Maneesilla on mukavaa

Tänään oli aika pakata Tuuli ja Kurre kyytiin ja huristella taas maneesille. Suomessa on ilmeisesti nykyään talvi- ja sadekaudet, juuri tarkistelin ensi viikon säätiedotusta ja tadaa, VETTÄHÄN siellä taas luvataan! Otan kohta Kurren mukaan ja muutan vaikkapa Australiaan, josko vaikka pääsisi vesisateesta eroon. Haluan takapihalle oman maneesin ja katetun raviradan.

Enikeis, Mia oli hiukan neuvomassa Tuulia, minä keskityin lähinnä kuvaamaan. Juoksutin Kurrea vähän alkuun, sillä tämän viikon liikunnat ovat olleet vähän naftit meikäläisen töissäkäynnin vuoksi. Poni kulki hienosti ja rentoutui nopeasti, eikä vetänyt pelkkää pukkilaukkaa kuten ensialkuun ajattelin sen tekevän.

Sen enempää en sano, kuin että olen ihan hirveän iloinen, että Tuuli tuli kokeilemaan Kurrea ja halusi alkaa sitä ratsastaa, vaikka on kyse raa'asta ponista jolla ei paljoa muuta tehdä kuin kävellään ja ravaillaan ja pyöritellään ympyröitä. Tuuli ratsastaa niin kauniisti ja niin oikein, että on ihanaa kun ratsastajalla riittää kärsivällisyys tällaiseen raakaan! Tuuli tarjoaa ponille yksinkertaisesti vakaan käden ja ratsastaa sitä eteenpäin jalalla. Kurre hakee itse oikein päin kun sisäpohje menee läpi ja tarjolla on vakaa tuntuma, johon on hyvä luottaa. Tuuli ei yritä sahata kaulaa kaarelle ja ponia mukamas kulkemaan kauniisti, vaan pyrkii juurikin saamaan ponin liikkumaan kunnolla pohkeesta eteen ja se muoto ja peräänanto tulevat itsestään mukaan, kun homma toimii.

Kurre ei tietenkään käytä vielä selkäänsä ja takapäätään kunnolla, sen taivuttaminen vaatii maanittelua ja kärsivällisyyttä. Kurre on juuri ratsastajaan totutetun 3-vuotiaan tasolla, koska sitä ei todellakaan ole sen pahemmin koulutettu vuoden aikana. Tuulin kanssa vaikuttaa hyvinkin siltä, että mahdollisuudet on pitkällä :) Wilkku kun vielä opettaa ponia hieman, on mahtava nähdä miten nämä kaksi kehittyvät.

Tuuli osaa kiittää oikeassa kohdassa ja myös käskee kävelemään kunnolla eteenpäin, jos Kurre yrittää jäädä paikalleen rullailemaan. Uskallan väittää, että jos Tuuli saa hyvän opetusmestarin alleen jossain vaiheessa, pääsee hän vielä pitkälle. Ratsastus tuntuu olevan kovin luontaista ja tulee selkärangasta :)

Google-hakusanoja

Koska paljon muutakaan postattavaa ei ole, jaetaanpa kaikelle kansalle millä hakusanoilla tähän blogiin on päädytty :)

Tamara och Kurre

Zenita Dar - well, obviously...

Tamara Skutnabb - Tamara on kerran mennyt montehiittiä.

Zenita Dar co

Eurostar lorena - olen tainnut kerran mainita, että punaiset ihanuudet ovat lorenat

Zenita Dar blogi

Idioottikenkä - viime kausi juostiin etupää idiootissa :)

Ponireki - meillä on ihan hevosmallia

viiputinn - ilmeisesti muistettu blogin osoitteen alku?

Jokilaakson hevosystävät + match show - käytiin viime syksynä

Mandarin Skott - juostu samassa lähdössä ja ollut listoilla

Marjukka Mahlamäki - what a surprise!

Janita ja Jade - no, useampaan otteeseen mainittu

Aika perusmättöä siis. 

Päivän parhaana tiedotuksena - jätin molempien ponien yläluukut yöksi kokonaan auki. Kesä tulee, halusitte tai ette :)

Hiittiä hiittiä

Eilen oli loppuviimeksi ihan hyvä päivä. Olen ollut armottoman ketutuksen vallassa suurinpiirtein viikon verran ja tiedän myös, mistä se johtuu. Harmi vain, että parannusta asiaan taitaa olla turha odottaa.

Kurre on selvästi ihan liian helpolla! Toissapäivänä ajattelin ajaa sen alunperin (Tuuli on Italiassa, eli yksi ratsastus jää välistä) mutta satoi vettä, joten laiska sisäinen ponitreenarini siirsi liukkaasti ajamiset eiliselle. Olen jo viime vuonna todennut, että jos Kurren treeni on yhdestä päivästä kiinni, se ei ole raviponiksi tarkoitettu.

Lapsikurre! (c) Henna

Eilen siis roippeet niskaan sekkiä myöten - sain vihdoin viriteltyä sekin niin, ettei se heilu päässä auki ollessaan! - ja lämmittelemään metsään. Kurren ja Ellan ero tuli hyvin esiin eilen, sillä Ella porskutti maanantaina suoraan vesilätäköiden yli vauhdin hidastumassa ja Kurre eilen inhosta väristen hidasti vauhtia ja katsoi taas tarkkaan, mihin jalkansa laittaa. Vieläkö ihmettelette, että me odotellaan kurakelien kuivumista? :D Tässä tein virheen ja ajoin vain kierroksen metsää ympäri, eli vähän reilu 2 km. Suunnattiin peltosuoralle paria vetoa varten ja tässä kyllä kiittelin, Kurre oppi jo viime vuonna pysähtymään sekin kiinnityksen ajaksi ja hienosti toimii siinä edelleen. Paljon kivempi toimia yksin kädet täynnä piiskaa, ohjia ja sekuntikelloa.

Peltosuoralla poispäin kotoa poni ekalla suoralla ei tuntunut oikein liikkuvan mihinkään, joten en suostu uskomaan kellotuksiani. Tai jos uskon, meillä ei ole hätäpäivää edes Guminoa vastaan ;D Eli ilmeisesti pikku säätely kellon kanssa johti mielenkiintoiseen lopputulokseen. Kotoa poispäin ei liikuttu kieltämättä ollenkaan niin liukkaasti, mitä kotiinpäin. Kotiinpäin tullessa lähinnä yritin pitää ravia kasassa ja kertoa ponille, ettei kotitreenissä tarvi juosta minkä jaloista lähtee.

Kurre näki pieniä vihreitä miehiä joka puskassa ja ojassa, joten ajoin vielä pienen maantiehiitin vetojen päälle. Ensin palauttelua vetojen jälkeen ja pidempää reittiä kotiin. Hieno poni :) Hyvä fiilis jäi ja poni peräti käveli kotiin metsän kautta sekin avattuani. Rentoa, pitkää ja matkaavoittavaa käyntiä. Kotona oli pitkän talven jälkeisen pesun vuoro ja se jos jokin teki hyvää. Kiusasin aamutallin tekijää eli isäpappaa käärimällä kaikki neljä jalkaakin yöksi.

Vieläkin lapsikurre! (c) Viivi

One milestone reached :)

Jos pian saadaan ajokuviakin?

Ellaponi oli tänään ensimmäistä kertaa liikkeellä ilman avustajia. Ja voi kuinka voi poni olla iloisen oloinen! Minulta meni vihdoin hermo, kun avustajien saaminen on ollut niin työn ja tuskan takana. Poni on kuitenkin toiminut hyvin, joten uskaltauduin lähtemään sen kanssa yksin liikkeelle. Sen verran tein kuitenkin varustemuutosta, että länttäsin neidin päähän huput ja ensi kerralla taidan laittaa myös pallot huppujen alle.

Lenkki meni oikein hyvin. Talutin ponin tien yli metsään ja loikkasin kärryille, jonka jälkeen käveltiin muutama kymmenen metriä ja Ella paloi halusta hölkätä. Pieni keskustelu käytiin pikkulenkin päässä, käännytäänkö jo kotiin vai mennäänkö hieman pidempi lenkki, minä halusin mennä tuon puolisen kilometriä pidemmän pätkän. Ella hölkkäili nättiä ravia innosta soikeana, sen verran himmailin ettei jalat lähde alta. Pohja oli kaukana hyvästä, mutta Ellaa ei tuntunut haittaavan tippaakaan. Kivaa oli! Minähän siirrän kohta Kurren kokonaan ratsuksi ja keskityn vallan varsojen laitteluun, tämä on paljon kivempaa :)

Sunnuntaisia montetreenejä

Laina-zilco saapui viikolla ja tänään korkattiin satula käyttöön. Kurre näytti mahansa kanssa melko koomiselta zilcoon satuloituna ja Viivi ratsasti elämänsä ensimmäistä kertaa laukkasatulalla, eli mentiin lyhyt lenkki ja totuteltiin uuteen asentoon. Käydään todennäköisesti viikon päästä radalla, josko kuvaaminen olisi helpompaa ja päästään menemään vähän raskaampi hiitti.

"Miten tässä siis pitikään mennä..."

Alkutotuttelu - sekä Viivin että ponin - lämmityksenä ja takaisinpäin peltosuorilla kaksi vetoa. Metsälenkki on karmeassa kunnossa tien sulaessa, joten vältellään metsää viikko-pari.

Kuvista ei oikeasti onnistunut yksikään, kuten nähdä saattaa. En vaan osaa :)

Sataa sataa ropisee

Olen itse asiassa ihan hirmutyytyväinen, että ulkona sataa! Lumi ja routa alkaa sulaa kunnolla, kaikki pöly häviää ja toivon mukaan pian alkaa samaa tahtia vihertääkin. Huomenna pitäisi paistella aurinko, mutta tiistaista keskiviikkoon on taas luvattu sadetta. Sen jälkeen alan laskea päiviä siihen, että Kurre saa alkaa nauttia elämästä ilman loimea pihalla. Isän mukaan paljon sitruunan nielleempää ponia saa aamuisin etsiä, kun se sadeloimi vaeltaa neidin luokse. Kurrella on kuitenkin jo pitkään ollut vain kevyt sadeloimi pihalla ja sisällä on saatu nakuilla. Ok, tänään sillä on kyllä fleeceloimi sadetakin alla, jottei pikkumuru vain jäädy.

Kurre oli keskiviikkona ajossa tosi kivan ja letkeän oloinen, Maikin hieronta toimii kuin taika! Onneksi varattiin heti ensi kuun alkuun seuraava kerta, jos ponista tosiaan tulee näin mahtavan irtonainen. Kengitysprobleema tulee kyllä vielä, pitäisi päättää miten päin kengät lyödään alle kun hokeista luovutaan.

Meidän kilpailukauden aloitus on vielä varmaan kuukauden päässä, mutta sinne ollaan hyvää vauhtia menossa. Kurre on kaikkea muuta kuin kurakelin kilpaponi, eli pakko odotella vielä jonkin aikaa ratojen kuivumista. Saatiin myös lainaan 1,5 kg zilco, jonka kanssa Viivi saa treenata oikeaa monteasentoa ja Kurre sitä treeniä selästä käsin. Mun tarvii vaan järjestää meidän treenipäivät uudelleen, jotta saan sopivin välein vauhtitreenin ja ratsastukset sinne väliin.

Kurre sai eilen E-vitamiinia ja mustat jänne- ja hivutussuojat. On vielä auki, onko suojat vaan ratsastusta varten (ei tarvi aina pukeutua pinkkiin jos johonkin mennään, kun on pinkkien suojien tilalle myös musta vaihtoehto) vai startataanko jatkossa vähän neutraalimman värisissä suojissa. We'll see :)

:)

Tässä teille videota ihailtavaksi - kunhan se joskus latautuu youtubeen. Videolla näkyy kaikki huonotkin pätkät ja ennenkaikkea ne hyvät, joita tuli tosi paljon ratsastuksen aikana. Kaikkea en todellakaan kuvannut, vaan irrottelin mm. kopissa etupuomin yli kiivennyttä Ellaa pinteestä ja suurimmaksi osaksi lähinnä ihailin parivaljakon touhuja. Ella pääsi Kurren ratsastuksen jälkeen irtojuoksemaan hetkeksi.

Kuva varastettu Tuulilta :)

Mahdollisille uusille lukijoille siis tiedoksi, Kurren ratsukoulutus on ihan lapsenkengissään ja ponia tullaan kesällä ratsuttamaan ammattilaisen toimesta - kyseinen ammattilainen vain sattumoisin odottaa tällä hetkellä vauvaa, eikä ymmärrettävistä syistä ratsasta vieraita hevosia enää ennen vauvan syntymää. Toinen hoitaja Viivi ei pystynyt alkaa käymään Kurrella tunneilla, joten Viivi monteilee nykyään ja Tuuli ratsastaa enemmän koulutusmielessä. Tänään oli parivaljakon viides ratsastuskerta ja Kurre haki pitkiä pätkiä oikein päin niin käynnissä kuin ensimmäistä kertaa myös ravissa! Oikeasti parhaat pätkät jäi kuvaamatta, mutta tykkään todella paljon Tuulin tyylistä ratsastaa. Videolta näkyy myös, kuinka hyvin Tuuli saa Kurren rauhoittumaan. Kurre on melkoinen kuumakalle luonteeltaan ja jää helposti tikittämään lyhyttä, jännittynyttä askelta. Videon lopussa on pätkä käynnistä vapain ohjin, kun Kurre varmaan ensimmäistä kertaa ikinä astuu takajalalla etujalan tekemään jälkeen - ja videopätkän jälkeen astui paikoin jopa yli etujalan jäljestä, eli ihan mahdottoman paljon rennompaa ja letkeämpää käyntiä. Me likes!

Tähän kun nyt löydetään se juuri oikea koutsi, niin Tuuli ja Kurre valloittavat kilparadat!

Ankkariimu tuli taloon!

Kävin eilen Riding Sportissa hakemassa taas yhdenmerkkiset näyttelysuitset sovitukseen ja mukaan lähti myös vaaleanpunertava Bucasin riimu. Riimu paljastui liian pieneksi (!) ja tänään kävin sen vaihtamassa ponista cobiksi - ja annoin periksi. Nyt meillä on tämän ihanan Bucasin riimun lisäksi yltiösöötti ankkariimu! Sinisessä riimussa on keltaisia ankkoja, joilla on kypärä päässä. Kuvaa tulee illemmalla, kun pääsen sovittelemaan riimua. Käydään Tuulin kanssa UR:n pikkumaneesilla, Zilpalle olisin halunnut mutta menisi tuntien takia niin pirun myöhäiselle jos maneesiin pääsee vasta iltayhdeksän jälkeen.

Tämä on lähinnä välipäivitys, mutta Maikki kävi hieromassa Kurren tänään. Nyt saatiin poni oikeasti aukikin! Ei pahoja jumeja, lähinnä lavat, selkä ja ristiselkä olivat jumissa. Hyvin helposti arvattavat paikat, kun poni kuitenkin juoksee pää ylhäällä ajossa ja osin myös ratsastuksessa, toivon mukaan nyt oikeinpäin hakemisella alkaa olla vaikutusta. Kurrella on superärsyttävä tapa kuopia niin kauan, kun manipuloitavassa lihaksessa on jumi ja oli superihanaa kun ponia hieroi sellainen, joka oikeasti komensi siitä kuopimisesta! Mieltään saa näyttää, mutta jatkuva kuopiminen on turhaa. Kuopiminenkin lakkasi aina kun lihaksen jumi saatiin auki ja hieronnan lopussa ketjuissa seisoi silmät lurpallaan ja alahuuli pitkänä nuokkuva, hyyyvin rennon oloinen poni. :)

Maikki käviponin selkärangan läpi eikä löytänyt mitään huomautettavaa, myös jalka-asennot saivat yllättäen kehuja. Kurre on liikkeiltään ahdas ja vaatii koko käyttämänsä suoja-arsenaalin, mutta seisoessaan kerrankin suurinpiirtein fiksusti ei ne jalat niin huonosti siellä alla ole, mitä voisi ajatella.

Ankkaillaan lisää myöhemmin! Kuvaaminen UR:n maneesissa ei tule onnistumaan, yrittää ajattelin kuitenkin. Maneesi vaan on ihan superpimeä.

Sairastamista - BIG time!

Olo on kuin onkimadolla. Maanantaina kuvattiin Janitan kanssa ponit ja Jade ja ihmettelin jo kesken kuvausten, miksi oli niin outo olo. Tulin kotiin puoli neljän tienoilla ja yhdeksältä illalla kuumemittari näytti vaatimattomat 39,8. Nyt on neljäs sairastuspäivä menossa, kuume on tällä hetkellä maltillisissa lukemissa - iltaa odotellessa. Minulla on jostain syystä aina ollut niin, että aamulla voi olla 37,0 ja illalla 40,0. Tosin viime yönä nappasin taas buranaa ja panacodia, jotta saisin nukuttua. Nenäni olen niistänyt aika romuksi :) Huomenaamulla tie vie lääkäriin, jos kuume nousee taas illaksi.

Mainitsin pari postausta sitten Tuulin tulevan kokeilemaan Kurrea. Tuuli kävi kokeilemassa ja on sen jälkeen ehtinyt käydä jo ratsastamassakin pariin otteeseen, eli olin tyytyväinen näkemääni. Tuuli ratsasti eleettömästi ja pehmeästi, poni haki käynnissä suurinpiirtein vartin jälkeen oikein päin ja vaikutti hyvinkin tyytyväiseltä. Kunhan pääsen täältä sängynpohjalta, aletaan etsiä parivaljakolle sopivaa valmentajaa joka auttaa eteenpäin ja ratsukko pääsee kehittymään yhdessä. Kesällä sitten on tiedossa ihan kunnon ratsutusta :)

Sairastumiseni tuli nyt pahimpaan mahdolliseen väliin. Eltsu ei nimittäin tarvitsisi edes taluttajaa enää ajossa, mutta taas tuli väkisin taukoa ajoon kun minä makaan sängyn pohjalla. 

Miss Lapsi ja Miss Rimpula

Toivotaan, että Kurren kohdalla ratsastus tulee tekemään tehtävänsä... Herranen aika mikä rimpula!