotka mahdollisesti myös ommellaan yhteen. Etutukkaan aion kokeilla sykeröä (ja lähinnä sen ulkonäköä), mutta nyt puuttuu poni jolla harjoitella.

Aluekisojen myötä saatan jopa pestä ponin kisoja varten kunnolla puhtaaksi. Raveihin en viitsi.

Mukaan kisoihin pakataan

• satula, lampaankarva, satulavyö ja valkoinen huopa
• koulusuitset kuolaimineen ja ohjineen
• mustat, puhtaat suojat verryttelyyn ("oikeissa" kisoissa valkoiset pintelit?)
• numerolappu
• karvakiilloke, harjat, letityskuminauhat varmuuden vuoksi
• ämpäri, vettä
• hevospassi ja rahaa
• loimet ja lahjontanaksut

Fanni kisaa Kurrella harjoitus- ja seurakisoissa toistaiseksi lähinnä ravi- ja puomiluokkia, joihin ei panosteta ihan yhtä paljoa kuin "oikeisiin" kisoihin. Pikkukisoihinkin lähdetään silti letitetyllä, siistillä ponilla, siisteillä puhtailla varusteilla ja hyvällä mielellä :)

Kurren koulusuitset - tämän vuoden rakkausvaruste

Blogiesittelyssä: team karvakorvat

Kiitoksena uudesta bannerista lupasin kirjoittaa kunnon blogiesittelyn ja (ensimmäisen ;)) voittajabannerin pykäsi kokoon team karvakorvat-blogista löytyvä Salli K. Tällä blogilla on noin 250 rekisteröitynyttä lukijaa, jotka eivät voi olla väärässä - myös Hippolan kuukauden blogiksi päässyt blogi on täynnä laadukkaita kuvia, mielenkiintoista ja elävää tekstiä sekä tietenkin kaksi äärimmäisen suloista ja lahjakasta ravishetlanninponia.

Blogi löytyy itse asiassa omalta lukulistaltani muutenkin ja seuraan erityisellä mielenkiinnolla Sallin omakasvatin Soul Sisterin kilpailu-uraa. Tämä nuori poni on tainnut ylittää Sallin odotukset jo moninkertaisesti, ainakin blogista päätellen! Vanhempi poni Jupiter III on Sallilla ylläpidossa ja kuuluu Suomen kärkikastiin, eli turhista poneista ei todellakaan ole kyse.

Salli kirjoittaa arjestaan, sekä onnistumisista että epäonnistumisista. Starttipostauksissa on usein video ja aina hyviä laadukkaita, suuria kuvia. Salli käyttää kuvituskuvina sellaisia kuvia, joita itselleni ei tulisi edes mieleen ottaa, mutta ne toimivat kivasti tekstin elävöittämänä. Blogi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, jos raviponit yhtään kiinnostavat!

Uusi ulkoasu

Bannerikisaan osallistunut Salli sai minut ihastumaan tekemäänsä banneriin niin paljon, että koin aivan välttämättömän tarpeen ottaa sen käyttöön heti. Mutta! Otan mieluusti edelleen bannereita vastaan, sillä olen ikävän nopea kyllästymään ja silmääni miellyttävä banneri pääsee varmasti käyttöön jossakin vaiheessa.

Mitä mieltä olet uudesta ulkoasusta?

Kirjoitan Sallin blogista kunnon esittelyn viimeistään huomenna. Tänään olen aivan liian ylityöllistetty ehtiäkseni tekemään mitään muuta kuin töitä - terveisin "tallilla aamukuudelta juoksuttamassa!"